Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Michaela Black

(liittynyt 28.12.2016)

1.luokka

karma:  +118/-0

Nimi: Michaela Luna Manuela Black Saldo: 124 kaljuunaa
Sukupuoli: Nainen Tupapisteet: +31/-0
Syntymäpäivä: 11.1. Kirjoitetut tarinat: 32 kpl
Verisääty: Jästisyntyinen Viimeinen läsnäolo: 19.4.2017
Sauva: Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa, ydin thestralin jouhi, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen.
Suojelius: Lumikurki  
Valinnaisaineet: Ennustaminen ja numerologia
Kokeiden tulokset: -
Suoritetut läksyt: Lentäminen I, Numerologia I

 

Luonne

​Michaela on hyvin omanlaisensa persoona. Hänen ujo, ylpeä luonteensa vaatii häneltä paljon uhrauksia ja itsehillintää. Michaela on aina ollut liian ylpeä pyytääkseen apua keneltäkään. Hän on hyvin omatoiminen ja tekee kaiken mielellään itse. Michaela ei luovuta koskaan, vaan tekee kaiken loppuun asti. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa ja hänen on hyvin vaikea sietää epäonnistumista. Michaela on köyhä ja säästäväinen eikä siedä tuhlausta, mutta on myös hyväsydämminen ja antaa mielellään omastaan toisillekin. 
Michaela on älykäs ja yrittää saavuttaa elämässään jotain suurta. Viisautensa ansiosta hän ymmärtää usein enemmän asioita, kuin muut ikäisensä. Michaela on pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Tradegiaa, fantasiaa, romantikkaa ja jopa tietokirjallisuutta. Eniten hän pitää myyteistä, joissa kerrotaan linnuista. Michaela on dramaattinen ja toivoo usein, että hänelle kävisi samoin, kuin kirjojen sankareille. Kun hän lukee kirjoja, hän syventyy kirjaan ja uppoutuu sen sisälle. Hän voi herätä kirjansa parista tietämättä edes onko yö vai päivä. 
Jos Michaelaa loukkaa saa olla varma että hän muistaa sen ikuisesti. Hän pitää eräänlaista "kiusaamispäiväkirjaa" ja kirjoittaa sinne kaikki pienistä haukkumisista syrjintään ja tönimiseen. Michaela joutuukin ostamaan uusia päiväkirjoja luonnottoman usein. Kun koulu on alkanut, hän ei kuitenkaan ehdi kirjoittaa kaikkea. 
Michaela on loistava laulaja. (Vain silloin kuin kukaan ei kuule.) Hän ei tiedä sitä itsekään, mutta ne jotka ovat kuulleet hänen laulavan tietävät sen. Hän rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua. Erityisesti Michaela pitää klassisesta ja surumielisestä musiikista, johon voi eläytyä täydellisesti. Hän kirjoittaa muistiin erilaisten laulujen nimiä ja sanoja, jotta voisi opetella laulamaan niitä. Michaela rakastaa myös runoja ja kirjoittaa niitä itsekin.
Michaela on hyvin hyvin epäsosiaalinen. Hän inhoaa toisiin ihmisiin tutustumista ja on siksi melkein aina yksin. Michaela pitää hyvin paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, joten yksinäisyys ei ole ongelma. Hän on hyvin varautunut ja vähäpuheinen tuntemattomien seurassa. Michaela hätkähtää, jos joku puhuttelee häntä ja hän inhoaa parityöskentelyä ja suullisia tehtäviä. Michaela on hyvin salailevainen ja sulkeutunut, eikä välitä muista ihmisistä juurikaan. 
Hän pitää hyvin paljon kaikista linnuista ja ihailee niiden vapautta lentää minne vain tahtoo. Michaela haluaisi oppia lentämään hyvin ja kuulua Korpinkynnen huispausjoukkueeseen, mutta ei uskalla kysyä sen kapteenilta lupaa liittyä. Hän katselee usein taivaalle nähdäkseen linnut, jotka kartelevat ympäriinsä. Johtuu kai juuri Michaelan maltista ja rauhallisuudesta, että hän saa usein monet linnut luottamaan itseensä. Kotonaan Espanjassa Michaela viettää mielellään aikaa meren rannalla lokkeja ja muita lintuja tutkien. Hänen suurimpiin unelmiinsa kuuluu matka Siperiaan katsomaan lumikurkia.
Michaela on taikauskoinen ja pitää ennustamisesta. Hän näkee jostain syystä enneunia ja joutuu välillä transsiin, jossä hän ei voi hallita itseään. Se harmittaa Michaelaa, sillä hän pelkää tekevänsä jotain vaarallista, tai hirveää. 

Ulkonäkö

 Michaela on hyvin hyvin hoikka ja lääkärien mielestä huolestuttavan alipainoinen. Hän näyttää siltä, että hänen luunsa voisivat hetkellä millä hyvänsä tunkeutua kuolemankalpean ihon läpi. Monet ihmiset kauhistelevat asiaa ja väittävät Michaelan näyttävän vampyyriltä. Tämä ei ole kuitenkaan Michaelan vika, sillä hän on luonnostaan laiha ja hänellä on paljon allergioita joten hän ei voi syödä kovin monia ruokia. Michaelan vasemmassa olkapäässä on pieni kotkan pään muotoinen merkki. Michaela ei tiedä, milloin ja mistä se on tullut, mutta haluaisi selvittää sen.
Michaelan hiukset ovat pikimustat kuin korpin sulat. Ne ovat lisäksi hyvin kiharat ja yltävät kiharoista huolimatta vyötärölle asti. Michaela pitää hiuksensa aina auki, että voi tarvittaessa piilottaa kalpeat kasvonsa niiden taakse. Hiusten päällä on usein pikimusta noidanhattu, jossa on tummansininen nauha. Hattu, jota Michaela käyttää aina kuin on mahdollista on ainoa laatuaan. Vaikka sitä ei tiedetä, se on itsensä Rowena Korpinkynnen suippohattu. Se oli vain jotenkin päätynyt matami Malkinille, jolta Michaela osti sen.
Michaelan vaatteet ovat usein hiukan liian pieniä. Ne ovat yleensä mustia ja valkoisia. Jästivaatteiksi sopivat hyvin tiukat legginssit, musta neule ja tiukka valkea t-paita, jossa voi olla linnun kuva. Michaela käyttää mielellään koulupukua jästimaailmassakin, sillä se tuo yhteenkuuluvuutta velhomaailmaan. Tummansininen kravatti on Michaelasta ihana, sillä se sopii hyvin suippohatun kanssa. 
Michaelan kuolemankalpeissa kasvoissa on kaksi suurta syvän tummansinistä viisaan näköistä silmää joiden alapuolella on kapeahuulinen suu joka ei naura juuri koskaan. Hänen silmänsä vuotavat kyyneliä useammin kuin kerran viikossa, mutta sen hän yrittää salata muilta. Silmät pysyvät yleensä tyynenä, mutta joskus ne näyttävät suorastaan salamoivan. Silmiä kehystävät luonnostaan pitkät mustat ripset, jotka kartuvat kauniisti. Ne näyttävät hurmaavalta, kun Michaela räpyttelee silmiään. Michaelan nenä on hyvin muodostunut ja siro. Hänellä on korkea otsa, mutta sitä ei yleensä näy suippohatun alta.
Michaelalla on pitkät raajat ja hän on aika pitkä ikäisekseen. Hänellä on vasemmassa kädessä vanha hopeanvärinen rannekello, joka on hänen äitinsä suvun sukukalleus. Michaela ei meikkaa, eikä hänellä olisi siihen rahaakaan. Michaela on vasenkätinen, mutta osaa käyttää myös oikeaa kättään.

Perhe, läheiset ja ystävät

Michaela on jästiperheestä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja isä. He asuivat Espanjassa pienessä maalaiskylässä. Kun Michaela oli pieni, hänen vanhempansa tajusivat, että hän oli noita. Isä järkyttyi kovasti, sillä hänen sisarensa oli ollut noita ja kuollut taistellessaan Voldemortia vastaan. Äitiä ei kuitenkaan haitannut, että Michaela oli noita. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet velhoista ja noidista, vaan päättivät kertoa siitä Michaelalle, vasta kun hän saisi kirjeen Tylypahkasta. Kun Michaela oli 7-vuotias hän räjäytti kuitenkin vahingossa ilotulituslaatikon ja olisi kuollut, ellei hänen äitinsä olisi pelastanut häntä. Michaelan äiti kuoli räjähdykseen, ja isä suuttui siitä hyvin paljon. Hän sulki Michaelan komeroon ja murtui aivan täysin toivoen Michaelan kuolevan. Michaela muutti siksi asumaan Juan-enonsa luo meren rannalle.

Daniela Aya Natalia Black O.s. Lopez 
Michaelan edesmennyt äiti, jonka kuolemasta isä syyttää Michaelaa. Hän oli kotoisin Espanjasta ja asui siellä koko elämänsä. Daniela oli herkkä ystävällinen kaunotar, josta oli vaikea olla pitämättä. Hänen kirkkaanvihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet ja mustat olkapäille ylettyvät kiharat näyttivät aina hyvinhoidetuilta. Danielan lempeän luonteen ansiosta hän sai paljon ystäviä ja häntä muistellaan aina hyvällä. Hän ei suuttunut juuri koskaan, mutta olisi varmasti halunnut miehensä huolehtivan Michaelasta oman kuolemansa jälkeen. Michaela muistaa äitinsä hyvin, eikä voi koskaan unohtaa suruaan tämän kuolemasta. Michaela tietää kuitenkin, että äiti teki sen hänen takiaan, joten hän yrittää pysyä hengissä, ettei äiti olisi kuollut turhaan.

Scott Erik Jeremy Black 
Michaelan kiivasluonteinen isä, joka vihaa tytärtään tämän noituuden takia. Hän on kotoisin Skotlannista, mutta asuu tällä hetkellä Sveitsissä. Scottilla on lyhyet ruskeat hiukset ja harmaansiniset silmät, jotka leimuavat hänen suuttuessaan. Hän suutuu usein, mutta hänen raivonpurkauksensa eivät yleensä kestä kauaa. Muuten hän on kuitenkin hyvin miellyttävä mies. Hän on ammatiltaan liikemies, joka matkustelee paljon ja on salaa rikastunut työllään. Scott on viekas mies ja osaa valehdella hyvin jos vain tahtoo, mutta yleensä hän ei sitä tee. Hän ei kuitenkaan ole kertonut Michaelalle, että hän on mennyt uudestaan naimisiin ja saanut toisen lapsen, Faithin. Michaela ei puhu mielellään isästään, sillä häntä harmittaa, että isä vihaa häntä.

Lovisa Rosalind Black O.s. Widmer
Michaelan isän uusi vaimo, josta Michaela ei tiedä mitään. Lovisa on Sveitsiläinen noita, mutta Scott ei tiedä hänen olevan noita. Hän on hyvin miellyttävä ja vaatimaton ihminen. Lovisalla on pitkät vaaleat kiharat, jotka hän letittää päivittäin. Hänen tummia silmiään korostavat kauniit ripset, jotka kartuvat hieman. Lovisa on lempeä, periksi antamaton, rohkea ja pitää lapsensa turvallisuutta maailman tärkeinpänä asiana. Lovisa on köyhästä perheestä ja on paimentanut koko lapsuutensa vuohia Alpeilla. Hän on sen takia kehittynyt nopeaksi ja ketteräksi. Lovisa kävi kuitenkin Tylypahkan ja oli Rohkelikon tuvassa. Hän rakastaa eläimiä hyvin paljon ja jäikin aikuistuttuaan paimentamaan vuohia perintötilalleen. 

Faith Åsa Emily Black
Michaelan nelivuotias sisarpuoli, josta Michaela ei tiedä mitään. Faith on suloinen ja älykäs pikkutyttö, jolla on ihastuttava hammashymy. Hänen suuret kullanruskeat silmänsä näyttävät hymyisevän, vaikka tyttö itkisikin. Ei vielä tiedetä, onko hän noita, vaiko ei. Faith rakastaa perheen vuohilaumaa ja leikkii vuorilla vuohien kanssa kaiket päivät. Hän ei tahdo pahaa kenellekään ja järkyttyy, jos jotain hirveää tapahtuu. Hänen viaton olemuksensa ja iloisuutensa hämmästyttäisi kaupunkilaisia, jotka eivät usko tuollaisten luonnonlasten olemassaoloon. Faithin paksut tummat hiukset ovat usein takkuisia ja täynnä heiniä, munnä hän ei välitä siitä. Hän oppii mielellään uusia asioita ja yrittää opettaa vuohille temppuja, muttei kuitenkaan onnistu kovin usein. 

Juan Antonio Lopez 
Michaelan Espanjalainen eno, jonka luona Michaela on asunut viimeiset neljä elinvuottaan. Juan on ystävällinen ja päättävätinen ihminen, joka ei luovuta koskaan. Hänen mustat silmänsä näyttävät siltä, että ne näkisivät ihmisen tunteisiin. Juanin mustat hiuset ja parta sekoittuvat vahvoihin kulmakarvoihin ja alituisesti ruskettunut iho näyttää siltä, että hän ottaisi koko ajan aurinkoa. Hän on harteikas ja aika pitä mies, jolla on loistavat kokkaustaidot. Juan loihtii milloin mitäkin herkkuja lapsilleen ja Michaelalle ilman taikasauvaa. Hän on useimmiten hyväntuulinen, vaikka kymmenen vuoden takainen vaimon menetys paihaa hänen mieltään yhä. Michaela rakastaa enoaan, vaikka tämä sääliikin häntä, eikä Michaela pidä säälistä.

Jose Manuel Lopez
Michaelan 17-vuotias serkku, joka ei juurikaan välitä Michaelasta. Jose on tummahiuksinen ja harmaasilmäinen teini, joka haluaisi jo olla aikuinen ja muuttaa pois kotoaan. Hän pitää Michaelaa kummallisena mielipuolena, eikä välitä juurikaan muiden ihmisten seurasta. Jose haaveilee insinöörin urasta ja opiskelee ahkerasti jästikoulussa. Hän on huono ajattelemaan muiden tunteita ja loukkaakin usein muita tarkoittamatta mitään pahaa. Josen mielestä säännöt ovat hyvin tärkeitä ja noituus pitäisi kieltää lailla. Hän ajattelee olevansa ansassa, koska joutuu asumaan niin kaukana kaupungista. Vaikka Jose muistuttaakin ulkonäöltään paljon isäänsä, hän ei ole perinyt isänsä ystävällistä luonnetta.

Esther Teresa Lopez 
Michaelan 11-vuotias serkku, joka on myös Michaelan ensimmäinen ystävä. Estherillä on paksut mustat hiukset ja utuisen vihreät silmät. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, joka ei piittaa erilaisuudesta. Esther on hyvin suvaitsevainen ja ystäviään puolustava henkilö, jonka takia hän joutuu usein riitaan veljensä kanssa. Esther rakastaa merta ja voi istuskella rantakallioilla tuntikausia tujottaen merelle. Hän on loistava surffaaja ja uimari, sillä hän liikkuu vedessä yhtä nopeasti ja helposti kuin kuivalla maalla. Esther harrastaa valokuvaamista ja näyttelemistä, eikä oikein välitä koulunkäynnistä, jonka takia hänen arvosanansa eivät ole aivan parhaasta päästä. Liikunnassa hän kuitenkin loistaa. Esther toivoo, että pääsisi joskus kokeilemaan riippuliidintä.

Carmen Aya Teresa Lopez
Michaelan isoäidin isoäidin äiti, joka oli näkijä ja löysi Korpinkynnen ajatteluhuoneen ennen Michaelaa. Carmenilla oli kirkkaanvihreät silmät ja samanlaiset hiukset kuin Michaelalla. Hän oli ovela ja viisas, mutta myös hyväsydämminen. Carmen kirjasi ennustuksensa huolellisesti muistiin ja piti päiväkirjaa jälkipolvia varten. Hän selitti tarkkaan päiväkirjassaan monia asioita Korpinkynnen tuvan historiasta ja auttoi siten nykyajan historioitsijoita. Carmen kuului aikansa kuuluisimpiin noitiin ja oli Harmaan leidin hyvä ystävä. Kouluaikoinaan hän suunnitteli uusia loitsuja ja yritti kehitellä omia taikajuomiaan. Carmen menestyi hyvin koulussa ja kertoi päiväkirjassaan aikovansa opettajaksi Tylypahkaan. Carmenista on muotokuva Tylypahkan loitsukäytävällä.

Elizabeth "Beth" Louisa Murray
Michaelan paras ystävä, joka kuuluu Rohkelikon tupaan. Elizabeth toivoo itseään puhuteltavan Bethiksi, sillä ei pidä nimestään. Hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja tasaisenharmaat silmät. Beth osaa halutessaan hymyillä valloittavasti. Hän pitää numerologiasta ja lentämisestä. Beth on luotetta, rehellinen ja uskalias nuori noita, johon Michaela tutustui Viistokujalla. Bethin isä kuuluu kuitenkin pimeän puolelle ja yrittää saada Michaelan salaperäisen rasian. Beth kuuluu puhdasveriseen velhosukuun, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Sen takia hän tietää velhomaailmasta paljon olennaisia asioita jo ennen Tylypahkaan menoa. Hän on myös ensimmäisellä luokalla. Michaelasta tuntuu, että Bethiä vaivaa jokin synkkä salaisuus, jota tämä ei uskalla kertoa. 

Antonia Lilian de Rosa
Michaelan uusi ystävä Tylypahkassa. Antonia on ylpeä ja rauhallinen noita, joka tekee kaiken maltillisesti. Hän on kotoisin Italiasta, Venetsiasta. Michaelan tavoin hän omistaa paljon salaisuuksia, joita hän suojelee tarkoin muilta ihmisiltä. Hän on tarkka, turhamainen ja huolehtii ulkonäöstään vähän liikaakin. Silti Michaela pitää hänestä. Antonia on myös ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Hän on Michaelan tavoin Korpinkynsi, luultavasti älynsä takia. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta vain jos tutustuu häneen kunnolla. Antonia on hyvä loitsuissa ja muinaisissa riimuissa, mutta huono taikajuomissa. Hänellä on Snow-niminen tunturipöllö. Antonialla ei ole paljoakaan ystäviä, mutta hän yrittää saada niitä, sillä toisin kuin Michaela, hän ei ole juurikaan ujo, vaan hän uskaltaa puhua muillekin ihmisille. 

Olivie Amy Carlotta O'Brian ja Marie Lynn Josie O'Brian
Michaelan vihollisiin Tylypahkassa lukeutuvat muun muassa O'Brianin kaksoset Marie ja Olivie. He käyvät Tylypahkassa ensimmäistä luokkaa ja kuuluvat Puuskupuhiin. Tytöt ovat täysin identtisiä, heillä on pähkinänruskeat hiukset ja pienet rusehtavat silmät. He nauravat usein ja nauttivat elämästä. Vaikka tytöt ovatkin ahkeria ja reiluja Puuskupuhien tapaan, he kuitenkin kiusavat Michaelaa jostain syystä, jota Michaela ei vielä tiedä. Kaksosten kasvot ovat täynnä pisamia, joiden olemassaolo harmittaa heitä kamalasti. Heillä on myös Frédéric-niminen isoveli, joka oli Luihuisessa, ennen kuin hänet erotettiin Tylypahkasta. Frédéric syyttää siitä Michaelaa ja hautoo sisartensa kanssa kostoa. Michaela ihmettelee edelleen, miksi O'Brianit vihaavat häntä.

Muuta

x Lempivärit: valkea, tummansininen.

x Lempitaikaeläin: Feenikslintu

× Lempieläin: Susi

× Lempilintu: Lumikurki

x Lempiruoka: kalapuikot

x Lempikarkki: suklaasammakot

x Lempipeli: velhošhakki

x Lempiaine: Ennustus

x Lempipaikka: Tylypahka

x Lempihuispausjoukkue: Muuttosuon Muuttohaukat

x Lempivuodenaika : talvi

 

Tavarat

KIRJAT 1.luokan kirjat

 

TAVARAT KPL LISÄTIETO
taikasauva 1  
noidankattila  1 tinaa, koko 2
lasi- tai kristallipullosarja 1  
kaukoputki 1  
messinkinen punnussarja 1  
tavallinen työkaapu 3 musta
tavallinen suippohattu 1 musta
suojakäsineet 1 lohikäärmeen nahkaa
talviviitta 1 musta, hopeakiinnikkeet
tupahuivi 1 mustahopearaidallinen
     
     
KERTAKÄYTTÖISET    
-    
SUKLAASAMMAKKOKORTIT    
-    

 

MERKIT  
Tarinat Tapahtumat
Aloittelija. Olet kirjoittanut ensimmäisen tarinasi. Saat palkinnoksi aloittajan merkin. Odottelemme Pensievessä innokkaasti uusia tarinoitasi.Eka kymppi. Onneksi olkoon! Olet selvittänyt tietäsi eteenpäin Pensieven Tylypahkassa jo 10 tarinan verran. Tästä on loistavaa jatkaa.20 kultaista rustausta. Toinen kymppi rikki! Ahkera kirjoittaja on pistänyt parastaan, onneksi olkoon!
Muut  
 
 

TARINAVIERASKIRJA

! Kirjoita uusi tarina vasta, kun edellinen on arvosteltu !

x tänne voit: kirjoittaa tarinasi, jättää viestin hahmolle/hahmon kirjoittajalle, tehdä ostoksesi

x älä kirjoita: yleisiä kuulumisia, liittymispyyntöjä, mainoksia

Ostoksista: kirjoita missä ostat ja mitä ostat. Minua auttaa paljon, jos merkitset myös ostosten hinnat ja yhteissumman ylös. Esimerkiksi näin: ostan kaksi kahvia (2 kaljuunaa) ja kynäpuodista yhden sulkakynän (1 kaljuuna), yhteensä 3 kaljuunaa.

Michaela Black <  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Ocean

17.01.2017 20:40
juu, Oceanin mainitseminen käy hyvin :) katson jos voisin mainita Michaelaa tulevissa tarinoissani, en vielä tiedä

Nimi: Ocean Sands

15.01.2017 20:28
kiitos ihanasta kommentistasi! luin uusimman tarinasi ja se vaikutti hyvältä :) sinulla on ihana tapa kirjoittaa

Nimi: Michaela Black

15.01.2017 14:39
Luku 10

Michaela heräsi aamulla pirteänä öisestä seikkailustaan huolimatta. Hän nousi istumaan ja näki valkokaapuisen noidan, joka katseli häntä. Kun noita huomasi Michaelan heränneen, hän riensi Michaelan luo.
"Oletko kunnossa? Sattuuko sinuun?" Noita kysyi nopeasti.
Michaela nyökkäsi. Hän halusi päästä tilanteesta pois mahdollisimman pian. Onneksi oveen koputettiin.
"Sisään", noita kehotti.
Beth käveli ovesta sisään ja tuli Michaelan luo.
"Mitä varten tulit tänne?" Noita tivasi Bethiltä.
"Tulin vain hakemaan Michaelan aamiaiselle", Beth sanoi tyynesti.
"Olkoon menneeksi", Noita sanoi, "Jos hän ei ole enää kipeä."

Michaela nousi kiireesti seisomaan, eikä tuntenut kipua. Hän otti laukkunsa ja seurasi Bethiä ovelle. Beth aukaisi oven, ja he astuivat siitä käytävälle.
"Arvaa mitä?" Beth sanoi, "Viime yönä joku oppilas on kierrellyt käytävillä, eikä hän edes jäänyt kiinni."
"Se olin minä", Michaela sanoi hiljaa.
"Olitko?" Beth kysyi ihmeissään, "Oikeastiko?"
Michaela ei voinut vastata, sillä heidän takaansa kuului kylmä ääni:
"Murray, Black, käsittääkseni teidän pitäisi olla aamiaisella."
Michaela ja Beth huomasivat kävelleensä harhaan ja lähtivät kävelemään päinvastaiseen suuntaan.
"Se oli professori Kalkaros", Beth kuiskasi heidän päästyään kuuloetäisyydelle, "Hän opettaa taikajuomia."

Tytöt kävelivät suureen saliin. He olivat hieman myöhässä aamiaiselta. Yhtäkkiä saliin lehahti kymmenen suurta huuhkajaa, jotka kantoivat välissään laatikkoa. Ne laskivat laatikon henkilökunnan korokkeelle ja lensivät pois.
"Ensiluokkalaiset, teidän valinnaisaineidenne kirjat ovat juuri saapuneet", McGarmiva selosti.
Michaela oli juuri kävellyt Korpinkynnen pöydän luo ja istunut sinne, kun McGarmiva ohjeisti.
"Ensiluokkalaiset, asettukaa viiteen jonoon, valinnaisaineidenne mukaan. Kun olette saaneet ensimmäisen kirjan, voitte vaihtaa jonoa ja saada toisen."

Ensiluokkalaiset nousivat pöydistään ja asettuivat siisteihin jonoihin. McGarmiva loihti sauvallaan laatikon auki ja lennätti kirjat pinoihin, jonojen eteen niin, että jokainen oppilas voisi vuorollaan ottaa yhden kirjan. Michaela seisoi jonossa Usvaton tulevaisuus-kirjapinon edessä. Hän sai lopulta oikean kirjan ja siirtyi toiseen jonoon. Kun Michaela oli saanut tarvitsemansa kirjat, hän meni takaisin Korpinkynnen pöytään ja söi nopeasti aamiassämpylänsä. Sitten hän poistui kiireesti suuresta salista ja jäi eteishalliin odottamaan Bethiä.

Michaelan ei tarvinnut odottaa kauaa, kun hän jo näni tutun punatukkaisen tytön. Beth käveli suuren salin ovesta Michaelan luo. Hän kantoi laukkuaan ja näytti kiireiseltä.
"Saanko lainata taikaolentojen hoito-kirjaasi?" Michaela kysyi Bethiltä.
"Tottakai saat", Beth sanoi ja ojensi Michaelalle Hirviökirjan Hirviöistä.
Michaela selasi kirjaa, joka yritti samalla näykkiä häntä ja löysi lopulta etsimänsä.
"Se oli varmasti tämä", Michaela mutisi hiljaa itsekseen. Beth kuitenkin kuuli sen ja kysyi:
"Mikä se?"
"Feenikslintu", Michaela kuiskasi miltei äänettömästi, "Näin sellaisen eilen illalla."
Beth katsahti Michaelaa ihmetellen ja kysyi:
"Oletko varma? Ne ovat hyvin harvinaisia."
"Aivan varma", Michaela vakuutti, "pelastin sen..."
"Minkä pelastit, Black, hyttysenkö?" Toinen O'Brianin kaksosista kysyi ääni täynnä ivaa.
"Jätä Michaela rauhaan", Beth tiuskaisi tytölle vihaisesti.
"Black, saisit olla onnellinen, että Murray viitsi edes vilkaista sinuun", O'Brian jatkoi Bethin kiellosta huolimatta, "Hänellä on erittäin huono maku, ja se on sinun onnesi."
"Mikä sinä olet minua arvostelemaan?" Beth sanoi suuttuneena, "Lopeta Michaelan kiusaaminen heti tai..."
"Tai mitä?" Hetki sitten paikalle ilmestynyt toinen kaksoissisar kysyi taistelunhaluisesti.
"Tai minä vannon, että heti kun opin Sektumsempra-kirouksen, käytän sitä sinuun", Michaela täydensi Bethin keskenjääneen lauseen. Michaela oli noussut seisomaan ja tujotti kaksosia liekehtivin silmin. Hän ihmetteli itsekin, miten oli uskaltanut sanoa sen, mutta ei missään tapauksessa halunnut perua puheitaan.
"Sen kun näkisi", toinen kaksosista sanoi naurahtaen pilkallisesti.
"Voitte kyllä haukkua minua, mutta ette minun ystäviäni", Michaela sanoi ja lähti kävelemään portaita ylös.

Beth seurasi häntä toiseen kerrokseen asti ja sanoi:
"Meidän täytyy löytää paikka, jossa voimme keskustella rauhassa."
"Minä tiedän sellaisen paikan", Michaela sanoi salaperäisesti.
Hän käveli toisen kerroksen portaiden takaiseen pieneen nurkkaukseen ja tuli komean velhon muotokuvan eteen. Se olisi ollut jästimaailmassa kauhistus, muttei herättänyt Tylypahkassa minkäänlaista huomiota. Muotokuvan velho nimittäin liikkui. Se kuorsasi äänekkäästi, kunnes Beth huudahti:
"Oliver-eno!"
Patsas heräsi ja näytti ensin kiukkuiselta, mutta nähdessään Bethin hän katseli tätä kauan ja alkoi hymyillä.
"Elizabeth, sinäkö?" mies kysyi.
Beth nyökkäsi ja näytti hyvin onnelliselta. Michaela keräsi kaiken rohkeutensa (Häneltä vaati paljon enemmän rohkeutta puhua vieraalle ihmiselle, kuin kärsiä kipua tai satuttaa itsensä) ja sanoi:
"Aamulla muotokuvasi paikalla oli käytävä."
"Niin", muotokuvan mies sanoi ja hymyili edelleen, "Ymmärrän kyllä, mihin pyrit. Siellä on todella salakäytävä."
Beth näytti innostuneelta ja kysyi:
"Me tarvitsemme paikan, jossa voisimme olla rauhassa. Voimmeko mennä salakäytävään?"
"Tietysti voitte", muotokuvan mies sanoi. Yhtäkkiä muotokuva heilahti sivuun ja tyttöjen eteen avautui hämärä käytävä.
"Voitko olla päästämättä tänne ketään, silloin kun olemme täällä?" Beth kysyi.
"Tietysti, jos siitä on sinulle apua", mies sanoi ja loi vielä kaipaavan katseen Bethiin, ennen kuin sulki käytävän.

"Kuka hän on?" Michaela kysyi Bethiltä viitaten muotokuvan suuntaan.
"Olisi parempi kysyä, kuka hän oli", Beth sanoi ja Michaela huomasi hänen silmissään kyyneliä.
"Oliver Elliot oli enoni", Beth aloitti, "Hän oli kotoisin Yhdysvalloista. Oliver oli yksi niistä, jotka surmattiin Tylypahkan taistelussa. Hän oli isälleni "turha" ja tämä tappoi hänet, hänen yrittäessään taistella kuolonsyöjiä vastaan. Isäni vihasi Oliveriä aina, koska hän oli "verenpetturi" ja hän on Oliverin kuolemasta vain onnellinen. Minä pidin paljon Oliverista. Hän oli aina iloinen ja keksi joka-asiasta hyviä puolia. Oliver lohdutti minua, kun äiti kuoli.

Beth piti tauon ja yritti salata pyyhkivänsä kyyneliä. Sen jälkeen hän kysyi:
"Pelastitko sinä tosiaan feenikslinnun?"
"Kyllä", Michaela sanoi, "Kuulin aamuyöllä sen laulun ja ja halusin tietää, mistä laulu tuli. Löysin sen puuhun tarttuneena ja irrotin sen."
Beth oli hämmästyksestä mykkä. Hän tuijotti Michaelaa silmät suurina ja sanoi:
"Olen halunnut kolmivuotiaasta asti nähdä feenikslinnun."
Beth tuijotti poissaolevasti käytävän kattoon. Michaela vilkaisi rannekelloaan ja sanoi:
"Alkaa olla lounasaika, meidän on varmaan lähdettävä."
Beth koputti muotokuvaa käytävän päässä ja Oliver heilautti muotokuvansa pois tieltä. Hän hymyli vielä tytöille, kun he kävelivät portaita pitkin alakertaan.

He astuivat sisään suuren salin ovesta ja tunsivat herkullisen tuoksun tunkeutuvan sieraimiinsa. Michaela riensi istumaan tupapöytäänsä ja otti lautasensa kukkuroilleen spagettia ja lihapullia. Hän nautti ateriasta toden teolla. Ruoka oli ihanaa. Michaela oli syötyään aivan täynnä. Hän lähti suuresta salista, jonka katto oli sinä lauantaina, pilvinen ja käveli eteishalliin.

Michaela käveli portaita pitkin yhä vain ylemmäs ja yritti muistella, miten pääsisi Korpinkynnen torniin. Ensin kolmet portaat ylös, sitten pitkä käytävä vasemmalle, taas portaita...
"Auts!" Michaela huudahti.
Hänen jalkansa oli luiskahtanut kahden portaan välissä olevaan rakoon. Michaela yritti epätoivoisesti kiskoa sitä irti. Hän mietti hetken ja kiskaisi sitten jalkaa täydellä voimalla. Se onnistui. Michaela pääsi irti ja jatkoi matkaansa Korpinkynnen torniin. Muutamia muitakin oppilaita vaelsi käytävillä. He juttelivat keskenään ja nauroivat. Michaela käveli edelleen ja nousi portaita. Yhtäkkiä hän näki taas helmiäisenvaalean aaveen. Se näytti entistäkin kalpeammalta ja kysyi:
"Minne olet menossa?"
"Korpinkynnen torniin", Michaela vastasi hiljaa.
"Sinne päästäksesi sinun on kierrettävä tuota kautta, noustava nuo portaat ja käveltävä käytävän päähän. Sitten sinun on noustava kahdet portaat ja käveltävä, kunnes näet kapean portaikon, jota sinun on noustava", aave neuvoi ja lipui hiljaa seinän läpi.

Michaela noudatti aaveen neuvoja tarkasti ja tuli ovelle, jossa oli kotkakolkutin. Sen ympärillä oli paljon Korpinkynsiä, jotka katselivat, kun Michaela käveli ovelle ja kolkutti kotkakolkutinta hiljaa.
"Mikä suurenee, kun siitä otetaan pois?" Kolkutin kysyi.
Toiset Korpinkynet katsoivat Michaelaa odottavasti. Michaela mietti hetken ja sanoi hiljaa:
"Reikä."
"Aivan oikea vastaus", kotkakolkutin sanoi ja avasi oven.
Muut Korpinkynnet taputtivat käsiään ja Michaela astui onnellisena ovesta sisään. Hän riensi ensiluokkalaisten tyttöjen makuusaliin ja istahti sängylleen.

Michaela kaivoi laukustaan perkamenttiä ja sulkakynän. Hän palasi oleskeluhuoneeseen ja istuutui mukavaan nojatuoliin, jonka edessä oli puinen pöytä. Michaela alkoi kirjoittaa huispaus-esseetään. Hän uurasti sen parissa, kunnes oli jo päivällisaika. Michaela nousi nojatuolistaan ja pani valmiin esseen laukkuunsa. Oleskeluhuone alkoi hiljalleen tyhjetä, kun Korpinkynnen oppilaat olivat lähdössä syömään. Michaela lähti muiden mukana. Hän seurasi muiden Korpinkynsien joukkoa, ettei eksyisi taas matkalla.

Päästyään suureen saliin, Michaela istuutui Korpinkynnen pöytään. Hän söi nopeasti vähän makkaraa, sillä hän ei ollut kovin nälkäinen. Michaela lähti suuresta salista, mutta käytävällä hänet pysätettiin.
"Michaela!" Antonia de Rosa huudahti. Hän oli sirorakenteinen mustakiharainen kaunotar ja piti aina hiukset kiinni. Italialainen Antonia oli monien mielestä liian ylpeä, turhamainen ja tarkka, mutta Michaela olisi halunnut tutustua häneen. Antonia ojensi Michaelalle perkamentin palasen ja lähti sitten nopeasti portaita yläkertaan. Michaela katsahti perkamentin palaselle, jossa luki kauniilla sirolla käsialalla:

Ajattelin vain, että haluaisit tietää
eilisen läksyt, niiltä tunneilta, joilla et ollut:
Pimeyden voimilta suojautuminen: Ilkiötutkielma
Loitsut: Selitä, mitä Siipiirdium lentiusa-loitsu tekee
Taikuuden historia: ei läksyjä

Michaela luki lapun moneen kertaan ja oli hyvin kiitollinen Antonialle. Hän kiipesi portaita ylös ja yritti löytää Korpinkynnen torniin. Muutamia vanhempiakin Korpinkynsiä oli menossa sinne päin, joten Michaela seurasi heitä. He löysivätkin melko nopeasti ovelle ja tuttu kotkakolkutin kysyi:
"Miksi kuiva kivi ei uppoa järven pohjaan?"
Vanhemmat Korpinkynnet supisivat keskenään. Sitten toinen heistä vastasi turhautuneena:
"Uppoaa se."
"Väärin", kotkakolkutin sanoi.
Se ei päästänyt heitä sisään, joten Michaela käveli ovelle ja kolkutti. Kolkutin kysyi:
"Valmistat esineen, mutta et itse tarvitse sitä. Se joka sen saa ei koskaan osta sitä itselleen. Mikä esine on kyseessä?"
Michaela mietti pitkään ja punnitsi erilaisia vaihtoehtoja mielessään. Lopulta hän sanoi hiljaa:
"Ruumisarkku."
Sen sanoessaan Michaela muisti elävästi äitinsä hautajaiset, kyynelet alkoivat ilmestyä hänen silmiinsä ja heti, kun ovi avautui, Michaela pujotteli oleskeluhuoneessa istuvien ja seisovie oppilaiden vieritse ja riensi tyhjään makuusaliin. Siellä hän lysähti pylvässänkyynsä ja nyhkytti. Itkiessään Michaela nukahti.

"Michaela", Antonia sanoi selvästi.
Michaela hätkähti herille. Iltapäivä oli jo pitkällä. Hän oli luultavasti nukkunut monta tuntia.
"Mitä?" Michaela kysyi hiljaa.
"Ajattelin vain herättää", Antonia mutisi anteeksipyytävästi. "Joku odottaa sinua aulassa. En tiedä enempää, mutta minun käskettiin antaa sinulle tämä", Antonia jatkoi ja ojensi Michaelalle likaisen kirjekuoren.
Michaela otti laukkunsa, jonka hän oli kiireessä sysännyt sängyn reunaan ja istahti sängyn laidalle. Hän avasi kirjeen ja näki suttuiselle perkamentille kirjoitetun tekstin:

Tule tänään kello 19.00
eteishalliin. Jos et tule,
sinulle käy huonosti!
Terveisin: Marie ja Olivie

Michaela luki kirjeen hiljaisuuden vallitessa. Kello oli puoli seitsemän. Michaelalla oli vielä aikaa miettiä. Hän harkitsi vaihtoehtojaan ja huomasi Antonian lähteneen. Yhtäkkiä ikkunasta lensi sisään puukko. Michaela otti sen ympäriltä viestin ja luki:

Et pääse kohtaloasi
pakoon. Se kaikki
tapahtuu pian, pian,
PIAN

Vastaus:

Ihanaa, että Michaela on saanut Bethistä ystävän ja että tytöt tukevat toisiaan. Samalla tässä luvussa selvisi lisää Bethistä ja hänen perheestään. Tytöllä ei varmasti ole helppoa!

Antonia vaikutti myös ihanalta tytöltä. Hienosti huomioit Korpinkynsien tupahuoneen ja sisällytit tarinaan kivasti ovella olevia arvoituksiakin. Jännittävästi Michaela saa yhä uhkaavia viestejä, mutta jatkuvat viestit eivät enää luo niin pahaa tunnelmaa. Kenties tulossa on ratkaisuja tilanteeseen, eikä vain jatkuvaa kirjeiden lähettelyä?

Vuorosanoissa puhuja noita kirjoitetaan pienellä, kun kyse ei ole erisnimestä. (esim. "Hyvä on", noita sanoi.) Pergamentti kirjoitetaan g-kirjaimella.

Saat: 3 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

12.01.2017 18:19
Luku 9

Michaela heräsi aamuyöllä omituiseen ääneen. Sellaista hän ei koskaan ennen ollut kuullut. Se oli kuin kaunista, surumielistä laulua Michaela nousi istumaan ja huomasi, ettei hänen päätään särkenyt enää. Hän raotti sängyn verhoja ja näki samat sängyt, kuin illallakin. Michaela ei edelleenkään tiennyt, missä oli, mutta salaperäinen laulu veti häntä puoleensa. Hän nousi sängystä ja seurasi ääntä.
"Se voi tietenkin olla ansa", Michaela sanoi hiljaa itsekseen, "Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään laulavan noin kauniisti."

Michaela käveli hiljaa ääntä kohti. Hän yritti olla päästämästä ääntäkään ja käveli huoneen ovelle. Michaela avasi oven hitaasti raolleen ja pujahti ulos. Laulu voimistui. Michaela käveli pitkää käytävää eteenpäin. Sitten hän kiipesi portaita ylös ja yritti paikantaa äänen lähteen.

Michaela käveli eteenpäin ja avasi oven. Hän näki olevansa luokkahuoneessa. Laulu voimistui entisestään. Michaela käveli tyhjien pulpettien ohi hämärässä huoneessa ja tuli ikkunan luo.

Hän katsahti ulos ikkunasta ja näki kauniin linnun. Se oli kullan ja punaisen kirjava ja katseli Michaelaa viisailla mustilla silmillään. Se lauloi surumielisesti, mutta samalla niin kumman kauniisti, että Michaela alkoi itkeä. Kyyneleet vain vuotivat hiljaa hänen katsellessaan kuvan kaunista lintua.

Sitten Michaela huomasi, että lintu oli jumissa. Se oli tarttunut natusta kiinni puunoksaan, eikä päässyt irti. Hän mietti, miten voisi auttaa kaunista lintua, mutta keksi vain yhden vaihtoehdon. Hänen olisi lennettävä.

Michaela käveli äänettömästi ovelle ja pujahti sen raosta käytävälle. Hän riensi takaisin alimpaan kerrokseen ja avasi ulko-oven.
"Oppilas poissa makuusalista! Oppilas käytävällä!" Riesu huusi.
Michaela säikähti. Hän juoksi ulos ja piiloutui suuren ruusupensaan taakse. Se kukki vielä ja tarjosi hyvän piilopaika sitä tarvitsevalle. Michaela kuuli etäisesti miehen hinkuvan hengityksen.
"Riesu, minne se oppilas meni?" Mies kysyi huohottaen.
"Arvaa kolme kertaa", Riesu sanoi ärsyttävästi.
"Ei minulla ole aikaa arvailla, kerro se minulle, Riesu", mies sanoi kiusaantuneena.
"Hmm", Riesu sanoi kuin muistellen jotakin, "Ehkä hän meni toiseen kerrokseen, tai sitten tuonne käytävälle, tai ehkä hän pujahti ulos. Luulisin kuitenkin, että hän lähti tuota salakäytävää pitkin johonkin, mutta eihän sitä koskaan tiedä."
"Riesu, kerro nyt, minne se oppilas meni", mies sanoi ärtymeenä.
"Arvaa", Riesu sanoi taas.

Sen jälkeen Michaela ei kuullut mitään. Hän oletti Riesun lentäneen pois ja uskalsi lähteä piilopaikastaan. Linnan piha oli hämärä. Michaela ei tarkkaan tiennyt, missä luutavaja oli, mutta salaperäinen lintu tarvitsi apua. Michaela lähti ensin paikkaan, jossa he olivat edellisenä aamuna lentäneet. Hän seisoi siellä hetken aikaa ja lähti sitten siihen suuntaan, mistä matami Huiski oli tullut. Michaela käveli sinne päin ja näki lopulta pienehkön rakennuksen häämöttävän edessään. Hän avasi harmaan hilseilevän maalikerroksen peitossa olevan oven ja astui sisään. Pieni vaja oli maalattu sisäpuolelta vaaleanruskeaksi ja sen seiniä kiersivät hyllyt, jotka olivat täynnä luutia. Michaela nappasi luudan, jossa näkyi haaleasti kirjoitus:

TÄHDENLENTO 39

Sen jälkeen hän astui ripeästi ovesta ulos ja hyppäsi luudalle. Michaela lensi kolun toiselle puolelle ja näki lopulta puun, jossa lintu oli kiinni. Hän nosti luudan korkeammalle ja ohjasi sen linnun luo. Lintu katseli häntä luottavaisesti ja antoi Michaelan silittää sitä. Sitten Michaela irrotti köyden hellästi linnun jalasta ja se nousi ilmaan. Lintu lauloi vielä, mutta paljon iloisemmin kuin ennen. Se katsahti Michaelaa ja lensi pois.

Michaela lensi takaisin luutavajalle ja teki ilmassa pari silmukkaa, nauttien lentämisestä. Hän palautti luudan takaisin vajaa ja lähti sitten takaisin, kohti linnaa. Michaela avasi oven ja käveli käytävän päähän, sillä hän kuuli nurkan takaa puhetta.
"No niin, kissaseni, katsotaan vielä aulasta, ja jos hän ei ole siellä, hän on jo ehtinyt livahtaa makuusaliinsa", hinkuva miesääni sanoi. Hän käveli ripeästi eteenpäin, Michaelaa kohti.

Michaela huomasi vaaran ja hiippaili takaisin aulaan. Hän kiipesi portaita pitkin toiseen kerrokseen ja katsahti sieltä alas. Mies ei ollut huomannut häntä. Michaela näki miehen mukana laihan hiekanvärisen kissa. Se tuijotti Michaelaa ja naukaisi.
"Näitkö hänet?" Mies kysyi kissalta, joka tuijotti edelleen Michaelaa ja naukaisi uudestaan. Mies ja kissa alkoivat kiivetä portaita.

Yhtäkkiä Michaela kuuli hiljaisen ääneen aivan vierestään.
"Tule tänne", utuinen mietteliäs ääni sanoi ja Michaela näki helmiäisenvaalean aaveen osoittavan käytävää, jota ei vielä äsken ollut ollut siinä. Michaelalla ei ollut valinnanvaraa, joten hän syöksyi nopeasti käytävään. Hän käveli ahtaan käytävän päähän ja tuli käytävälle, jota ei ollut aikaisemmin nähnyt. Aave oli seurannut häntä ja sanoi:
"Sinun on vain käveltävä kolmet portaat alas, niin löydät Sairaalasiipeen."

Aave lähti päinvastaiseen suuntaan ja Michaela alkoi kiivetä portaita alas. Kun hän pääsi alimpaan kerrokseen hän käveli käytävän päähän ja kääntyi toiseen suuntaan. Hän avasi oven ja pujahti sisään. Michaela oli lopen uupunut. Hän oli samassa huoneessa, josta oli lähtenyt. Michaela painautui valkolakanaiseen sänkyyn ja päätti nukkua vielä hetken, ennen aamua.

Vastaus:

Tarina alkoi ihanan lumoavasti. Kuvasit kivasti, miten Michaela kuuli laulun ja lähti sitä kohti. Teksti tavallaan heti herätti mielenkiinnon. Kenties tilannetta olisi voinut kuvailla vielä lisääkin? Kuvata äänen sointia tai tunnelmaa ja pimeitä käytäviä?

Riesu aiheuttikin tytölle vähän harmia, mutta tavalliseen tapaansa härnää kaikkia, myös oppilaita etsiviä aikuisia.
Ihanaa, että Michaela onnistui pelastusretkessään. Lentäminen olikin hieno ajatus!

Tarina oli kaunis tunnelmapätkä eräästä hetkestä ja yöstä Michaelan elämässä. Pidän hyvin mukana myös jatkumoa edellisistä tarinoista. Toivottavasti tyttö toipuu Pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla käyneestä vahingosta.

Saat: 3 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

11.01.2017 18:00
Lentäminen tehtävä 1

Huispaus on velhojen ja noitien suosima urheilulaji. Sitä pelataan ovaalin muotoisella kentällä ja lennetään luudanvarsilla, jotka on loihdittu lentämään. Huispausta pelataan neljällä pallolla. Lajissa voi tehdä kaiken kaikkiaan 700 erilaista virhettä. Huispausjoukkueessa on seitsemän pelaaja. Kolme jahtaajaa, kaksi lyöjää sekä etsijä ja pitäjä.

Kaato on suurehko punainen pallo. Pitäjä yrittää torjua maaliyrityksiä ja jahtaajat tekevät maaleja. Maali tehdään heittämällä kaato yhden maalisalon vanteen läpi. Maalista saa kymmenen pistettä. Vanteita ja maalisalkoja on kummallakin puolella kolme.

Ryhmyjä on kaksi. Ne ovat mustia, hieman kaatoa pienemmpiä palloja. Ryhmyt yrittävät tuupata pelaajia luudilta. Lyöjät käyttävät mailojaan ja yrittävät lyödä ryhmyt kauemmas oman joukkueen pelaajista.

Viimeinen pallo on saksanpähkinän kokoinen kullanhohtoinen pallo, kultasieppi. Etsijä yrittää saada sen kiinni, sillä sen napannut joukkue saa 150 pistettä. Peli loppuu, vasta kun sieppi on saatu kiinni.

Kun huispaus keksittiin sieppiä ei ollut. Yhdessä huispausottelussa joku kuitenkin halusi jännitystä peliin ja käski yhden pelaajan ottamaan kiinni sieppeli. Sieppeli on pieni kullanhohtoinen lintu, joka harvinaistui nopeasti sen jälkeen, kun sitä oltiin alettu käyttää pelivälineenä. Kun sieppelit harvinaistuivat, niitä oli entistä vaikeampi löytää, joten joku kehitteli pallon, joka toimii kuin sieppeli.

BRITANNIAN JA IRLANNIN HUISPAUSJOUKKUEET:

-Harjuruusun Harakat (Irlanti)
Joukkue on voittanut Britannian ja Irlannin liigan kolmekymmentäkaksi kertaa ja on toistaiseksi liigan menestyksekkäin joukkue. Tällä kaksinkertaisella Euroopan mestaruusjoukkueella on kannattajia kautta maapallon. Yksi kaksi lukuisista huomattavista pelaajistaan on etsijä Eunice Purppara joka pyysi kerran ”nopeampaa sieppiä, koska tämä on aivan liian helppoa” ja kapteeni Hamish MacFarlan, joka teki komean huispausuransa jälkeen yhtä loistavan uran taikaurheiluosaston päällikkönä. Harakoiden mustavalkoisessa kaavussa on harakka edessä ja takana.

-Henkipään Harpyijat (Wales)
Walesilainen seura, joka on perustettu jo vuonna 1203 ja maailman huispausjoukkueiden joukossa sikäli ainutlaatuinen ettei se ole koskaan ottanut joukkueeseensa muita kuin noitia. Harpyijoiden kaavut ovat tummanvihreät ja niiden rinnassa on kultainen pedonkynsi. Harpyijoiden voittoa Heidelbergin Haukoista vuonna 1952 pidetään laajasti yhtenä kaikkien aikojen hienoimmista huispausotteluista. Kaikki tietävät että ottelun jälkeen Haukkojen kapteeni Rudolf Brand kosi vastapuolen kapteenia Gwendolyn Morgania, joka puolestaan täräytti häntä Puhtolakaisu viitosella päähän.

-Impoon Ampiaiset (Englanti)
Joukkue pukeutuu keltamusta vaakaraitaisiin kaapuihin, joissa on ampiaisen kuva rinnuksissa. Joukkue perustettiin vuonna 1312 ja se on yltänyt liigamestaruuteen kahdeksantoista kertaa ja Euroopan semifinaaliin kahdesti. Heidän väitetään saaneen nimensä eräässä ottelussa, jonka he pelasivat Nauriston Nuolia vastaan. Tällöin Ampiaisten lyöjä löi vahingossa (tai tahallaan) ampiaispesän päin vastajoukkueen etsijää ja etsijä joutui vammojensa takia keskeyttämään. Ampiaiset voittivat ja tästä pitäen ovat pitäneet ampiaista onnea tuovana tunnuksenaan. Ampiaisten kannattajat (jotka tunnetaan myös nimellä "Pistimet") surisevat perinteisesti kovalla äänellä häiritäkseen vastapuolen jahtaajaa rangaistusheiton aikana.

-Kadlein Kanuunat (Englanti)
Kadlein kanuunoiden loistopäivät ovat monien mielestä ohi, mutta silti joukkue nauttii uskollisten kannattajien suosiosta täysin rinnoin. Kanuunat ovat voittaneet liigan kaksikymmentäyksi kertaa, mutta viimeisin voitto sijoittuu vuoteen 1892. Kanuunoiden pelikaavut ovat kirkkaanoransseja ja selkää koristaa kiitävä kanuunankuula sekä kaksi mustaa K-kirjainta.

-Karfilin Katapultit (Wales)
Walesilainen vuodesta 1402 toiminnassa ollut joukkue, jonka kaavut on pystyraidoitettu vaaleanvihreällä ja tulenpunaisella. 18 liigavoittoa ja vuoden 1956 Euroopan mestaruuskisojen loppuotteluvoitto Norjan Lakselvin Leijonista. Joukkueen kaikkien aikojen maineikkain pelaaja "Hurjimus" Dai Llewellyn sai surmansa Kreikassa lomaillessaan ja nykyään kauden päätteeksi joukkueen kesken jaetaan tuon maineikkaan pelaajan mukaan nimetty muistomitalli sille liigapelaajalle, joka on ottanut jännittävimpiä ja uhkarohkeimpia riskejä otteluissa.

-Kaljulan Kulkurit (Englannin ja Skotlannin rajamaat)
Englannin ja Skotlannin rajaseudun joukkue perustettiin vuonna 1422 teurasajavelho Walter Partkinin seitsemän jälkeläisen toimesta. Tämä sisarusparvi muodosti loistokkaan joukkueen, joka hävisi vain aniharvoin.. Tosin useat joukkueet pelkäsivät heitä ja Walteria, joka seisoi kentänlaitamilla toisessa kädessään taikasauva ja toisessa lihakirves. Joukkueessa on monesti vuosisatojen aikana pelannut joku Parkinin suvun jälkeläinen ja joukkue kunnioittaa alkuperäänsä pukeutumalla verenpunaisiin kaapuihin, joidenka rintaan on kuvattu hopeinen lihakirves.

-Kenmaren Kanahaukat (Irlanti)
1291 perustettu irlantilainen seura, joka on suosittu kautta maailman sen metsinkäismaskottien takia. Kanahaukoilla on smaragdinvihreät kaavut, joiden rintaa koristaa kaksi K-kirjainta. Kanahaukkojen pitäjä Darren O'Kani (joukkueessa 1947-60) toimi kolmasti Irlannin maajoukkueen kapteenina ja hänen ansiotaan on Haukanpään hyökkäysmuodostelman keksiminen.

-Laiturpuun Loistokkaat (Irlanti)
Joukkue on kotoisin Skyen saarelta, jolla se perustettiin vuonna 1292. Loistokkaat pukeutuvat syvänpurppuraisiin kaapuihin, joiden rinnuksissa on kultatähti. Heidän kuuluisin jahtaajansa, Catriona McCormack, toimi 1960 luvulla kahdesti kapteenina joukkueen voittaessa liigamestaruuden ja pelasi Skotlannin väreissä peräti kolmekymmentäkuusi kertaa. Hänen tyttärensä pelaa nykyään samassa joukkueessa pitäjänä ja hänen poikansa on suositun velhoyhtyeen Kohtalottarien soolokitaristi.

-Lipilinnan Lepakot (Pohjois-Irlanti)
Pohjois-Irlannin maineikkain huispausjoukkue, joka on voittanut liigamestaruuden tähän mennessä kaksikymmentäseitsemän kertaa ja on näin ollen liigahistorian toiseksi menestyksekkäin. Lepakoilla on musta kaapu, jonka rinnuksissa on tulenpunainen lepakko. Heidän kuuluisa maskottinsa Leevi Lentäväkoira tunnetaan myös kermakaljan mainoslepakkona (Leevi sanoo: Kermakalja lennättää!).

-Muuttosuon Muuttohaukat (Ei tarkkaa tietoa)
Muuttosuun muuttohaukat pukeutuvat tummanharmaisiin ja valkoisiin kaapuihin, joiden rinnassa on tunnuksena muuttohaukan pää. Joukkueen kuuluisimmat pelaajat ovat lyöjät Kevin ja Karl Avonummi, jotka pelasivat joukkueessa 1958-1969. Tuona aikana he saivat taikaurheiluosastolta peräti 14 määräaikaista pelikieltoa. Seuran tunnuslause on "Voittakaamme, mutta jos emme voi voittaa, särkekäämme muutama pää!"

-Nauriston Nuolet (Pohjois-Englanti)
Vuonna 1612 perustettu pohjoisenglantilainen joukkue, jonka pelikaavut ovat kalpeansiniset ja niitä koristaa hopeinen nuoli. Joukkueen hohdokkain hetki on edelleen vuoden 1932 voitto silloisesta Euroopan mestarista Vratsan Vuorikotkista. Ottelu kesti tuolloin kuusitoista päivää sakeassa sumussa ja sateessa. Joukkueella oli tapana ampua taikasauvoistaan nuolia ilmoille aina kun tekivät maalin, mutta taikaurheiluosaston toimesta tämä kiellettiin vuonna 1894. Nuolien ja Impoon Ampiaisten välillä on perinteisesti kova kilpailu.

-Rapakon Palloseura (Englanti)
Vuonna 1163 perustettu Rapakon palloseura on liigan vahin joukkue ja sillä on takanaan kaksikummentäkaksi liigamestaruutta ja kaksi Euroopan mestaruutta. Laulava velhotar Selestina Taigori levytti äskettäin joukkueen tunnuslaulun "Ryhmyt pois, pojat, ja kaato vanteeseen" kerätäkseen varoja Pyhän Mungon sairaalalle. Pelaajat pukeutuvat laivastonsinisiin kaapuihin, joita koristaa seuran tunnus; kaksi kultaista osmankäämiä ristissä.

-Tutshillin Tornadot (Englanti)
Taivaansiniseen kaapuun, jonka rinnassa ja selässä on tummansininen kupla-T, pukeutuva joukkue on voittanut liigamestaruuden viidesti peräkkäin 1900-luvun alussa ja kiitos tästä kuuluu etsijälle Roderick Plumptonille. Voittoputki on sekä Britannian että Irlannin ennätys. Plumpton pelasi Irlannin etsijänä peräti kaksikymmentäkaksi kertaa ja hänen hallussaan on nopeimman siepinnappaajan ennätys (kolme ja puoli sekuntia vuonna 1921).

//Etsin tiedot netistä. Toivottavasti se on sallittua.

Vastaus:

Hienoa, sait kivasti esseeseen sisältöä. :) Kyllä, tietojen etsiminen netistä on sallittua ja suotavaakin. Suoraa kopiointia ei kuitenkaan mistään saa tehdä, ja tietysti esseessä pitää tuoda asia esiin omin sanoin.

Lisään sinulle läksysuorituksesta 2 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

10.01.2017 22:52
Luku 8

Michaela heräsi syysauringon paisteeseen. Hän oli nukkunut hyvin ja katsahti tummansinisten sängynverhojensa raosta makuusaliin. Michaela näki kuusi muuta pylvässänkyä. Toinen tyttö, nimeltään Elaine Allen oli myös herännyt. Hän tuijotti Michaelaa ruskeilla silmillään ja harjasi samalla vaaleita hiuksiaan. Michaela harjasi omat mustat kiharansa. Hän nosti pudonneen suippohattunsa lattialta ja laittoi sen päähänsä.

Sitten Michaela asteli ikkunan luo. Hän katseli Kiellettyä metsää ja huomasi sen laidalla pienen mökin, jonka piipusta nousi savupilvi. Aurinko paistoi kirkkaana, mutta ei enää niin kuumana kuin kesällä. Michaela rakasti ikkunan maisemaa heti ensisilmäyksellä.
Hetken katseltuaa, hän kuitenkin huomasi jotain ikävää. Hiukan ikkunan alapuolella, kivitiilin pienestä rakosesta sojotti puukko. Michaela katsahti Elainea levottomana. Hän ei halunnut Elainen näkevän puukkoa. Elaine oli kuitenkin jo laittautunut ja ottanut laukkunsa. Hän astui ulos makuusalin ovesta, eikä edes katsonut Michaelaan päinkään. Michaela oli siitä onnellinen. Hän irrotti puukon varovasti ja kätki sen matka-arkkuunsa otettuaan kirjeen puukon ympäriltä. Michaela avasi perkamentin palasen ja luki:

Olet väärässä, jos
luulet olevasi täällä
turvassa. Näet, mitä
tarkoitamme 15.9.

"Salaperäistä", Michaela mutisi hiljaa lukiessaan ja miettiessään, mitä tapahtuisi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt miettiä kauaa, sillä pähkinänruskeahiuksinen, sinisilmäinen tyttö oli herännyt, eikä Michaela halunnut jakaa salaisuutta hänen kanssaan. Michaela käveli ovelle, avasi sen ja astui Korpinkynnen oleskeluhuoneeseen. Se oli melkein tyhjä. Vain muutama neljäsluokkalainen oli takan ääressä keskustelemassa ja pari ensiluokkalaista poikaa oli astumassa ovesta ulos. Michaela mietti, olisiko liian aikaista lähteä aamiaiselle, mutta kuuli sitten Dumbledoren taialla vahvistetun äänen:
"Voisitteko te oppilaat tulla nyt ystävällisesti aamiaiselle, että Minerva voisi jakaa teille lukujärjestykset. Aamiaisen jälkeen siirrytte suoraan oppitunneillenne."
Michaela riensi takaisin makuusaliin, pakkasi oppikirjansa, taikasauvansa, pergamentin ja sulkakynät musteineen käsilaukkuun ja lähti takaisin oleskeluhuoneeseen. Hän avasi oven ja astui kiireesti ulos. Michaela yritti muistella, miten pääsisi suureen saliin. Hän käveli pitkiä käytäviä pitkin ja näki yhtäkkiä harmaa-asuisen helmiäisenvaalean aaveen. Se leijui ilmassa ja säpsähti nähdessään hänet.
"Nuo hiukset", aave sanoi uneksuvasti, "Olen nähnyt samanlaiset vain eräällä nuorella naisella kymmeniä vuosia sitten. Hänen nimänsä, se oli Carmen Lopez. Hän oli ihastuttava nuori nainen, näytät aivan häneltä."
Aave jatkoi matkaansa mietteisiinsä vaipuneena. Michaela kiirehti myös jatkamaan matkaansa suureen saliin pohdiskellen aaveen sanoja. Hän juuttui kerran yhteen portaikkoon ja kulki kaksi kertaa harhaan, mutta pääsi lopulta määränpäähänsä.

Suuri sali oli taas täynnä oppilaita. Michaela istuutui kiireesti Korpinkynnen pöytään ja ehti vaihtaa katseen Rohkelikkon pöydässä istuvan Bethin kanssa. Sitten tiukan näköinen noita rykäisi ja sanoi:
"Asettukaa jonoihin, jokainen luokka erikseen ja tuvittain."
Oppilaat seisoivat jonoissa. Michaela oli jononsa viimeinen. Kun McGarmiva tuli viimein hänen kohdalleen ja ojensi hänelle lukujärjestyksen, Michaela ihmetteli, miksi lukujärjestyksessä oli tyhjiä kohtia.
"Nyt sinun on valittava kaksi valinnaisainetta", McGarmiva sanoi, "Voit valita näistä: jästitieto, ennustus, taikaolentojen hoito, numerologia ja muinaiset riimuut."
"Ennustus ja numerologia", Michaela sanoi hiljaa, hetken mietittyään. McGarmiva loihti sauvallaan Michaelan lukujärjestyksen tyhjiin kohtiin sanat numerologia ja ennustus. Sitten hän ojensi lukujärjestyksen Michaelalle ja pyyhälsi pois. Michaela katsahti lukujärjestystään ja näki, että ensimmäiseksi olisi lentotunti yhdessä Rohkelikkojen kanssa. Se alkaisi puolen tunnin kuluttua ja Michaelalla olisi vielä aikaa syödä aamiainen. Hän söi sämpylänsä nopeasti ja suuntasi sen jälkeen askeleensa ulos.

Osa muusta luokasta oli jo paikalla. Myös joitakin Rohkelikkojakin oli jo ilmestynyt paikalle. Michaela huomasi Bethin ja käveli tämän luo.
"Hei", Beth sanoi iloisesti, "Isä ei ilahdu, kun kuulee tästä. Koko sukuni on ollut Luihuisia ja isä odotti myös minusta sitä."
Michaela ehti vai hymyillä pikaisesti, sillä matami Huiski, mustahiuksinen teräväpiirteinen noita oli astellut heidän luokseen kantaen luudanvarsia.
"Jonoon!" Matami Huiski huusi.
Oppilaat asettuivat tottelevaisesti riviin. Matami Huiski jakoi oppilaille luudanvarret.
"Ottakaa itsellenne tilaa ja asettakaa luudat viereenne. Kun annan merkin, käskekää luudat ylös", matami Huiski neuvoi.
Oppilaat asettivat luutansa maahan. Matami Huiski laski kolmeen ja oppilaat valmistautuivat. Michaelaan hermostutti. Hän pelkäsi epäonnistuvansa. Michaela ei kuitenkaan halunnut näyttää sitä vaan rohkaisi mielensä ja sanoi muiden mukana:
"Ylös."
Michaelan hämmästykseksi luuta pomppasi tottelevaisesti ilmaan ja jäi leijumaan Michaelan polven korkeudelle. Hän huomasi, että kaikki eivät olleet onnistuneet. Pienikokoisen Rohkelikkotytön oli onnistunut vain saada luutansa kierähtämään ympäri ja pari oppilasta ei ollut saanut luutaansa liikkumaan lainkaan. Michaela näki Bethin onnistuneen täydellisesti. Hänestä näki, että hän oli harjoitellut aikaisemminkin.
"Yrittäkää uudelleen", matami Huiski käski.
Michaela laski luutansa maahan ja sanoi uudestaan:
"Ylös."
Michaelan ampaisi entistä nopeammin ilmaan. Tällä kertaa kaikki onnistuivat samaan luutansa kutakuinkin ilmaan.
"Hienoa, nyt nousemme ilmaan", matami Huiski sanoi.
Lyhyt Korpinkynsipoika, jolla oli vaaleanruskeat hiukset valahti kalpeaksi. Niin teki moni muukin. Michaela ei voinut valahtaa kalpeammaksi, sillä oli luonnostaan hyvin kalpea. Hän kuitenkin sanoi luudalleen:
"Ylös."
Luudan noustua hänen polvensa korkeudelle Michaela odotti matami Huiskin merkkiä. Ennen sitä tapahtui kuitenkin jotain. Pienikokoinen tyttö oli ollut liian jännittynyt ja lähtenyt liian aikaisin. Hän oli polkaissut luutansa liian nopeasti vauhtiin ja se kiisi kohtisuoraan ylös kuin luoti. Michaela ampaisi luudalleen matami Huiskin merkistä. Hän ei kuitenkaan jäänyt kaartelemaan alas, vaan ampaisi ylös, kohti tyttöä, jonka luuta oli alkanut menettää korkeutta. Michaela lisäsi vauhtia. Hän oli jo aivan tytön vieressä. Tytön luuta oli kuitenkin nopeampi. Michaela kiihdytti ja oli taas tytön rinnalla ja ojensi tälle kätensä. Tyttö tarttui käteen ja kiipesi Michaelan luudalle juuri ennen kuin hänen luutansa iskeytyi kovaa vauhtia maahan. Matami Huiski kiiruhti heidän luokseen.
"Typerä tyttö, sangen typerää", hän huohotti.
Michaela ei tiennyt kumpaa hän tarkoitti.
"Tuo oli kieltämättä ilmiömäistä lentämistä, mutta saatte molemmat jälki-istuntoa ensi keskiviikoksi", matami Huiski jakoi.
Kun hän oli mennyt neuvomaan toisia tyttö sanoi:
"Kiitos, pelastit henkeni."
He palasivat muiden luo parahiksi kuulemaan, mitä tulisi läksyksi.
"Kirjoittakaa essee aiheesta huispaus", matami Huiski sanoi oppilaille.
Kaikki lähtivät sisälle linnaan, seuraavaa tuntia varten.

"Vau, en olisi uskonut kenenkään lentävän noin hyvin ensimmäisellä kerrallaan", Beth sanoi ihmeissään Michaelalle.
"Mitä sinulla on seuraavalla tunnilla?" Michaela kysyi Bethiltä.
"Liemien kaksoistunti", Beth sanoi tarkastettuaan lukujärjestystään. "Nähdään, nyt minun on mentävä", Beth sanoi äkkiä kiirehtien tyrmiin.

Michaela käveli yksin pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan. Hän ihmetteli matkallaan puhuvia muotokuvia ja sattui vahingossa kävelemään yhden seinän läpi. Lopulta hän pääsi pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan. Hän astui luokan ovesta sisään ja istui takimmaiselle pulpetille. Luokka oli täynnä häkkejä joissa oli eriskummallisia otuksia. Michaelan lisäksi luokassa oli muutama muu oppilas. He istuivat pulpeteilla epävarman näköisenä ja osa kuiski keskenään. Michaela erotti keskustelusta muutamia sanoja:
"Blackin tyttö... sankaria... on olevinaan... ylpeä..."
Michaela ei pitänyt keskustelun sävystä, eikä siitä, että se vaikutti koskevan häntä. Hän oli onnellinen, kun opetteja astui luokkaan.
"Hyvää päivää, minä olen Aria Bloom, Tylypahkan uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja", hän esittäytyi.
Aria oli pitkä ruskeahiuksinen nuorennäköinen nainen, jonka kasvot olivat täynnä pisamia.
"Tänään aiheemme on ilkiöt. Avatkaa kirjanne sivulta seitsemän", professori Bloom sanoi istuuduttuaan pöytänsä ääreen. Hän otti esille häkin, joka oli täynnä pieniä sähkönsinisiä olentoja.
Professori Bloom jakoi heidät pareiksi. Harmikseen Michaela sai parikseen rotevan pojan joka tuijotti häntä inhoten.
"Teidän tehtävänne on yhdessä yrittää taltuttaa ilkiö", professori Bloom selitti.

Poika kyllästyi pian ilkiön jahtaamiseen ja alkoi punoa suunnitelmaan.
"Mene sinä seisomaan tuonne", poika sanoi Michaelalle.
Michaela käveli kaapin viereiselle seinustalle ja pysähtyi sinne. Kohta ilkiö tuli häntä kohti. Sen pienen ilkikuriset kasvot irvistivät pahantahtoisesti. Se lennähti kaapin päälle ja paiskasi kaikilla voimillaan suuren rautaisen kynttilänjalan suoraan Michaelan päähään. Michaela lyhistyi maahan. Hänen silmissään pimeni.

"Professori, professori ilkiö tainnutti parini", poika huusi hätääntyneenä.
"Odottakaa täällä", minä vien tytön sairaalasiipeen professori Bloom, joka tunsi tilanteen riistäytyvän käsistä sanoi. Oppilaat tuijottivat, kun professori Bloom taikoi leijuivat paarit, joille hän laski Michaelan.

Michaela heräsi seuraavan kerran vasta iltapäivällä. Hän tunsi päässään hirveää kipua, eikä tiennyt, missä oli. Ilta oli jo hämärtynyt ja valotkin oli sammutettu. Michaela näki paljon vuoteita, joissa oli samanlaiset valkeat lakanat, kuin ne, joilla hän makasi. Hän ei tunnistanut huonetta, vaan pyörtyi pääkivusta johtuen nopeasti.

Vastaus:

Jälleen salaperäinen viesti, joka vaikuttaa hieman uhkaavalta. Mitäköhän Michaela joutuu kohtaamaan lähiaikoina? Osaisivatko aikuiset puuttua tapahtumiin ja miksi nämä pahikset ovat tytön perässä? Viistokujalla saatiin jo hieman kurkistusta näihin juonenkäänteisiin, mutta yhä uhkaavat kirjeet luovat jännitystä tarinaan.

Kerroit ihanasti päivän kulusta ja erilaisista tunneista. Michaela auttoi urhoollisesti oppilastoveria lentotunnilla, mutta harmiksi joutui vähän ikävämpään tilanteeseen pimeyden voimilta suojautumisessa. Oli mukavaa lukea ihan tavallisesta koulutoiminnasta ja siinä tapahtuvista käänteistä.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

09.01.2017 23:32
Luku 7

Kun oppilaat pääsivät rantaan, Michaela huokaisi helpotuksesta. Hän oli pelännyt putoavansa uudestaan. Hän oli liti märkä. Ensiluokkalaiset kävelivät huolettomasti valtavan miehen perässä. Puut alkoivat harventua ja he tulivat aukealle kukkulalle. Kukkulan päällä kohosi suuri linna monine torneineen. Michaela ihaili linnaa silmät suurina. Hän jäi muusta joukosta jälkeen. Kun Michaela havahtui mietteistään, muut olivat jo kaukana.

Ensiluokkalaiset tulivat suuren portin luo. Portin pylväiden päitä koristivat sika-patsaat. Valtava mies avasi portin ja astui sisään. Hän piti porttia auki ja sulki sen, jonon tultua sisään. Michaela oli jäänyt ulkopuolelle. Hän juoksi portille, mutta mies oli jo lukinnut sen ja kääntynyt pois. Michaela koputti portin kaltereita. Hän yritti päästä sisään. Michaela ei mahtunut mitenkään kalterien raoista ja portti oli liian korkea kiivettäväksi.

Samaan aikaan muut ensiluokkalaiset olivat menossa sisälle linnaan. Beth huomasi Michaelan puutuvan ja hätääntyi. Hän katseli ympärilleen ja näki, että ensiluokkalaisista kukaan muu ei näyttänyt huomanneen sitä. Beth käveli valtavan miehen luo ja sanoi:
"Michaela ei ole täällä."
"Kuinka niin, ei ole", mies sanoi huolestuneena, "Kyllä hänen pitäisi olla täällä, eikai hänelle ole sattunut mitään."
Mies avasi linnan oven ja katsahti portille. Siellä Michaela oli. Hän odotti ja ihaili samalla linnaa. Se näytti entistäkin hienommalta läheltä katsottuna. Beth ja mies palasivat portin luo. Beth joutui juoksemaan, että pysyisi miehen vauhdissa. Valtava mies oli kuitenkin ensimmäisenä portin luona ja avasi sen.
"Olipa hyvä, että sun ystävä huomas sun puuttuvan", mies sanoi Michaelalle.

He kaikki kolme kävelivät linnaan ja astuivat ovesta sisään. Michaela ei ehtinyt kauaa ihailla suurta avaraa eteishallia, kun he jo astuivat sisään ovesta, jonka takaa kuului iloista puheensorinaa. Michaela ja Beth liittyivät ensiluokkalaisten riviin. Huone oli valtava. Sen kattto oli täynnä tähtiä ja sen alla leijui kynttiläitä. Ensiluokkalaisten rivin edessä seisoi neljä pitkää pöytää, joissa muut oppilaat istuivat. Heidän takanaan oli henkilökunnan pöytä, johon valtava mies oli istuutunut.

Yhtäkkiä ovesta tuli sisään mustahiuksinen tiukan näköinen noita, joka kantoi pientä jakkaraa ja nuhjuista suippohattua. Noita käveli henkilökunnan korokkeelle ja laski jakkaran hattuineen korokkeelle. Michaelaa jännitti. Hän oli lukenut lajittelusta ja tiesi, mitä tuleman piti. Silti hän hämmästyi, kun hattu alkoi laulaa:

On päivä suuri tärkeä
ja tällä hatulla järkeä,
jotta lajitella vois,
oppilaat uudet pois.
Joikaisen mä tupaansa pistän,
päättöoikeuden teiltä riistän.
Voit olla rehti Puuskupuh,
sinuun voi aina luottaa,
rehellisyys ja ahkeruus
sulle ikuisen onnen tuottaa.
Tai kenties Rohkelikkoon,
et vaaroja pelkää sä lain,
oot peloton uskalikko
ja urhee aina vain.
Ehkä ovelat Luihuiset,
susta ystävää kaipaa,
he kaihda keinoja yhtään ei,
vaan omaa tietänsä raivaa.
Tai ehkä Korpinkynsi,
sä altis olla voit,
ja viisas älykäs oppilas,
sä kunniaa tuvalles toit.
Siis sovita nyt hattua tätä,
en toiveitas kuulematta jätä.

Koko sali taputti ja Michaela päätti kirjoittaa runon muistiin. Enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt asiaa ajatella, koska tiukan näköinen noita sanoi:
"Kun luen nimenne, teidän täytyy istua jakkaralle ja panna hattu päähänne. Ensinmäiseksi Elaine Allen."
Lyhyt vaalea tyttö käveli nopeasti penkille ja pani hatun päähänsä.
"KORPINKYNSI!" lajitteluhattu huusi.
Toisessa pöydässä vasemmalta taputettiin
"Chris Berry", tiukka nainen sanoi.
Ruskeahiuksinen poika käveli hymyillen jakkaralle ja pani hatun päähänsä.
"PUUSKUPUH!" hattu huusi.
Oikeanpuoleinen pöytä taputti ja tiukka nainen sanoi:
"Michaela Black."
Michaela ei hymyillyt. Hän tärisi kauttaaltaan, eikä se johtunut pelkästään märkyydestä. Hän pääsi hatun luo ja pani sen päähänsä.
"Olisit hyvä Rohkelikko, mutta toisaalta myös sopisit Korpinkynteen", hattu sanoi niin hiljaa, että vain Michaela kuuli.
"Olet siis KORPINKYNSI!" hattu huusi viimeisen sanan ääneen. Michaela laski hatun helpottuneena takaisin jakkaralle ja alkoi kävellä hurraavaan Korpinkynnen pöytään. Toinen kaksosista kuitenkin kamppasi hänet, kun kun Michaela käveli ohi. Michaela kaapui pää edellä lattiaan ja hänen nenänsä alkoi vuotaa verta. Tiukka noita oli kuitenkin nähnyt sen ja sanoi tytölle:
"O'Brian, jälki-istuntoa minun huoneessani ensi lauantaina kello yksitoista."
Jotkut salissa nauroivat, kun Michaela yritti jatkaa matkaansa Korpinkynnen pöytään, mutta tiukka noita pysäytti hänet.
"Lopeti", hän sanoi ja osoitti sauvallaan Michaelan nenää. Verenvuoto lakkasi ja Michaela käveli Korpinkynnen pöytään. Hän istahti helmiäisenvaalean aaveen viereen ja muisti samassa:

Palan ensimmäisen löydät avulla aaveen,
se tietä näyttää sulle luokse sen aarteen.

Michaela päätti joskus kysyä aaveelta asiaa, mutta sillä hetkellä hän keskittyi lajitteluun.
Windy Hawkins lajiteltiin Luihuiseen ja Elize Jones Korpinkynteen. Kaksospojat Shane ja Shawn Kelly Rohkelikkoon. Lewis, Martin ja moni muu oppilas lajiteltiin ennen Bethiä. Lopulta Tiukka nainen sanoi:
"Elizabeth Murray."
Beth käveli jakkaralle ja painoi hatun päähänsä.
"ROHKELIKKO!" hattu huusi, mutta kuulosti hieman epäilevältä.
Beth käveli hurraavaan Rohkelikon pöytään ja istuutui.
O'Brianin kaksoset lajiteltiin Puuskupuhin ja muutama oppilas Luihuiseen.

Michaelalla oli nälkä. Aika kului kuin siivillä ja lopulta oppilaat loppuivat. Tiukka noita vei hatun ja jakkaran pois. Kun hän palasi ja istuutui paikalleen Dumbledore nousi ylös ja sanoi:
"Tervetuloa Tylypahkaan. En häiritse teitä enempää ja sanon vain tämän, Erityisyys, Nyyhkytys, Lahjakkuus, Yritys."
Sali puhkesi suosionosoituksiin ja pöydille ilmestyi kasapäin herkkuja. Michaela ei ollut koskaan nähnyt niin paljoa. Hän söi makkaraa, ranskanperunoita, perunamuusia, paahtopaistia ja monia muita harvinaisia herkkuja. Syötyään Michaela oli niin kylläinen, että halusi vain nukkumaan.

"Nyt kun olette täyttäneet vatsanne keittiömme herkuilla minulla on pientä ilmoitusasiaa. Ensiksikin koulun tiluksilla sijaitseva metsä on kiellettyä aluetta. Toiseksi, vahtimestari Voro on pyytänyt minua ilmoittamaan, että taikoja saa tehdä vain luokissa, lisäksi hänen huoneensa ovessa on sääntölista, jonka hän suosittelee lukemaan. Hyvää lukuvuotta", Dumbledore sanoi. "Nyt voitte poistua valvojaoppilaittenne johdolla", hän lisäsi.

Kuulu kauhea ääni, kun satoja tuoleja työnnettiin taaemmas. Michaela lähti muiden Korpinkynsien mukana salista. He kiipesivät monia portaita ja kävelivät pitkiä kiemuraisia käytäviä ja tulivat lopulta ovelle, jossa oli kotkakolkutin. Valvojaoppilas kolkutti sitä ja kotkan kuva kysyi:
"Jos kukko munii kirkontornin harjalle ja pohjoisesta tuulee, kummalle puolelle muna putoaa?"
"Kukko ei muni", valvojaoppilas vastasi kolkuttimelle, joka avasi oven ja sanoi:
"Oikea vastaus."

Oppilaat astuivat sisään oleskeluhuoneeseen, josta olisi päivällä ollut hieno näköala. Katossa oli pronssitähtiä ja keskellä huonetta patsas, josta Michaela tunnisti Rowena Korpinkynnen. Hän käveli suoraan ensiluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Michaela huomasi tyyväisenä matka-arkkunsa yhden pylvässängyn vieressä ja vajosi sänkyyn. Hän nukahti onnellisena melkein heti.

Vastaus:

Tarinassa oli ihania, pieniä yksityiskohtia, kuten Michaelan katoaminen porukasta ja koko lajittelun sujuminen, joista pidin. Erilaiset kommellukset ja muut jotenkin eläivöittävät tarinaa. Oikein mukava ja sujuva tarinakokonaisuus näin lajittelun osalta.

Olipa jotenkin kiva nähdä, että kiusaajat jäivät kamppauksestaan kiinni. Toivottavasti Michaela saa tuvassaan ystäviä ja kiusaajat eivät pääse olemaan harmiksi.

Oh, ihana päästä tutustumaan samalla korpinkynsiin ja heidän tupaansa! Ovella oleva arvoitus oli ovela ja saa nähdä, miten arvoitukseen vastaaminen sujuu kaikilta ekaluokkalaisilta.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

08.01.2017 21:40
Luku 6

Michaela heräsi taas tuttuun ääneen.
"Dumbledore!" Hän huudahti.
Dumbledore oli astunut ovesta sisään jutellen kiihkeästi Victorian kanssa.
"Hän jää tänne", Victoria sanoi päättäväisesti.
"Minusta olisi parempi jos Michaela aloittaa lukukauden samaan aikaan kuin muutkin", Dumbledore sanoi.
"Kaikista parasta olisi, jos hän jäisi tänne vielä toiseksi kuukaudeksi tutkittavaksi", Victoria yritti vielä sanoa.
"Minun mielestäni meidän olisi kysyttävä asiaa Michaelalta itseltään",Dumbledore sanoi, "Jos hän haluaa lähteä, hän saa myös lähteä."
Victoria mutisi jotain vastaväitteeksi, mutta Dumbledore kysyi Michaelalta:
"Haluatko sinä lähteä Tylypahkaan?"
"Tietysti minä haluan", Michaela vastasi riemuissaan.

Michaela oli viettänyt kokonaisen kuukauden Pyhässä Mungossa ja ihmetteli, miten hän olisi kestänyt siellä ilman oppikirjojaan. Michaela oli lopen kyllästynyt Pyhään Mungoon, sen tylsiin hapannaamaisiin parantajiin ja ruoan liika-annostukseen. Siellä makaaminen oli nuorelle tytölle painajainen. Michaela pakkasi Loitsujen käsikirja ykkösen matka-arkkuunsa ja oli valmis lähtemään. Dumbledore kuitenkin keskusteli parantajien kanssa :
"En ymmärrä, miksi haluat hänet pois näin pian?" Victoria ihmetteli.
"Hänen ensimmäinen lukuvuotensa alkaa, hän tarvitsee opetusta", Dumbledore vastasi.
"Mutta...", Margaret, joka oli astunut huoneeseen aloitti. Dumbledore kuitenkin keskeytti hänet:
"Olen tullut hakemaan Michaelaa King's Crossille, enkä ole muuttanut päätöstäni. Hän tulee nyt mukaani."

Dumbledore astui ovesta ulos Michaela vanavedessään. He kävelivät pitkin pitkiä käytäviä, joiden seinät olivat täynnä ovia. Matkallaan he näkivät muutamia parantajia, jotka näyttivät kiireisiltä.

Lopulta he pääsivät ulos suuresta rakennuksesta ja Michaela huokaisi helpotuksesta. Hän oli pelännyt, että viime hetkellä joku parantajista olisi tullut ja käskenyt hänet takaisin.
"Miten oikein menemme asemalle?" Michaela kysyi.
"Tilasin meille jästien taksin", Dumbledore sanoi.
"Mitä jästi tarkoittaa?" Michaela kysyi kiinnostuneena.
"Jästi on meidän nimityksenme ei-taikovista ihmisistä", Dumbledore selitti.
Pian musta taksi jo kiisi heitä kohti. Michaela odotti, että se pysähtyi. Sitten hän otti matka-arkkunsa ja yritti työntää sitä taksin sisään. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä yksin, mutta Dumbledore auttoi häntä ja he saivat arkun taksin sisään. He kiinnittivät turvavyöt ja auto käynnistyi heti. Taksi ajoi hitaasti Lontoon ruuhkissa, mutta lopulta se pääsi perille. Dumbledore antoi kuljettajalle tukun jästirahaa ja nousi pois autosta. Michaela seurasi perässä ja taksi kaasutti pois. Michaela ja Dumbledore seisoivat King's Crossin asemalla. Tuuli sekoitti Michaelan hiuksia ja asema oli tupaten täynnä ihmisiä. Michaela aikoi juuri kysyä Dumbledorelta, miten pääsisi laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä, koska hän oli huomannut ,että laiturien yhdeksän ja kymmenen välissä ei ollut lainkaan laituria. Dumbledore näytti kuitenkin lukeneen hänen ajatuksensa, sillä hän sanoi:
"Sinun on käveltävä laiturien yhdeksän ja kymmenen välissä olevan puomin läpi. Nähdään Tylypahkassa, Michaela."
Sen sanottuaan hän katosi räksähtäen.

Michaela asteli levottomana puomia kohti. Hän valmistui törmäykseen, mutta sitä ei tullut. Michaela oli juuri kävellyt puomin läpi ja hän näki suuren asemalaiturin, jonka yläpuolella olevassa kyltissä luki:

LAITURI 9 3/4

Asemalaiturilla oli paljon väkeä. Michaela raahasi painavaa matka-arkkuaan tungoksessa. Sitten hän huomasi Elizabethin, joka keskusteli isänsä kanssa.
"Katsokin, ettet ystävysty sen kuraverisen kanssa", Elizabethin isä sanoi tyttärelleen vakavana.
"Ei Michaela ole kuraverinen", Elizabeth sanoi kiukkuisena, "Hän on vain jästisyntyinen."
"Aivan sama, mutta hän on silti kuraverinen minun silmissäni", Elizabethin isä sanoi. "Nähdään myöhemmin!" Hän huusi ja katosi laiturilta.
Elizabeth vilkutti hänelle ja huusi:
"Nähdään!"

Michaela käveli matka-arkkuaan tungoksessa raahaten Elizabethin luo ja sanoi kiinnittääkseen tämän huomion:
"Elizabeth."
Elizabeth käännähti ja sanoi:
"Älä kutsu minua sillä nimellä, sano vain Beth."
"Anteeksi, Beth", Michaela sanoi hiljaa.
"Ei se haittaa, en ollut muistanut kertoa sinulle sitä", Elizabeth lohdutti.

Tytöt eivät ehtineet jutella pidempään, sillä heidän oli kiirehdittävä punaiseen junaan, joka seisoi asemalaiturilla. He raahasivat matka-arkkunsa junaan ja ehtivät juuri ajoissa ennen kuin se lähti liikkeelle. Michaela ja Beth istuutuivat tyhjään vaunuosastoon ja nostivat yhdessä molempien matka-arkut penkeille heidän viereensä. He istuivat toisiaan vastapäätä ja Bethin pöllön häkki kökötti pöydällä heidän välissään.
"Michaela, miksei perheesi ollut asemalla?" Beth kysyi aivan yllättäen.
"Äitini ja isäni ovat jästejä", Michaela vastasi, koska ei halunnut kertoa vihaavasta isäntä, eikä kuolleesta äidistä.
"Onko sinulla yhtään sukulaista, joka on noita tai velho?" Beth jatkoi kyselemistä.
"No, isoisoisoisoäitini oli noita, mutta muita ei taida olla", Michaela vastasi surumielisesti.
"Mihin tupaan luulet kuuluvasi?" Michaela kysyi Bethiltä kiinnostuneen.
"En ole varma, mutta halusin Korpinkynteen", Beth vastasi huokaisten.
Michaela ei tiennyt mihin haluaisi. Hän istui syvissä mietteissä tuijotellen ulkona avautuvaa näkymää. Michaela havahtui mietteistään, vasta kun kuuli vaunuosaston oven avautuvan. Sisään astui toinen niistä kaksosista, jotka Michaela oli kohdannut matami Malkinin kaapukaupassa.
"Päivää ruipelo", tyttö sanoi ja tujotti Michaelaa harmailla silmillään. "Oletko sinä Murray? Satut olemaan huonossa seurassa, jos saan sanoa", tyttö sanoi katsahtaen samalla Bethiä.
"Minun suvullani ei ole väliä tässä asiassa", Beth tiuskaisi vihaisesti tytölle, "Sitäpaitsi valitsen itse omat ystäväni."
Tyttö kikatti vihamielisessti. Yhtäkkiä ovelta kuului koputus. Kiltin näköinen noita työnsi kärryjä, jotka olivat täynnä makeisia. Beth säntäsi kärryn luo ja osti suklaasammaoita, Bertie Bottin jokamaun rakeita, viuhpiiporeita ja monia makeisia joiden nimeä Michaela ei tiennyt.
"Mitä saisi olla?" Beth kysyi heidän jäätyään kahden. Michaela ei alussa tajunnut kysymystä ja kun hän lopulta tajusi sen hän sanoi Bethille:
"Ne ovat sinun, sinä maksoit niistä, en minä voi ottaa niitä."
"Kai sinä nyt muutaman voit ottaa", Beth tarjosi, sillä hän tuskin näkyi valtavan herkkukasan takaa.
Michaela otti yhden suklaasammakon ja sai suklaasammakkokortistaan Rowena Korpinkynnen. Hän laittoi kortin laukkuunsa muiden suklaasammakkokorttiensa joukkon ja oli vilpittömästi onnellinen.
"Pääsisimmepä me samaan tupaan", Beth huokaisi.
Michaela näki hänen kasvoistaan, että asia painoi hänen mieltään.

Ulkona alkoi hämärtää ja maasto näytti villiltä ja kesyttömältä. Michaela ja Beth pukeutuivat kaapuihin ja suppohattuihin. Pian juna pysähtyi. Oppilaat tulivat ulos junasta ja Michaela näki osan kävelevän tottunen näköisenä hieman ylemmäs, missä heitä odotti vaunuja.
Michaela oli juuri päättänyt seurata heitä kun hän kuuli huudon:
"Ensiluokkalaiset, ensiluokkalaiset!" Valtava mustapartainen mies huusi. Michaela ja Beth kävelivät miehen perässä järven luo. Se oli syvä ja mustavetinen. Muutkin ensiluokkalaiset olivat seuranneet miestä, joka käski heidän istua veneisiin neljän ryhmissä. Michaela ja Beth joituivat samaan veneeseen kikattavien kaksostyttöjen kanssa.

He meloivat hiljaa, kunnes yhtäkkiä toinen kaksosista tönäisi Michaelaa. Michaela horjahti ja putosi veteen. Veden syvyyksistä häntä kosketti suuri lonkero. Michaela oli hyvin hätääntynyt. Kaksoset nauroivat, mutta Beth ei. Hän ojensi Michaelalle kätensä ja juuri, kun Michaela oli tarttumassa siihen, suuri lonkero nosti hänet ilmaan ja työnsi hänet takaisin veneeseen. Valtava mies ei huomannut mitään, vaan jatkoi vain melomista.

Vastaus:

Mukavaa, että rehtori oli opastamassa ja auttamassa tyttöä kouluun. Michaela on koettelemuksistaan huolimatta rohkeasti astumassa uuteen maailmaan ja onneksi toipunut myös hyvin.

Oli mielenkiintoista päästä lukemaan erityisesti Michaelan ja Bethin ystävyydestä. Tytöt taitavat tulla hyvin juttuun, ja Beth ei ehkä ole ominut samanlaisia ajatuksia kuin hänen isänsä. Suvut, puhdasverisyys ja taikamaailman hierarkiat ovatkin mielenkiintoinen seikka kaikessa monimutkaisuudessaan. Paljon epäilyjä ja ennakkoluuloja siinäkin maailmassa.

Tarina oli mukavan mittainen ja innolla odotankin, miten käy lajittelun ja kouluun sopeutumisen vaiheessa. Onneksi Michaela on saanut kohdata myös mukavan ystävän, näitä ilkeitä kiusaajia kun joutuu kohtaamaan aivan riittävästi. :)

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.01.2017 18:23
Luku 5

Michaela heräsi aamuyöllä ja kuuli kahden parantajan keskustelevan:
"Ei tuosta tytöstä olisi koskaan uskonut, että hän kestäisi kidutuskirouksen", ensimmäinen sanoi.
"Olet aivan oikeassa, Margaret", toinen myönsi.
"Hän on niin hintelän ja kalpea, että näyttää siltä, että hän pelkäisi hyttystäkin", Margaretiksi puhuteltu jatkoi.
"Niin, ja vuotava haava, luultavasti sektumsempra-kirouksen aiheuttama. Tuo tyttö näyttää siltä, että menehtyisi siihen", toinen sanoi.
"Hän on paljon kestävämpi, kuin miltä näyttää ja on ihmeellistä, että tuon ikäinen tyttö pystyi tuohon, Victoria", Margaret selosti.
"Tuo on kyllä totta", Victoria myönsi, "Mutta, silti sektumsempran jälkiä on vaikea parantaa ja tuosta haavasta jää ikuiset arvet", hän jatkoi.
Michaela ei kuullut, mitä Margaret vastasi, sillä juuri silloin noidat astuivat ulos huoneen ovesta ja jatkoivat keskustelua käytävällä, äänieristettyjen seinien takana.

Michaela nousi seisomaan ja tunsi hirveää kipua. Hän otti laukustaan suklaasammakon ja pisti sen suuhunsa. Sitten hän otti matka-arkustaan kirjan, Loitsujen käskirja ykkösen. Hän lueskeli sitä, kunnes nukahti.

Michaela heräsi taas, mutta tällä kertaa tuttuihin ääniin. Hän kuuli Estherin huutavan:
"Michaela, mitä sinulle on tapahtunut?" ja, "Mitä sinulla on otsassasi?"
Parantaja yritti turhaan hillitä Estherin tunneryöppyä ja hiljentää tätä, sillä siihen olisi pystytty vain taikojen voimalla. Michaela vastasi rauhalliseen tapaansa:
"Sain vain pienen haavan otsaani".
"Vai muka pienen", Jose sanoi ja irvisti.
Michaela otti suklaasammakkopussin käsi laukustaan ja sanoi:
"Ottakaa sammakot".
Juan, Jose ja Esther ottivat kukin yhden suklaasammakon ja Juan sanoi:
"Hyvää, mistä näitä voi ostaa?"
"Viistokujalta", Michaela vastasi hymyillen. Hän huomasi, että Josekin tykkäsi suklaasammakoista, vaikka yrittikin kovasti peittää sen.

"Michaela", Juan sanoi sitten vakavana,"Haluatko sinä vielä tämän jälkeen lähteä Tylypahkaan?"
"Tietysti minä haluan", Michaela vastasi epäröimättä.
"Vaikka, vaikka olisit voinut kuolla?" Juan kysyi epäuskoisesti.
"Vaikka olisin voinut kuolla haluan silti lähteä Tylypahkaan", Michaela selitti kärsivällisesti.

"Minä toin sinulle sinun päiväkirjasi", Esther kertoi iloisena.
"Kiitos", Michaela vastasi ja otti kiusaamispäiväkirjansa kiitollisena itselleen, "Milloi te lähdette?" hän kysyi sitten.
"Me lähdemme huomenna", Juan kertoi, "Majoituimme London-hotelliin".
"Arvaa mitä", Esther kuiskasi Michaelalle, Dumbledore tuli kertomaan meille, että sinun kimppuusi hyökättiin, ja että sinulla on erittäin hyvä kuvamuisti, jos pystyt loitsimaan vaativan loitstun, harjoittelematta pelkän muistin perusteella".
"Sanoiko hän tosiaan niin?" Michaela varmisti.
"Kyllä hän niin sanoi", Esther vakuutti.
Sen jälkeen Lopezit lähtivät ja Michaela jäi yksin. Hän tiesi tarkkaan, miten oli pystynyt loitsuun ja hänen päässään kaikuvat Ollivanderin sanat:

"Soveltuu erityisesti vahvoihin ja vaativiin loitsuihin"

Ja niin kuin Dumbledore oli sanonut Michaelalla oli hyvä kuvamuisti. Hän oli nähnyt loitsun kahdesti ja pelkotila oli laukaissut sen toimimaan ja mitä olisi tapahtunut, jos se ei olisi toiminutkaan? Michaela mietti ja nukahti taas.

Elizabethin ääni kaikui tyhjässä salissa. Michaela heräsi ja kuuli sen.
"Oletko kunnossa?" Elizabeth kysyi Michaelalta huolestuneena.
"Aivan kunnossa", Michaela vakuutti.
"Olen kauhean pahoillani. En tiennyt, että se tyttö jolta isä tahtoi jotain olit juuri sinä", Elizabeth sanoi ja näytti murheelliselta, "Jääkö sinulle pysyviä vammoja?" hän kysyi sitten.
"Ei se ole sinun vikasi", Michaela lohdutti, "Eikä minulle jää muita pysyviä vammoja kuin tämä arpi".
"Hyvä", Elizabeth sanoi helpottuneena, "Toivottavasti ehdit parantua ennen koulun alkua".
Margaret, parantaja astui huoneeseen ja sanoi tylysti:
"Vierailuaika on päättynyt".
"Nähdään Tylypahkan pikajunassa!" Elizabeth huusi ja vilkutti Michaelalle hyvästiksi.

Ruoka-aikaan Victoria kantoi Michaelalle tarjottimen. Kalaa ja riisiä oli kamalan paljon, eikä Michaela jaksanut syödä puoliakaan. Victoria katsoi Michaelan puolityhjää lautasta paheksuvasti, mutta ei sanonut mitään.

Ruoan jälkeen Michaela herkutteli suklaasammakoilla ja lueskeli oppikirjojaan kunnes Margaret ilmoitti:
"Sinä sait vieraan."
Michaela ihmetteli kuka oli tullut, sillä kaikki ihmiset joiden hän oli ajatellut tulevan, olivat käyneet jo. Ovesta astui pitkä mies.
"Isä!" Michaela huudahti hämmästyneenä.
"Oletko nyt tyytyväinen?" Scott Black kysyi, "Ensin tapat äitisi omituisilla taikakyvyilläsi ja sitten sinut meinataan murhata juuri siksi, että satuit juuri silloin olemaan jossain taikakaupassa juuri väärään aikaan."
"Ei se siitä johtunut. He etsvät minua", Michaela oikaisi.
"Aivan sama!" Scott huusi, "Olisi parempi jos olisit kuollut", hän jatkoi ja marssi vihaisena ulos ovesta.

Sinä yönä Michaela nukkui levottomasti. Hän näki unia joissa vaihtuvat ihmiset tulivat ja sanoivat:
"Olisi parempi jos olisit kuollut."
Isän ääni kuului unessa kaikkein kovimpana ja Michaela heräsi siihen. Hän otti kiusaamispäiväkirjansa, yhden uuden sulkakynän ja kirjoitti:

1: Kaksi tyttöä haukkui minua ruipeloksi.
2: Vihamielinen pöllö nokki minua.
3: Kimppuuni hyökättiin ja minut yritettiin tappaa.
4: Parantajat puhuivat minusta ilkeästi.
5: Isä sanoi haluavansa, että kuolen.

Se kirjoitettuaan hän sulki kiusaamispäiväkirjansa laukkuun ja nukahti uudelleen.

Vastaus:

Onneksi tyttö pääsi parantajien hoiviin ja perhekin pääsi Michaelaa tapaamaan. Tylypahkaan meno tosiaan voi tuntua aika mutkikkaalta kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta reippaasti Michaela on menossa taikuutta oppimaan! Ehkäpä oppiminen on entistä tärkeämpää, kun perässä ovat näin vaaralliset taikamaailman henkilöt.

Isän tapaaminen tietysti toi mukaan myös surua. Michaelan päiväkirja on heijastus ikävistä tuntemuksista ja niin kovasti toivon tytölle hyvää.

Upeasti olet saanut dialogin kirjoituksen ja välimerkit hallintaan! Tekstissä ne ovat hienosti oikein ja tässä näkyy kauniisti, miten kehityit huiman harppauksen aivan hetkessä!
Tässä vielä korjaus:
"Aivan sama!" Scott huusi. (PISTE, ei pilkku) "Olisi parempi jos olisit kuollut", hän jatkoi ja marssi vihaisena ulos ovesta. //

Itsekritiikki kannattaa vaientaa, itse usein on itsensä pahin vihollinen kun kirjoituksiaan seuraa. Positiivista asennetta peliin ja rohkeutta olla ylpeä omasta tekstistä, ei se suinkaan tylsää tekstiä ole! :) Asennetta ja rohkeutta tekemiseen, niin kaikkien ympärilläolevienkin positiivisuus lisääntyy. Yhdessä opitaan ja kehitytään!
Pensievessä haluan pitää hyvän hengen yllä! :) Ei mollata edes omia tekstejä, ollaan ylpeitä ja etsitään kehityskohteita! Olet hieno kirjoittaja, jolla on selvästi sana hallussa ja saat aikaan vauhdikkaita juonenkäänteitä. Kiitos, että olen saanut lukea tarinoitasi!

Tarinan osa on oikein sujuva ja kulkee eteenpäin hyvää tahtia. Michaelan seikkailujen alku on ollut vauhdikasta ja mielenkiintoista.

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.01.2017 14:05
Luku 4

Sade piiskasi maata ja päivä oli muutenkin harmaa. Taivaansisinen väri olo kadonnut taivaalta ja sen tilalla oli suuria harmaita pilviä. Michaela heräsi ja avasi hitaasti silmänsä. Hän tähyili Viistokujalle ikkunasta ja näki, että monet kaupat olivat kiinni. Michaela sulki verhot. Hän ei pitänyt sateesta. Michaela oli juuri ajatellut, että sulkeutuisi huoneeseensa koko päiväksi, kun hän muisti viestin:

Se mitä pelkäät tapahtuu
huomenna kello 11.00

"Se tapahtuu siis tänään", Michaela sanoi hiljaa, "Vaikka en tiedäkään tarkalleen mikä".
Hän kuitenkin ajatteli, että jos he, uhkailijat haluaisivat, vaikka murhata hänet, olisi parempi olla kaupassa, pudissa tai kadulla, koska jos hän olisi huoneessaan, hän voisi jäädä loukkuun sinne. Michaela päätti lähteä Viistokujalle. Hän otti mustan käsilaukkun, jonka hän oli ostanut matka-arkkukaupasta, otti siitä pohjan pois ja laittoi rasiansa pohjan alle. Sitten hän pakkasi sinne myös rahansa. Michaela otti taikasauvansa mukaan ja laittoi sen käsilaukussa päällimmäiseksi.

Michaela lukitsi huoneensa oven huolellisesti ja lähti Vuotavaan noidankattilaan. Hän osti Tomilta aamiassämpylän ja istuutui ainoaan tyhjään pöytään syömään sitä. Pöytään istui kuitenkin myös muita ihmisiä. Punatukkainen tyttö ja hänen isänsä. He söivät hitaasti valtavaa aamiaistaan. Tyttö oli valmis ennen isäänsä ja juuri kun Michaela oli napauttanut tiiltä taikasauvallaan tyttö tuli hänen luokseen. Hänellä oli harmaat silmät ja tummat punaiset hiukset.
"Minä olen Elizabeth Murray. Voinko tulla kanssasi Viistokujalle?", tyttö kysyi hiljaa Michaelalta. Jokin Elizabethissä herätti Michaelassa kasvavan luotettavuuden tunteen ja hän nyökkäsi hyväksyvästi. Tytöt astelivat yhdessä holvikäytävää pitkin ja tulivat Viistokujalle.
"Mikä sinun nimesi on?", Elizabeth kysyi Michaelalta hetken kuluttua.
"Michaela Black", Michaela vastasi, "Mihin kauppaan menemme?", hän kysyi sitten.
"Haluaisin näyttää sinulle erään erityisen liikkeen, Kenethin Karkkipuodin. Kenneth on isäni serkku ja tästä liikkestä tietää vain muutama ihminen", Elizabeth selitti.

He kävelivät kadulla kaatosateessa ja tulivat lopulta pienen kaupan eteen. Sen nimikilpi näytti vasta maalatulta ja a seinät olivat iloisen punaisen. Michaela ja Elizabeth astuivat ovesta sisään ja näkivät ensimmäisenä suuren tynnyrillisen Bertie Bottin jokamaun rakeita. Sisältä päin haalean vadelman värisiä seiniä kiersi nauha, josta riippui erilaisia karkkipusseja. Michaela katseli kokonaisuutta hämmästyneenä ja ihaillen, mutta Elizabeth oli jo alkanut lastaamaan jokamaun rakeita paperipussiin. Michaela osti pussillisen suklaasammakoita, sillä hän ajatteli alkaa keräilemään suklaasammakkokortteja puukkojen sijasta. Elizabeth osti vähän kaikkea. Hän halusi mennä seuraavaksi ostamaan itselleen taikasauvan, joten tytöt kävelivät Ollivandersille sateenkaaren loistaessa taivaalla sateen jäljiltä.

Tytöt astuivat sisään hämärään liikkeeseen ja herra Ollivander sanoi:
"Hyvää päivää, ah Michaela sypressiä, yksisarvisen häntäjouhi seitsemäntoista tuumaa".
Ollivander laittoi mitan ottamaan Elizabethin mitat ja etsi itse taikasauvaa hyllyistä. Sitten hän sanoi Elizabethille:
"Koikeilehan tätä, tammea, sisältää lohikäärmeen sydänjuuren, yksitoista tuumaa, taipumaton".
Elizabeth heilautti sauvaa, mutta ei tapahtunut mitään. Ollivander antoi hänelle toisen sauvan ja sanoi:
"Eebenpuuta, feenikslinnun sulka, viisitoista tuumaa, uskollinen, erittäin luotettava".
Kun Elizabeth kosketti sitä, siitä sinkoili kipinöitä ympäri huonetta.
"Mahtavaa!", herra Ollivander huudahti.

Elizabethin maksettua sauvansa, olimme juuri lähtemässä, kun ovi paukautettiin auki. Ryhmä musta-asuisia velhoja ja noitia ryntäsi sisään.
"Siellä hän on!", sama valeahiuksinen mies, jonka Michaela oli nähnyt umpikujan luona huusi.
"Isä!", Elizabeth kiljaisi.
"Tainnutu", huusi tummahiuksisen nainen, jolla oli vahvat meikit. Siinä vaiheessa Ollivander tajusi, että hänen asiakkaidensa kimppuun hyökättiin ja tainnutti muutaman hyökkääjän, ennen kuin hänen piti vetäytyä pois Elizabethin takia. Vietyään Elizabethin sivuhuoneeseen, hän jatkoi taistelua. Monet tähtäsivät sauvoillaan Michaelaa.
"Sektumsempra!", vaaleahiuksinen mies huusi.
Michaelan otsaan aukeni syvä avohaava, josta vuoti runsaasti verta. Ollivander puikkelehti taitavasti hyllyjensä välistä ja tainnutti niin monta noitaa ja velhoa, kuin vain pystyi, kunnes hänet itsensä tainnutettiin.

Lopulta Elizabethin isä sai raivattua tiensä Michaelan luo. Michaela puristi taikasauvaansa lujasti kädessään, maatessaan kaupan lattialla. Mies ei välittänyt siitä tippaakaan. Hän käveli Michaelan luo ja tuijotti tyttöä raivoissaan. Sitten hän sanoi kolkosti:
"Se mitä pelkäät tapahtuu tänään kello 11.00".
Kello oli kymmentä vaille yksitoista.
"Kerro, missä hopeanvärinen rasia on", mies sanoi ivallisesti.
"En kerro sitä sinulle, vaikka tekisit minulle mitä tahansa", Michaela vastasi päättäväisesti, vaikka tunsi juuri veren valuvan hänen silmilleen.
"Etkö varmasti?", mies sanoi ääni tihkuen huonosti salattua nautinnon tunnetta siitä, että Michaela vastusti häntä. Sitten hän huusi osoittaen sauvallaan Michaelaa:
"Kidutu".
Michaela tunsi sietämätöntä kipua. Oli kuin puukot olisivat viillelleet hänen kehoaan. Hän toivoi kuolevansa. Sitten se loppui. Elizabethin isä tuijotti Michaelaa odottavasti ja kysyi:
"Kerrotko minulle nyt, missä rasia on?".
"En toista sinulle vastauksiani", Michaela vastasi, vaikka hän tiesi, että häntä kidutettaisiin lisää.
"Kidutu!", mies huusi raivoissaan ja suorastaan nautti katsellessaan Michaelan tuskia.
Kipu oli kovempaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Puukot tulivat ja lävistivät hänet. Ne tunkeutuivat Michaelan sisään ja tuntui kuin tuli olisi polttanut häntä. Michaela oli juuri menettämässä tajuntansa, kun kipu loppui taas. Elizabethin isä näytti voitonriemuiselta kysyessään:
"No, kerrotko nyt, missä rasia on?".
Michaela ei vastannut, vaan osoitti taikasauvallaan Elizabethin isää ja sanoi:
"Tainnutu".
Molempien hämmästykseksi taika toimi ja Elizabethin isä kaatui maahan. Michaela pyörtyi, sillä viimeinen ponnistus oli ollut hänelle aivan liikaa.

Kun Ollivander heräsi tainnutustaijan vaikutuksesta, hän lähti heti hakemaan apua. Ei aikaakaan, kun Pyhästä Mungosta tulleet parantajat veivät Michaelan pois paikalta. Elizabethin isä ja muutama muu hyökkääjistä pääsivät pakoon. Muutama saatiin kuitenkin kiinni ja vietiin Azkabaniin.

Michaela heräsi noin puolenyön aikoihin. Hän katseli ympärilleen, eikä tiennyt yhtään, missä oli. Valkoinen sali avautui hänen tummansinisten sängynverhojensa takaa, eikä Michaela tunnistanut paikkaa. Jokapuolellla oli samanlaisia vuoteita, kuin se missä hän makasi. Michaela katsahti alas, vuoteensa viereen. Siellä oli hänen matka-arkkunsa ja käsilaukkunsa. Sietämätön kipu kuitenkin pakotti Michaelan takaisin makuulle, eikä hän pystynyt enää katselemaan ympärilleen. Hän nukahti hetken kuluttua uudelleen ja näki unia kivusta ja välkähtelevistä taikasauvoista.

Vastaus:

Huh, tässä tarinassa oli menoa ja uusia tilanteita. Elizabethin tapaaminen oli mukava käänne, mutta sauvaostosten jälkeen tilanne muuttuikin nopeasti. Michaela on rohkea, kun haluaa silti jatkaa taikamaailman tiellä uhasta huolimatta.

Oli kammottavaa, mitä tyttö joutui näin yllättäen ja puolustuskyvyttömänä kokemaan. On kuitenkin aika erikoista, että tyttö kykeni käyttämään loitsua (vaativaa sellaista ja kun ei koskaan ole opetusta saanut), mutta kenties tilanteen pelottavuudella oli jotakin tekemistä asian kanssa. Ehkä tilanne olisi kuitenkin kannattanut ratkaista toisin tytön osaamisen ja iän uskottavuuden tähden.

Miten Elizabethin ja Michaelan mahtaa nyt käydä, tytöt taisivat saada selville toisistaan aika erikoisia asioita. Tarina oli kokonaisuudessaan jännittävä ja sujui sopivaa tahtia eteenpäin.

Dialogin kirjoittamisessa oli pieniä virhekohtia. En sitä aikaisemmin huomannutkaan, mutta joka kirjoituksissasi on samaa virhettä.
Jos käytät muuta välimerkkiä, esimerkiksi huutomerkkiä tai kysymysmerkkiä, " merkkien jälkeen ei enää tule pilkkua.
Esimerkiksi:
"Isä!" Elizabeth kiljaisi. (ei pilkkua)
"No, kerrotko nyt, missä rasia on?" (ei pistettä, ei pilkkua)
"Tainnutu." (piste tulee "" merkkien sisään)

Lisää ohjeita välimerkkien käytöstä voit lukea täältä:
http://www.kielijelppi.fi/tyokalupakin-termit/lainausmerkit
r
Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

©2017 Pensieve - Tylypahka tarinaroolipeli - suntuubi.com