Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Michaela Black

(liittynyt 28.12.2016)

1.luokka

karma:  +104/-0

Nimi: Michaela Luna Manuela Black Saldo: 108 kaljuunaa
Sukupuoli: Nainen Tupapisteet: +17/-0
Syntymäpäivä: 11.1. Kirjoitetut tarinat: 28 kpl
Verisääty: Jästisyntyinen Viimeinen läsnäolo: 14.3.2017
Sauva: Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa, ydin thestralin jouhi, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen.
Suojelius: Lumikurki  
Valinnaisaineet: Ennustaminen ja numerologia
Kokeiden tulokset: -
Suoritetut läksyt: Lentäminen I, Numerologia I

 

Luonne

​Michaela on hyvin omanlaisensa persoona. Hänen ujo, ylpeä luonteensa vaatii häneltä paljon uhrauksia ja itsehillintää. Michaela on aina ollut liian ylpeä pyytääkseen apua keneltäkään. Hän on hyvin omatoiminen ja tekee kaiken mielellään itse. Michaela ei luovuta koskaan, vaan tekee kaiken loppuun asti. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa ja hänen on hyvin vaikea sietää epäonnistumista. Michaela on köyhä ja säästäväinen eikä siedä tuhlausta, mutta on myös hyväsydämminen ja antaa mielellään omastaan toisillekin. 
Michaela on älykäs ja yrittää saavuttaa elämässään jotain suurta. Viisautensa ansiosta hän ymmärtää usein enemmän asioita, kuin muut ikäisensä. Michaela on pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Tradegiaa, fantasiaa, romantikkaa ja jopa tietokirjallisuutta. Eniten hän pitää myyteistä, joissa kerrotaan linnuista. Michaela on dramaattinen ja toivoo usein, että hänelle kävisi samoin, kuin kirjojen sankareille. Kun hän lukee kirjoja, hän syventyy kirjaan ja uppoutuu sen sisälle. Hän voi herätä kirjansa parista tietämättä edes onko yö vai päivä. 
Jos Michaelaa loukkaa saa olla varma että hän muistaa sen ikuisesti. Hän pitää eräänlaista "kiusaamispäiväkirjaa" ja kirjoittaa sinne kaikki pienistä haukkumisista syrjintään ja tönimiseen. Michaela joutuukin ostamaan uusia päiväkirjoja luonnottoman usein. Kun koulu on alkanut, hän ei kuitenkaan ehdi kirjoittaa kaikkea. 
Michaela on loistava laulaja. (Vain silloin kuin kukaan ei kuule.) Hän ei tiedä sitä itsekään, mutta ne jotka ovat kuulleet hänen laulavan tietävät sen. Hän rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua. Erityisesti Michaela pitää klassisesta ja surumielisestä musiikista, johon voi eläytyä täydellisesti. Hän kirjoittaa muistiin erilaisten laulujen nimiä ja sanoja, jotta voisi opetella laulamaan niitä. Michaela rakastaa myös runoja ja kirjoittaa niitä itsekin.
Michaela on hyvin hyvin epäsosiaalinen. Hän inhoaa toisiin ihmisiin tutustumista ja on siksi melkein aina yksin. Michaela pitää hyvin paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, joten yksinäisyys ei ole ongelma. Hän on hyvin varautunut ja vähäpuheinen tuntemattomien seurassa. Michaela hätkähtää, jos joku puhuttelee häntä ja hän inhoaa parityöskentelyä ja suullisia tehtäviä. Michaela on hyvin salailevainen ja sulkeutunut, eikä välitä muista ihmisistä juurikaan. 
Hän pitää hyvin paljon kaikista linnuista ja ihailee niiden vapautta lentää minne vain tahtoo. Michaela haluaisi oppia lentämään hyvin ja kuulua Korpinkynnen huispausjoukkueeseen, mutta ei uskalla kysyä sen kapteenilta lupaa liittyä. Hän katselee usein taivaalle nähdäkseen linnut, jotka kartelevat ympäriinsä. Johtuu kai juuri Michaelan maltista ja rauhallisuudesta, että hän saa usein monet linnut luottamaan itseensä. Kotonaan Espanjassa Michaela viettää mielellään aikaa meren rannalla lokkeja ja muita lintuja tutkien. Hänen suurimpiin unelmiinsa kuuluu matka Siperiaan katsomaan lumikurkia.
Michaela on taikauskoinen ja pitää ennustamisesta. Hän näkee jostain syystä enneunia ja joutuu välillä transsiin, jossä hän ei voi hallita itseään. Se harmittaa Michaelaa, sillä hän pelkää tekevänsä jotain vaarallista, tai hirveää. 

Ulkonäkö

 Michaela on hyvin hyvin hoikka ja lääkärien mielestä huolestuttavan alipainoinen. Hän näyttää siltä, että hänen luunsa voisivat hetkellä millä hyvänsä tunkeutua kuolemankalpean ihon läpi. Monet ihmiset kauhistelevat asiaa ja väittävät Michaelan näyttävän vampyyriltä. Tämä ei ole kuitenkaan Michaelan vika, sillä hän on luonnostaan laiha ja hänellä on paljon allergioita joten hän ei voi syödä kovin monia ruokia. Michaelan vasemmassa olkapäässä on pieni kotkan pään muotoinen merkki. Michaela ei tiedä, milloin ja mistä se on tullut, mutta haluaisi selvittää sen.
Michaelan hiukset ovat pikimustat kuin korpin sulat. Ne ovat lisäksi hyvin kiharat ja yltävät kiharoista huolimatta vyötärölle asti. Michaela pitää hiuksensa aina auki, että voi tarvittaessa piilottaa kalpeat kasvonsa niiden taakse. Hiusten päällä on usein pikimusta noidanhattu, jossa on tummansininen nauha. Hattu, jota Michaela käyttää aina kuin on mahdollista on ainoa laatuaan. Vaikka sitä ei tiedetä, se on itsensä Rowena Korpinkynnen suippohattu. Se oli vain jotenkin päätynyt matami Malkinille, jolta Michaela osti sen.
Michaelan vaatteet ovat usein hiukan liian pieniä. Ne ovat yleensä mustia ja valkoisia. Jästivaatteiksi sopivat hyvin tiukat legginssit, musta neule ja tiukka valkea t-paita, jossa voi olla linnun kuva. Michaela käyttää mielellään koulupukua jästimaailmassakin, sillä se tuo yhteenkuuluvuutta velhomaailmaan. Tummansininen kravatti on Michaelasta ihana, sillä se sopii hyvin suippohatun kanssa. 
Michaelan kuolemankalpeissa kasvoissa on kaksi suurta syvän tummansinistä viisaan näköistä silmää joiden alapuolella on kapeahuulinen suu joka ei naura juuri koskaan. Hänen silmänsä vuotavat kyyneliä useammin kuin kerran viikossa, mutta sen hän yrittää salata muilta. Silmät pysyvät yleensä tyynenä, mutta joskus ne näyttävät suorastaan salamoivan. Silmiä kehystävät luonnostaan pitkät mustat ripset, jotka kartuvat kauniisti. Ne näyttävät hurmaavalta, kun Michaela räpyttelee silmiään. Michaelan nenä on hyvin muodostunut ja siro. Hänellä on korkea otsa, mutta sitä ei yleensä näy suippohatun alta.
Michaelalla on pitkät raajat ja hän on aika pitkä ikäisekseen. Hänellä on vasemmassa kädessä vanha hopeanvärinen rannekello, joka on hänen äitinsä suvun sukukalleus. Michaela ei meikkaa, eikä hänellä olisi siihen rahaakaan. Michaela on vasenkätinen, mutta osaa käyttää myös oikeaa kättään.

Perhe, läheiset ja ystävät

Michaela on jästiperheestä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja isä. He asuivat Espanjassa pienessä maalaiskylässä. Kun Michaela oli pieni, hänen vanhempansa tajusivat, että hän oli noita. Isä järkyttyi kovasti, sillä hänen sisarensa oli ollut noita ja kuollut taistellessaan Voldemortia vastaan. Äitiä ei kuitenkaan haitannut, että Michaela oli noita. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet velhoista ja noidista, vaan päättivät kertoa siitä Michaelalle, vasta kun hän saisi kirjeen Tylypahkasta. Kun Michaela oli 7-vuotias hän räjäytti kuitenkin vahingossa ilotulituslaatikon ja olisi kuollut, ellei hänen äitinsä olisi pelastanut häntä. Michaelan äiti kuoli räjähdykseen, ja isä suuttui siitä hyvin paljon. Hän sulki Michaelan komeroon ja murtui aivan täysin toivoen Michaelan kuolevan. Michaela muutti siksi asumaan Juan-enonsa luo meren rannalle.

Daniela Aya Natalia Black O.s. Lopez 
Michaelan edesmennyt äiti, jonka kuolemasta isä syyttää Michaelaa. Hän oli kotoisin Espanjasta ja asui siellä koko elämänsä. Daniela oli herkkä ystävällinen kaunotar, josta oli vaikea olla pitämättä. Hänen kirkkaanvihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet ja mustat olkapäille ylettyvät kiharat näyttivät aina hyvinhoidetuilta. Danielan lempeän luonteen ansiosta hän sai paljon ystäviä ja häntä muistellaan aina hyvällä. Hän ei suuttunut juuri koskaan, mutta olisi varmasti halunnut miehensä huolehtivan Michaelasta oman kuolemansa jälkeen. Michaela muistaa äitinsä hyvin, eikä voi koskaan unohtaa suruaan tämän kuolemasta. Michaela tietää kuitenkin, että äiti teki sen hänen takiaan, joten hän yrittää pysyä hengissä, ettei äiti olisi kuollut turhaan.

Scott Erik Jeremy Black 
Michaelan kiivasluonteinen isä, joka vihaa tytärtään tämän noituuden takia. Hän on kotoisin Skotlannista, mutta asuu tällä hetkellä Sveitsissä. Scottilla on lyhyet ruskeat hiukset ja harmaansiniset silmät, jotka leimuavat hänen suuttuessaan. Hän suutuu usein, mutta hänen raivonpurkauksensa eivät yleensä kestä kauaa. Muuten hän on kuitenkin hyvin miellyttävä mies. Hän on ammatiltaan liikemies, joka matkustelee paljon ja on salaa rikastunut työllään. Scott on viekas mies ja osaa valehdella hyvin jos vain tahtoo, mutta yleensä hän ei sitä tee. Hän ei kuitenkaan ole kertonut Michaelalle, että hän on mennyt uudestaan naimisiin ja saanut toisen lapsen, Faithin. Michaela ei puhu mielellään isästään, sillä häntä harmittaa, että isä vihaa häntä.

Lovisa Rosalind Black O.s. Widmer
Michaelan isän uusi vaimo, josta Michaela ei tiedä mitään. Lovisa on Sveitsiläinen noita, mutta Scott ei tiedä hänen olevan noita. Hän on hyvin miellyttävä ja vaatimaton ihminen. Lovisalla on pitkät vaaleat kiharat, jotka hän letittää päivittäin. Hänen tummia silmiään korostavat kauniit ripset, jotka kartuvat hieman. Lovisa on lempeä, periksi antamaton, rohkea ja pitää lapsensa turvallisuutta maailman tärkeinpänä asiana. Lovisa on köyhästä perheestä ja on paimentanut koko lapsuutensa vuohia Alpeilla. Hän on sen takia kehittynyt nopeaksi ja ketteräksi. Lovisa kävi kuitenkin Tylypahkan ja oli Rohkelikon tuvassa. Hän rakastaa eläimiä hyvin paljon ja jäikin aikuistuttuaan paimentamaan vuohia perintötilalleen. 

Faith Åsa Emily Black
Michaelan nelivuotias sisarpuoli, josta Michaela ei tiedä mitään. Faith on suloinen ja älykäs pikkutyttö, jolla on ihastuttava hammashymy. Hänen suuret kullanruskeat silmänsä näyttävät hymyisevän, vaikka tyttö itkisikin. Ei vielä tiedetä, onko hän noita, vaiko ei. Faith rakastaa perheen vuohilaumaa ja leikkii vuorilla vuohien kanssa kaiket päivät. Hän ei tahdo pahaa kenellekään ja järkyttyy, jos jotain hirveää tapahtuu. Hänen viaton olemuksensa ja iloisuutensa hämmästyttäisi kaupunkilaisia, jotka eivät usko tuollaisten luonnonlasten olemassaoloon. Faithin paksut tummat hiukset ovat usein takkuisia ja täynnä heiniä, munnä hän ei välitä siitä. Hän oppii mielellään uusia asioita ja yrittää opettaa vuohille temppuja, muttei kuitenkaan onnistu kovin usein. 

Juan Antonio Lopez 
Michaelan Espanjalainen eno, jonka luona Michaela on asunut viimeiset neljä elinvuottaan. Juan on ystävällinen ja päättävätinen ihminen, joka ei luovuta koskaan. Hänen mustat silmänsä näyttävät siltä, että ne näkisivät ihmisen tunteisiin. Juanin mustat hiuset ja parta sekoittuvat vahvoihin kulmakarvoihin ja alituisesti ruskettunut iho näyttää siltä, että hän ottaisi koko ajan aurinkoa. Hän on harteikas ja aika pitä mies, jolla on loistavat kokkaustaidot. Juan loihtii milloin mitäkin herkkuja lapsilleen ja Michaelalle ilman taikasauvaa. Hän on useimmiten hyväntuulinen, vaikka kymmenen vuoden takainen vaimon menetys paihaa hänen mieltään yhä. Michaela rakastaa enoaan, vaikka tämä sääliikin häntä, eikä Michaela pidä säälistä.

Jose Manuel Lopez
Michaelan 17-vuotias serkku, joka ei juurikaan välitä Michaelasta. Jose on tummahiuksinen ja harmaasilmäinen teini, joka haluaisi jo olla aikuinen ja muuttaa pois kotoaan. Hän pitää Michaelaa kummallisena mielipuolena, eikä välitä juurikaan muiden ihmisten seurasta. Jose haaveilee insinöörin urasta ja opiskelee ahkerasti jästikoulussa. Hän on huono ajattelemaan muiden tunteita ja loukkaakin usein muita tarkoittamatta mitään pahaa. Josen mielestä säännöt ovat hyvin tärkeitä ja noituus pitäisi kieltää lailla. Hän ajattelee olevansa ansassa, koska joutuu asumaan niin kaukana kaupungista. Vaikka Jose muistuttaakin ulkonäöltään paljon isäänsä, hän ei ole perinyt isänsä ystävällistä luonnetta.

Esther Teresa Lopez 
Michaelan 11-vuotias serkku, joka on myös Michaelan ensimmäinen ystävä. Estherillä on paksut mustat hiukset ja utuisen vihreät silmät. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, joka ei piittaa erilaisuudesta. Esther on hyvin suvaitsevainen ja ystäviään puolustava henkilö, jonka takia hän joutuu usein riitaan veljensä kanssa. Esther rakastaa merta ja voi istuskella rantakallioilla tuntikausia tujottaen merelle. Hän on loistava surffaaja ja uimari, sillä hän liikkuu vedessä yhtä nopeasti ja helposti kuin kuivalla maalla. Esther harrastaa valokuvaamista ja näyttelemistä, eikä oikein välitä koulunkäynnistä, jonka takia hänen arvosanansa eivät ole aivan parhaasta päästä. Liikunnassa hän kuitenkin loistaa. Esther toivoo, että pääsisi joskus kokeilemaan riippuliidintä.

Carmen Aya Teresa Lopez
Michaelan isoäidin isoäidin äiti, joka oli näkijä ja löysi Korpinkynnen ajatteluhuoneen ennen Michaelaa. Carmenilla oli kirkkaanvihreät silmät ja samanlaiset hiukset kuin Michaelalla. Hän oli ovela ja viisas, mutta myös hyväsydämminen. Carmen kirjasi ennustuksensa huolellisesti muistiin ja piti päiväkirjaa jälkipolvia varten. Hän selitti tarkkaan päiväkirjassaan monia asioita Korpinkynnen tuvan historiasta ja auttoi siten nykyajan historioitsijoita. Carmen kuului aikansa kuuluisimpiin noitiin ja oli Harmaan leidin hyvä ystävä. Kouluaikoinaan hän suunnitteli uusia loitsuja ja yritti kehitellä omia taikajuomiaan. Carmen menestyi hyvin koulussa ja kertoi päiväkirjassaan aikovansa opettajaksi Tylypahkaan. Carmenista on muotokuva Tylypahkan loitsukäytävällä.

Elizabeth "Beth" Louisa Murray
Michaelan paras ystävä, joka kuuluu Rohkelikon tupaan. Elizabeth toivoo itseään puhuteltavan Bethiksi, sillä ei pidä nimestään. Hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja tasaisenharmaat silmät. Beth osaa halutessaan hymyillä valloittavasti. Hän pitää numerologiasta ja lentämisestä. Beth on luotetta, rehellinen ja uskalias nuori noita, johon Michaela tutustui Viistokujalla. Bethin isä kuuluu kuitenkin pimeän puolelle ja yrittää saada Michaelan salaperäisen rasian. Beth kuuluu puhdasveriseen velhosukuun, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Sen takia hän tietää velhomaailmasta paljon olennaisia asioita jo ennen Tylypahkaan menoa. Hän on myös ensimmäisellä luokalla. Michaelasta tuntuu, että Bethiä vaivaa jokin synkkä salaisuus, jota tämä ei uskalla kertoa. 

Antonia Lilian de Rosa
Michaelan uusi ystävä Tylypahkassa. Antonia on ylpeä ja rauhallinen noita, joka tekee kaiken maltillisesti. Hän on kotoisin Italiasta, Venetsiasta. Michaelan tavoin hän omistaa paljon salaisuuksia, joita hän suojelee tarkoin muilta ihmisiltä. Hän on tarkka, turhamainen ja huolehtii ulkonäöstään vähän liikaakin. Silti Michaela pitää hänestä. Antonia on myös ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Hän on Michaelan tavoin Korpinkynsi, luultavasti älynsä takia. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta vain jos tutustuu häneen kunnolla. Antonia on hyvä loitsuissa ja muinaisissa riimuissa, mutta huono taikajuomissa. Hänellä on Snow-niminen tunturipöllö. Antonialla ei ole paljoakaan ystäviä, mutta hän yrittää saada niitä, sillä toisin kuin Michaela, hän ei ole juurikaan ujo, vaan hän uskaltaa puhua muillekin ihmisille. 

Olivie Amy Carlotta O'Brian ja Marie Lynn Josie O'Brian
Michaelan vihollisiin Tylypahkassa lukeutuvat muun muassa O'Brianin kaksoset Marie ja Olivie. He käyvät Tylypahkassa ensimmäistä luokkaa ja kuuluvat Puuskupuhiin. Tytöt ovat täysin identtisiä, heillä on pähkinänruskeat hiukset ja pienet rusehtavat silmät. He nauravat usein ja nauttivat elämästä. Vaikka tytöt ovatkin ahkeria ja reiluja Puuskupuhien tapaan, he kuitenkin kiusavat Michaelaa jostain syystä, jota Michaela ei vielä tiedä. Kaksosten kasvot ovat täynnä pisamia, joiden olemassaolo harmittaa heitä kamalasti. Heillä on myös Frédéric-niminen isoveli, joka oli Luihuisessa, ennen kuin hänet erotettiin Tylypahkasta. Frédéric syyttää siitä Michaelaa ja hautoo sisartensa kanssa kostoa. Michaela ihmettelee edelleen, miksi O'Brianit vihaavat häntä.

Muuta

x Lempivärit: valkea, tummansininen.

x Lempitaikaeläin: Feenikslintu

× Lempieläin: Susi

× Lempilintu: Lumikurki

x Lempiruoka: kalapuikot

x Lempikarkki: suklaasammakot

x Lempipeli: velhošhakki

x Lempiaine: Ennustus

x Lempipaikka: Tylypahka

x Lempihuispausjoukkue: Muuttosuon Muuttohaukat

x Lempivuodenaika : talvi

 

Tavarat

KIRJAT 1.luokan kirjat

 

TAVARAT KPL LISÄTIETO
taikasauva 1  
noidankattila  1 tinaa, koko 2
lasi- tai kristallipullosarja 1  
kaukoputki 1  
messinkinen punnussarja 1  
tavallinen työkaapu 3 musta
tavallinen suippohattu 1 musta
suojakäsineet 1 lohikäärmeen nahkaa
talviviitta 1 musta, hopeakiinnikkeet
tupahuivi 1 mustahopearaidallinen
     
     
KERTAKÄYTTÖISET    
-    
SUKLAASAMMAKKOKORTIT    
-    

 

MERKIT  
Tarinat Tapahtumat
Aloittelija. Olet kirjoittanut ensimmäisen tarinasi. Saat palkinnoksi aloittajan merkin. Odottelemme Pensievessä innokkaasti uusia tarinoitasi.Eka kymppi. Onneksi olkoon! Olet selvittänyt tietäsi eteenpäin Pensieven Tylypahkassa jo 10 tarinan verran. Tästä on loistavaa jatkaa.20 kultaista rustausta. Toinen kymppi rikki! Ahkera kirjoittaja on pistänyt parastaan, onneksi olkoon!
Muut  
 
 

TARINAVIERASKIRJA

! Kirjoita uusi tarina vasta, kun edellinen on arvosteltu !

x tänne voit: kirjoittaa tarinasi, jättää viestin hahmolle/hahmon kirjoittajalle, tehdä ostoksesi

x älä kirjoita: yleisiä kuulumisia, liittymispyyntöjä, mainoksia

Ostoksista: kirjoita missä ostat ja mitä ostat. Minua auttaa paljon, jos merkitset myös ostosten hinnat ja yhteissumman ylös. Esimerkiksi näin: ostan kaksi kahvia (2 kaljuunaa) ja kynäpuodista yhden sulkakynän (1 kaljuuna), yhteensä 3 kaljuunaa.

Michaela Black <  1  2  3  4  5 [ Kirjoita ]

Nimi: Michaela Black

09.01.2017 23:32
Luku 7

Kun oppilaat pääsivät rantaan, Michaela huokaisi helpotuksesta. Hän oli pelännyt putoavansa uudestaan. Hän oli liti märkä. Ensiluokkalaiset kävelivät huolettomasti valtavan miehen perässä. Puut alkoivat harventua ja he tulivat aukealle kukkulalle. Kukkulan päällä kohosi suuri linna monine torneineen. Michaela ihaili linnaa silmät suurina. Hän jäi muusta joukosta jälkeen. Kun Michaela havahtui mietteistään, muut olivat jo kaukana.

Ensiluokkalaiset tulivat suuren portin luo. Portin pylväiden päitä koristivat sika-patsaat. Valtava mies avasi portin ja astui sisään. Hän piti porttia auki ja sulki sen, jonon tultua sisään. Michaela oli jäänyt ulkopuolelle. Hän juoksi portille, mutta mies oli jo lukinnut sen ja kääntynyt pois. Michaela koputti portin kaltereita. Hän yritti päästä sisään. Michaela ei mahtunut mitenkään kalterien raoista ja portti oli liian korkea kiivettäväksi.

Samaan aikaan muut ensiluokkalaiset olivat menossa sisälle linnaan. Beth huomasi Michaelan puutuvan ja hätääntyi. Hän katseli ympärilleen ja näki, että ensiluokkalaisista kukaan muu ei näyttänyt huomanneen sitä. Beth käveli valtavan miehen luo ja sanoi:
"Michaela ei ole täällä."
"Kuinka niin, ei ole", mies sanoi huolestuneena, "Kyllä hänen pitäisi olla täällä, eikai hänelle ole sattunut mitään."
Mies avasi linnan oven ja katsahti portille. Siellä Michaela oli. Hän odotti ja ihaili samalla linnaa. Se näytti entistäkin hienommalta läheltä katsottuna. Beth ja mies palasivat portin luo. Beth joutui juoksemaan, että pysyisi miehen vauhdissa. Valtava mies oli kuitenkin ensimmäisenä portin luona ja avasi sen.
"Olipa hyvä, että sun ystävä huomas sun puuttuvan", mies sanoi Michaelalle.

He kaikki kolme kävelivät linnaan ja astuivat ovesta sisään. Michaela ei ehtinyt kauaa ihailla suurta avaraa eteishallia, kun he jo astuivat sisään ovesta, jonka takaa kuului iloista puheensorinaa. Michaela ja Beth liittyivät ensiluokkalaisten riviin. Huone oli valtava. Sen kattto oli täynnä tähtiä ja sen alla leijui kynttiläitä. Ensiluokkalaisten rivin edessä seisoi neljä pitkää pöytää, joissa muut oppilaat istuivat. Heidän takanaan oli henkilökunnan pöytä, johon valtava mies oli istuutunut.

Yhtäkkiä ovesta tuli sisään mustahiuksinen tiukan näköinen noita, joka kantoi pientä jakkaraa ja nuhjuista suippohattua. Noita käveli henkilökunnan korokkeelle ja laski jakkaran hattuineen korokkeelle. Michaelaa jännitti. Hän oli lukenut lajittelusta ja tiesi, mitä tuleman piti. Silti hän hämmästyi, kun hattu alkoi laulaa:

On päivä suuri tärkeä
ja tällä hatulla järkeä,
jotta lajitella vois,
oppilaat uudet pois.
Joikaisen mä tupaansa pistän,
päättöoikeuden teiltä riistän.
Voit olla rehti Puuskupuh,
sinuun voi aina luottaa,
rehellisyys ja ahkeruus
sulle ikuisen onnen tuottaa.
Tai kenties Rohkelikkoon,
et vaaroja pelkää sä lain,
oot peloton uskalikko
ja urhee aina vain.
Ehkä ovelat Luihuiset,
susta ystävää kaipaa,
he kaihda keinoja yhtään ei,
vaan omaa tietänsä raivaa.
Tai ehkä Korpinkynsi,
sä altis olla voit,
ja viisas älykäs oppilas,
sä kunniaa tuvalles toit.
Siis sovita nyt hattua tätä,
en toiveitas kuulematta jätä.

Koko sali taputti ja Michaela päätti kirjoittaa runon muistiin. Enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt asiaa ajatella, koska tiukan näköinen noita sanoi:
"Kun luen nimenne, teidän täytyy istua jakkaralle ja panna hattu päähänne. Ensinmäiseksi Elaine Allen."
Lyhyt vaalea tyttö käveli nopeasti penkille ja pani hatun päähänsä.
"KORPINKYNSI!" lajitteluhattu huusi.
Toisessa pöydässä vasemmalta taputettiin
"Chris Berry", tiukka nainen sanoi.
Ruskeahiuksinen poika käveli hymyillen jakkaralle ja pani hatun päähänsä.
"PUUSKUPUH!" hattu huusi.
Oikeanpuoleinen pöytä taputti ja tiukka nainen sanoi:
"Michaela Black."
Michaela ei hymyillyt. Hän tärisi kauttaaltaan, eikä se johtunut pelkästään märkyydestä. Hän pääsi hatun luo ja pani sen päähänsä.
"Olisit hyvä Rohkelikko, mutta toisaalta myös sopisit Korpinkynteen", hattu sanoi niin hiljaa, että vain Michaela kuuli.
"Olet siis KORPINKYNSI!" hattu huusi viimeisen sanan ääneen. Michaela laski hatun helpottuneena takaisin jakkaralle ja alkoi kävellä hurraavaan Korpinkynnen pöytään. Toinen kaksosista kuitenkin kamppasi hänet, kun kun Michaela käveli ohi. Michaela kaapui pää edellä lattiaan ja hänen nenänsä alkoi vuotaa verta. Tiukka noita oli kuitenkin nähnyt sen ja sanoi tytölle:
"O'Brian, jälki-istuntoa minun huoneessani ensi lauantaina kello yksitoista."
Jotkut salissa nauroivat, kun Michaela yritti jatkaa matkaansa Korpinkynnen pöytään, mutta tiukka noita pysäytti hänet.
"Lopeti", hän sanoi ja osoitti sauvallaan Michaelan nenää. Verenvuoto lakkasi ja Michaela käveli Korpinkynnen pöytään. Hän istahti helmiäisenvaalean aaveen viereen ja muisti samassa:

Palan ensimmäisen löydät avulla aaveen,
se tietä näyttää sulle luokse sen aarteen.

Michaela päätti joskus kysyä aaveelta asiaa, mutta sillä hetkellä hän keskittyi lajitteluun.
Windy Hawkins lajiteltiin Luihuiseen ja Elize Jones Korpinkynteen. Kaksospojat Shane ja Shawn Kelly Rohkelikkoon. Lewis, Martin ja moni muu oppilas lajiteltiin ennen Bethiä. Lopulta Tiukka nainen sanoi:
"Elizabeth Murray."
Beth käveli jakkaralle ja painoi hatun päähänsä.
"ROHKELIKKO!" hattu huusi, mutta kuulosti hieman epäilevältä.
Beth käveli hurraavaan Rohkelikon pöytään ja istuutui.
O'Brianin kaksoset lajiteltiin Puuskupuhin ja muutama oppilas Luihuiseen.

Michaelalla oli nälkä. Aika kului kuin siivillä ja lopulta oppilaat loppuivat. Tiukka noita vei hatun ja jakkaran pois. Kun hän palasi ja istuutui paikalleen Dumbledore nousi ylös ja sanoi:
"Tervetuloa Tylypahkaan. En häiritse teitä enempää ja sanon vain tämän, Erityisyys, Nyyhkytys, Lahjakkuus, Yritys."
Sali puhkesi suosionosoituksiin ja pöydille ilmestyi kasapäin herkkuja. Michaela ei ollut koskaan nähnyt niin paljoa. Hän söi makkaraa, ranskanperunoita, perunamuusia, paahtopaistia ja monia muita harvinaisia herkkuja. Syötyään Michaela oli niin kylläinen, että halusi vain nukkumaan.

"Nyt kun olette täyttäneet vatsanne keittiömme herkuilla minulla on pientä ilmoitusasiaa. Ensiksikin koulun tiluksilla sijaitseva metsä on kiellettyä aluetta. Toiseksi, vahtimestari Voro on pyytänyt minua ilmoittamaan, että taikoja saa tehdä vain luokissa, lisäksi hänen huoneensa ovessa on sääntölista, jonka hän suosittelee lukemaan. Hyvää lukuvuotta", Dumbledore sanoi. "Nyt voitte poistua valvojaoppilaittenne johdolla", hän lisäsi.

Kuulu kauhea ääni, kun satoja tuoleja työnnettiin taaemmas. Michaela lähti muiden Korpinkynsien mukana salista. He kiipesivät monia portaita ja kävelivät pitkiä kiemuraisia käytäviä ja tulivat lopulta ovelle, jossa oli kotkakolkutin. Valvojaoppilas kolkutti sitä ja kotkan kuva kysyi:
"Jos kukko munii kirkontornin harjalle ja pohjoisesta tuulee, kummalle puolelle muna putoaa?"
"Kukko ei muni", valvojaoppilas vastasi kolkuttimelle, joka avasi oven ja sanoi:
"Oikea vastaus."

Oppilaat astuivat sisään oleskeluhuoneeseen, josta olisi päivällä ollut hieno näköala. Katossa oli pronssitähtiä ja keskellä huonetta patsas, josta Michaela tunnisti Rowena Korpinkynnen. Hän käveli suoraan ensiluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Michaela huomasi tyyväisenä matka-arkkunsa yhden pylvässängyn vieressä ja vajosi sänkyyn. Hän nukahti onnellisena melkein heti.

Vastaus:

Tarinassa oli ihania, pieniä yksityiskohtia, kuten Michaelan katoaminen porukasta ja koko lajittelun sujuminen, joista pidin. Erilaiset kommellukset ja muut jotenkin eläivöittävät tarinaa. Oikein mukava ja sujuva tarinakokonaisuus näin lajittelun osalta.

Olipa jotenkin kiva nähdä, että kiusaajat jäivät kamppauksestaan kiinni. Toivottavasti Michaela saa tuvassaan ystäviä ja kiusaajat eivät pääse olemaan harmiksi.

Oh, ihana päästä tutustumaan samalla korpinkynsiin ja heidän tupaansa! Ovella oleva arvoitus oli ovela ja saa nähdä, miten arvoitukseen vastaaminen sujuu kaikilta ekaluokkalaisilta.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

08.01.2017 21:40
Luku 6

Michaela heräsi taas tuttuun ääneen.
"Dumbledore!" Hän huudahti.
Dumbledore oli astunut ovesta sisään jutellen kiihkeästi Victorian kanssa.
"Hän jää tänne", Victoria sanoi päättäväisesti.
"Minusta olisi parempi jos Michaela aloittaa lukukauden samaan aikaan kuin muutkin", Dumbledore sanoi.
"Kaikista parasta olisi, jos hän jäisi tänne vielä toiseksi kuukaudeksi tutkittavaksi", Victoria yritti vielä sanoa.
"Minun mielestäni meidän olisi kysyttävä asiaa Michaelalta itseltään",Dumbledore sanoi, "Jos hän haluaa lähteä, hän saa myös lähteä."
Victoria mutisi jotain vastaväitteeksi, mutta Dumbledore kysyi Michaelalta:
"Haluatko sinä lähteä Tylypahkaan?"
"Tietysti minä haluan", Michaela vastasi riemuissaan.

Michaela oli viettänyt kokonaisen kuukauden Pyhässä Mungossa ja ihmetteli, miten hän olisi kestänyt siellä ilman oppikirjojaan. Michaela oli lopen kyllästynyt Pyhään Mungoon, sen tylsiin hapannaamaisiin parantajiin ja ruoan liika-annostukseen. Siellä makaaminen oli nuorelle tytölle painajainen. Michaela pakkasi Loitsujen käsikirja ykkösen matka-arkkuunsa ja oli valmis lähtemään. Dumbledore kuitenkin keskusteli parantajien kanssa :
"En ymmärrä, miksi haluat hänet pois näin pian?" Victoria ihmetteli.
"Hänen ensimmäinen lukuvuotensa alkaa, hän tarvitsee opetusta", Dumbledore vastasi.
"Mutta...", Margaret, joka oli astunut huoneeseen aloitti. Dumbledore kuitenkin keskeytti hänet:
"Olen tullut hakemaan Michaelaa King's Crossille, enkä ole muuttanut päätöstäni. Hän tulee nyt mukaani."

Dumbledore astui ovesta ulos Michaela vanavedessään. He kävelivät pitkin pitkiä käytäviä, joiden seinät olivat täynnä ovia. Matkallaan he näkivät muutamia parantajia, jotka näyttivät kiireisiltä.

Lopulta he pääsivät ulos suuresta rakennuksesta ja Michaela huokaisi helpotuksesta. Hän oli pelännyt, että viime hetkellä joku parantajista olisi tullut ja käskenyt hänet takaisin.
"Miten oikein menemme asemalle?" Michaela kysyi.
"Tilasin meille jästien taksin", Dumbledore sanoi.
"Mitä jästi tarkoittaa?" Michaela kysyi kiinnostuneena.
"Jästi on meidän nimityksenme ei-taikovista ihmisistä", Dumbledore selitti.
Pian musta taksi jo kiisi heitä kohti. Michaela odotti, että se pysähtyi. Sitten hän otti matka-arkkunsa ja yritti työntää sitä taksin sisään. Hän ei kuitenkaan onnistunut siinä yksin, mutta Dumbledore auttoi häntä ja he saivat arkun taksin sisään. He kiinnittivät turvavyöt ja auto käynnistyi heti. Taksi ajoi hitaasti Lontoon ruuhkissa, mutta lopulta se pääsi perille. Dumbledore antoi kuljettajalle tukun jästirahaa ja nousi pois autosta. Michaela seurasi perässä ja taksi kaasutti pois. Michaela ja Dumbledore seisoivat King's Crossin asemalla. Tuuli sekoitti Michaelan hiuksia ja asema oli tupaten täynnä ihmisiä. Michaela aikoi juuri kysyä Dumbledorelta, miten pääsisi laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä, koska hän oli huomannut ,että laiturien yhdeksän ja kymmenen välissä ei ollut lainkaan laituria. Dumbledore näytti kuitenkin lukeneen hänen ajatuksensa, sillä hän sanoi:
"Sinun on käveltävä laiturien yhdeksän ja kymmenen välissä olevan puomin läpi. Nähdään Tylypahkassa, Michaela."
Sen sanottuaan hän katosi räksähtäen.

Michaela asteli levottomana puomia kohti. Hän valmistui törmäykseen, mutta sitä ei tullut. Michaela oli juuri kävellyt puomin läpi ja hän näki suuren asemalaiturin, jonka yläpuolella olevassa kyltissä luki:

LAITURI 9 3/4

Asemalaiturilla oli paljon väkeä. Michaela raahasi painavaa matka-arkkuaan tungoksessa. Sitten hän huomasi Elizabethin, joka keskusteli isänsä kanssa.
"Katsokin, ettet ystävysty sen kuraverisen kanssa", Elizabethin isä sanoi tyttärelleen vakavana.
"Ei Michaela ole kuraverinen", Elizabeth sanoi kiukkuisena, "Hän on vain jästisyntyinen."
"Aivan sama, mutta hän on silti kuraverinen minun silmissäni", Elizabethin isä sanoi. "Nähdään myöhemmin!" Hän huusi ja katosi laiturilta.
Elizabeth vilkutti hänelle ja huusi:
"Nähdään!"

Michaela käveli matka-arkkuaan tungoksessa raahaten Elizabethin luo ja sanoi kiinnittääkseen tämän huomion:
"Elizabeth."
Elizabeth käännähti ja sanoi:
"Älä kutsu minua sillä nimellä, sano vain Beth."
"Anteeksi, Beth", Michaela sanoi hiljaa.
"Ei se haittaa, en ollut muistanut kertoa sinulle sitä", Elizabeth lohdutti.

Tytöt eivät ehtineet jutella pidempään, sillä heidän oli kiirehdittävä punaiseen junaan, joka seisoi asemalaiturilla. He raahasivat matka-arkkunsa junaan ja ehtivät juuri ajoissa ennen kuin se lähti liikkeelle. Michaela ja Beth istuutuivat tyhjään vaunuosastoon ja nostivat yhdessä molempien matka-arkut penkeille heidän viereensä. He istuivat toisiaan vastapäätä ja Bethin pöllön häkki kökötti pöydällä heidän välissään.
"Michaela, miksei perheesi ollut asemalla?" Beth kysyi aivan yllättäen.
"Äitini ja isäni ovat jästejä", Michaela vastasi, koska ei halunnut kertoa vihaavasta isäntä, eikä kuolleesta äidistä.
"Onko sinulla yhtään sukulaista, joka on noita tai velho?" Beth jatkoi kyselemistä.
"No, isoisoisoisoäitini oli noita, mutta muita ei taida olla", Michaela vastasi surumielisesti.
"Mihin tupaan luulet kuuluvasi?" Michaela kysyi Bethiltä kiinnostuneen.
"En ole varma, mutta halusin Korpinkynteen", Beth vastasi huokaisten.
Michaela ei tiennyt mihin haluaisi. Hän istui syvissä mietteissä tuijotellen ulkona avautuvaa näkymää. Michaela havahtui mietteistään, vasta kun kuuli vaunuosaston oven avautuvan. Sisään astui toinen niistä kaksosista, jotka Michaela oli kohdannut matami Malkinin kaapukaupassa.
"Päivää ruipelo", tyttö sanoi ja tujotti Michaelaa harmailla silmillään. "Oletko sinä Murray? Satut olemaan huonossa seurassa, jos saan sanoa", tyttö sanoi katsahtaen samalla Bethiä.
"Minun suvullani ei ole väliä tässä asiassa", Beth tiuskaisi vihaisesti tytölle, "Sitäpaitsi valitsen itse omat ystäväni."
Tyttö kikatti vihamielisessti. Yhtäkkiä ovelta kuului koputus. Kiltin näköinen noita työnsi kärryjä, jotka olivat täynnä makeisia. Beth säntäsi kärryn luo ja osti suklaasammaoita, Bertie Bottin jokamaun rakeita, viuhpiiporeita ja monia makeisia joiden nimeä Michaela ei tiennyt.
"Mitä saisi olla?" Beth kysyi heidän jäätyään kahden. Michaela ei alussa tajunnut kysymystä ja kun hän lopulta tajusi sen hän sanoi Bethille:
"Ne ovat sinun, sinä maksoit niistä, en minä voi ottaa niitä."
"Kai sinä nyt muutaman voit ottaa", Beth tarjosi, sillä hän tuskin näkyi valtavan herkkukasan takaa.
Michaela otti yhden suklaasammakon ja sai suklaasammakkokortistaan Rowena Korpinkynnen. Hän laittoi kortin laukkuunsa muiden suklaasammakkokorttiensa joukkon ja oli vilpittömästi onnellinen.
"Pääsisimmepä me samaan tupaan", Beth huokaisi.
Michaela näki hänen kasvoistaan, että asia painoi hänen mieltään.

Ulkona alkoi hämärtää ja maasto näytti villiltä ja kesyttömältä. Michaela ja Beth pukeutuivat kaapuihin ja suppohattuihin. Pian juna pysähtyi. Oppilaat tulivat ulos junasta ja Michaela näki osan kävelevän tottunen näköisenä hieman ylemmäs, missä heitä odotti vaunuja.
Michaela oli juuri päättänyt seurata heitä kun hän kuuli huudon:
"Ensiluokkalaiset, ensiluokkalaiset!" Valtava mustapartainen mies huusi. Michaela ja Beth kävelivät miehen perässä järven luo. Se oli syvä ja mustavetinen. Muutkin ensiluokkalaiset olivat seuranneet miestä, joka käski heidän istua veneisiin neljän ryhmissä. Michaela ja Beth joituivat samaan veneeseen kikattavien kaksostyttöjen kanssa.

He meloivat hiljaa, kunnes yhtäkkiä toinen kaksosista tönäisi Michaelaa. Michaela horjahti ja putosi veteen. Veden syvyyksistä häntä kosketti suuri lonkero. Michaela oli hyvin hätääntynyt. Kaksoset nauroivat, mutta Beth ei. Hän ojensi Michaelalle kätensä ja juuri, kun Michaela oli tarttumassa siihen, suuri lonkero nosti hänet ilmaan ja työnsi hänet takaisin veneeseen. Valtava mies ei huomannut mitään, vaan jatkoi vain melomista.

Vastaus:

Mukavaa, että rehtori oli opastamassa ja auttamassa tyttöä kouluun. Michaela on koettelemuksistaan huolimatta rohkeasti astumassa uuteen maailmaan ja onneksi toipunut myös hyvin.

Oli mielenkiintoista päästä lukemaan erityisesti Michaelan ja Bethin ystävyydestä. Tytöt taitavat tulla hyvin juttuun, ja Beth ei ehkä ole ominut samanlaisia ajatuksia kuin hänen isänsä. Suvut, puhdasverisyys ja taikamaailman hierarkiat ovatkin mielenkiintoinen seikka kaikessa monimutkaisuudessaan. Paljon epäilyjä ja ennakkoluuloja siinäkin maailmassa.

Tarina oli mukavan mittainen ja innolla odotankin, miten käy lajittelun ja kouluun sopeutumisen vaiheessa. Onneksi Michaela on saanut kohdata myös mukavan ystävän, näitä ilkeitä kiusaajia kun joutuu kohtaamaan aivan riittävästi. :)

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.01.2017 18:23
Luku 5

Michaela heräsi aamuyöllä ja kuuli kahden parantajan keskustelevan:
"Ei tuosta tytöstä olisi koskaan uskonut, että hän kestäisi kidutuskirouksen", ensimmäinen sanoi.
"Olet aivan oikeassa, Margaret", toinen myönsi.
"Hän on niin hintelän ja kalpea, että näyttää siltä, että hän pelkäisi hyttystäkin", Margaretiksi puhuteltu jatkoi.
"Niin, ja vuotava haava, luultavasti sektumsempra-kirouksen aiheuttama. Tuo tyttö näyttää siltä, että menehtyisi siihen", toinen sanoi.
"Hän on paljon kestävämpi, kuin miltä näyttää ja on ihmeellistä, että tuon ikäinen tyttö pystyi tuohon, Victoria", Margaret selosti.
"Tuo on kyllä totta", Victoria myönsi, "Mutta, silti sektumsempran jälkiä on vaikea parantaa ja tuosta haavasta jää ikuiset arvet", hän jatkoi.
Michaela ei kuullut, mitä Margaret vastasi, sillä juuri silloin noidat astuivat ulos huoneen ovesta ja jatkoivat keskustelua käytävällä, äänieristettyjen seinien takana.

Michaela nousi seisomaan ja tunsi hirveää kipua. Hän otti laukustaan suklaasammakon ja pisti sen suuhunsa. Sitten hän otti matka-arkustaan kirjan, Loitsujen käskirja ykkösen. Hän lueskeli sitä, kunnes nukahti.

Michaela heräsi taas, mutta tällä kertaa tuttuihin ääniin. Hän kuuli Estherin huutavan:
"Michaela, mitä sinulle on tapahtunut?" ja, "Mitä sinulla on otsassasi?"
Parantaja yritti turhaan hillitä Estherin tunneryöppyä ja hiljentää tätä, sillä siihen olisi pystytty vain taikojen voimalla. Michaela vastasi rauhalliseen tapaansa:
"Sain vain pienen haavan otsaani".
"Vai muka pienen", Jose sanoi ja irvisti.
Michaela otti suklaasammakkopussin käsi laukustaan ja sanoi:
"Ottakaa sammakot".
Juan, Jose ja Esther ottivat kukin yhden suklaasammakon ja Juan sanoi:
"Hyvää, mistä näitä voi ostaa?"
"Viistokujalta", Michaela vastasi hymyillen. Hän huomasi, että Josekin tykkäsi suklaasammakoista, vaikka yrittikin kovasti peittää sen.

"Michaela", Juan sanoi sitten vakavana,"Haluatko sinä vielä tämän jälkeen lähteä Tylypahkaan?"
"Tietysti minä haluan", Michaela vastasi epäröimättä.
"Vaikka, vaikka olisit voinut kuolla?" Juan kysyi epäuskoisesti.
"Vaikka olisin voinut kuolla haluan silti lähteä Tylypahkaan", Michaela selitti kärsivällisesti.

"Minä toin sinulle sinun päiväkirjasi", Esther kertoi iloisena.
"Kiitos", Michaela vastasi ja otti kiusaamispäiväkirjansa kiitollisena itselleen, "Milloi te lähdette?" hän kysyi sitten.
"Me lähdemme huomenna", Juan kertoi, "Majoituimme London-hotelliin".
"Arvaa mitä", Esther kuiskasi Michaelalle, Dumbledore tuli kertomaan meille, että sinun kimppuusi hyökättiin, ja että sinulla on erittäin hyvä kuvamuisti, jos pystyt loitsimaan vaativan loitstun, harjoittelematta pelkän muistin perusteella".
"Sanoiko hän tosiaan niin?" Michaela varmisti.
"Kyllä hän niin sanoi", Esther vakuutti.
Sen jälkeen Lopezit lähtivät ja Michaela jäi yksin. Hän tiesi tarkkaan, miten oli pystynyt loitsuun ja hänen päässään kaikuvat Ollivanderin sanat:

"Soveltuu erityisesti vahvoihin ja vaativiin loitsuihin"

Ja niin kuin Dumbledore oli sanonut Michaelalla oli hyvä kuvamuisti. Hän oli nähnyt loitsun kahdesti ja pelkotila oli laukaissut sen toimimaan ja mitä olisi tapahtunut, jos se ei olisi toiminutkaan? Michaela mietti ja nukahti taas.

Elizabethin ääni kaikui tyhjässä salissa. Michaela heräsi ja kuuli sen.
"Oletko kunnossa?" Elizabeth kysyi Michaelalta huolestuneena.
"Aivan kunnossa", Michaela vakuutti.
"Olen kauhean pahoillani. En tiennyt, että se tyttö jolta isä tahtoi jotain olit juuri sinä", Elizabeth sanoi ja näytti murheelliselta, "Jääkö sinulle pysyviä vammoja?" hän kysyi sitten.
"Ei se ole sinun vikasi", Michaela lohdutti, "Eikä minulle jää muita pysyviä vammoja kuin tämä arpi".
"Hyvä", Elizabeth sanoi helpottuneena, "Toivottavasti ehdit parantua ennen koulun alkua".
Margaret, parantaja astui huoneeseen ja sanoi tylysti:
"Vierailuaika on päättynyt".
"Nähdään Tylypahkan pikajunassa!" Elizabeth huusi ja vilkutti Michaelalle hyvästiksi.

Ruoka-aikaan Victoria kantoi Michaelalle tarjottimen. Kalaa ja riisiä oli kamalan paljon, eikä Michaela jaksanut syödä puoliakaan. Victoria katsoi Michaelan puolityhjää lautasta paheksuvasti, mutta ei sanonut mitään.

Ruoan jälkeen Michaela herkutteli suklaasammakoilla ja lueskeli oppikirjojaan kunnes Margaret ilmoitti:
"Sinä sait vieraan."
Michaela ihmetteli kuka oli tullut, sillä kaikki ihmiset joiden hän oli ajatellut tulevan, olivat käyneet jo. Ovesta astui pitkä mies.
"Isä!" Michaela huudahti hämmästyneenä.
"Oletko nyt tyytyväinen?" Scott Black kysyi, "Ensin tapat äitisi omituisilla taikakyvyilläsi ja sitten sinut meinataan murhata juuri siksi, että satuit juuri silloin olemaan jossain taikakaupassa juuri väärään aikaan."
"Ei se siitä johtunut. He etsvät minua", Michaela oikaisi.
"Aivan sama!" Scott huusi, "Olisi parempi jos olisit kuollut", hän jatkoi ja marssi vihaisena ulos ovesta.

Sinä yönä Michaela nukkui levottomasti. Hän näki unia joissa vaihtuvat ihmiset tulivat ja sanoivat:
"Olisi parempi jos olisit kuollut."
Isän ääni kuului unessa kaikkein kovimpana ja Michaela heräsi siihen. Hän otti kiusaamispäiväkirjansa, yhden uuden sulkakynän ja kirjoitti:

1: Kaksi tyttöä haukkui minua ruipeloksi.
2: Vihamielinen pöllö nokki minua.
3: Kimppuuni hyökättiin ja minut yritettiin tappaa.
4: Parantajat puhuivat minusta ilkeästi.
5: Isä sanoi haluavansa, että kuolen.

Se kirjoitettuaan hän sulki kiusaamispäiväkirjansa laukkuun ja nukahti uudelleen.

Vastaus:

Onneksi tyttö pääsi parantajien hoiviin ja perhekin pääsi Michaelaa tapaamaan. Tylypahkaan meno tosiaan voi tuntua aika mutkikkaalta kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta reippaasti Michaela on menossa taikuutta oppimaan! Ehkäpä oppiminen on entistä tärkeämpää, kun perässä ovat näin vaaralliset taikamaailman henkilöt.

Isän tapaaminen tietysti toi mukaan myös surua. Michaelan päiväkirja on heijastus ikävistä tuntemuksista ja niin kovasti toivon tytölle hyvää.

Upeasti olet saanut dialogin kirjoituksen ja välimerkit hallintaan! Tekstissä ne ovat hienosti oikein ja tässä näkyy kauniisti, miten kehityit huiman harppauksen aivan hetkessä!
Tässä vielä korjaus:
"Aivan sama!" Scott huusi. (PISTE, ei pilkku) "Olisi parempi jos olisit kuollut", hän jatkoi ja marssi vihaisena ulos ovesta. //

Itsekritiikki kannattaa vaientaa, itse usein on itsensä pahin vihollinen kun kirjoituksiaan seuraa. Positiivista asennetta peliin ja rohkeutta olla ylpeä omasta tekstistä, ei se suinkaan tylsää tekstiä ole! :) Asennetta ja rohkeutta tekemiseen, niin kaikkien ympärilläolevienkin positiivisuus lisääntyy. Yhdessä opitaan ja kehitytään!
Pensievessä haluan pitää hyvän hengen yllä! :) Ei mollata edes omia tekstejä, ollaan ylpeitä ja etsitään kehityskohteita! Olet hieno kirjoittaja, jolla on selvästi sana hallussa ja saat aikaan vauhdikkaita juonenkäänteitä. Kiitos, että olen saanut lukea tarinoitasi!

Tarinan osa on oikein sujuva ja kulkee eteenpäin hyvää tahtia. Michaelan seikkailujen alku on ollut vauhdikasta ja mielenkiintoista.

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.01.2017 14:05
Luku 4

Sade piiskasi maata ja päivä oli muutenkin harmaa. Taivaansisinen väri olo kadonnut taivaalta ja sen tilalla oli suuria harmaita pilviä. Michaela heräsi ja avasi hitaasti silmänsä. Hän tähyili Viistokujalle ikkunasta ja näki, että monet kaupat olivat kiinni. Michaela sulki verhot. Hän ei pitänyt sateesta. Michaela oli juuri ajatellut, että sulkeutuisi huoneeseensa koko päiväksi, kun hän muisti viestin:

Se mitä pelkäät tapahtuu
huomenna kello 11.00

"Se tapahtuu siis tänään", Michaela sanoi hiljaa, "Vaikka en tiedäkään tarkalleen mikä".
Hän kuitenkin ajatteli, että jos he, uhkailijat haluaisivat, vaikka murhata hänet, olisi parempi olla kaupassa, pudissa tai kadulla, koska jos hän olisi huoneessaan, hän voisi jäädä loukkuun sinne. Michaela päätti lähteä Viistokujalle. Hän otti mustan käsilaukkun, jonka hän oli ostanut matka-arkkukaupasta, otti siitä pohjan pois ja laittoi rasiansa pohjan alle. Sitten hän pakkasi sinne myös rahansa. Michaela otti taikasauvansa mukaan ja laittoi sen käsilaukussa päällimmäiseksi.

Michaela lukitsi huoneensa oven huolellisesti ja lähti Vuotavaan noidankattilaan. Hän osti Tomilta aamiassämpylän ja istuutui ainoaan tyhjään pöytään syömään sitä. Pöytään istui kuitenkin myös muita ihmisiä. Punatukkainen tyttö ja hänen isänsä. He söivät hitaasti valtavaa aamiaistaan. Tyttö oli valmis ennen isäänsä ja juuri kun Michaela oli napauttanut tiiltä taikasauvallaan tyttö tuli hänen luokseen. Hänellä oli harmaat silmät ja tummat punaiset hiukset.
"Minä olen Elizabeth Murray. Voinko tulla kanssasi Viistokujalle?", tyttö kysyi hiljaa Michaelalta. Jokin Elizabethissä herätti Michaelassa kasvavan luotettavuuden tunteen ja hän nyökkäsi hyväksyvästi. Tytöt astelivat yhdessä holvikäytävää pitkin ja tulivat Viistokujalle.
"Mikä sinun nimesi on?", Elizabeth kysyi Michaelalta hetken kuluttua.
"Michaela Black", Michaela vastasi, "Mihin kauppaan menemme?", hän kysyi sitten.
"Haluaisin näyttää sinulle erään erityisen liikkeen, Kenethin Karkkipuodin. Kenneth on isäni serkku ja tästä liikkestä tietää vain muutama ihminen", Elizabeth selitti.

He kävelivät kadulla kaatosateessa ja tulivat lopulta pienen kaupan eteen. Sen nimikilpi näytti vasta maalatulta ja a seinät olivat iloisen punaisen. Michaela ja Elizabeth astuivat ovesta sisään ja näkivät ensimmäisenä suuren tynnyrillisen Bertie Bottin jokamaun rakeita. Sisältä päin haalean vadelman värisiä seiniä kiersi nauha, josta riippui erilaisia karkkipusseja. Michaela katseli kokonaisuutta hämmästyneenä ja ihaillen, mutta Elizabeth oli jo alkanut lastaamaan jokamaun rakeita paperipussiin. Michaela osti pussillisen suklaasammakoita, sillä hän ajatteli alkaa keräilemään suklaasammakkokortteja puukkojen sijasta. Elizabeth osti vähän kaikkea. Hän halusi mennä seuraavaksi ostamaan itselleen taikasauvan, joten tytöt kävelivät Ollivandersille sateenkaaren loistaessa taivaalla sateen jäljiltä.

Tytöt astuivat sisään hämärään liikkeeseen ja herra Ollivander sanoi:
"Hyvää päivää, ah Michaela sypressiä, yksisarvisen häntäjouhi seitsemäntoista tuumaa".
Ollivander laittoi mitan ottamaan Elizabethin mitat ja etsi itse taikasauvaa hyllyistä. Sitten hän sanoi Elizabethille:
"Koikeilehan tätä, tammea, sisältää lohikäärmeen sydänjuuren, yksitoista tuumaa, taipumaton".
Elizabeth heilautti sauvaa, mutta ei tapahtunut mitään. Ollivander antoi hänelle toisen sauvan ja sanoi:
"Eebenpuuta, feenikslinnun sulka, viisitoista tuumaa, uskollinen, erittäin luotettava".
Kun Elizabeth kosketti sitä, siitä sinkoili kipinöitä ympäri huonetta.
"Mahtavaa!", herra Ollivander huudahti.

Elizabethin maksettua sauvansa, olimme juuri lähtemässä, kun ovi paukautettiin auki. Ryhmä musta-asuisia velhoja ja noitia ryntäsi sisään.
"Siellä hän on!", sama valeahiuksinen mies, jonka Michaela oli nähnyt umpikujan luona huusi.
"Isä!", Elizabeth kiljaisi.
"Tainnutu", huusi tummahiuksisen nainen, jolla oli vahvat meikit. Siinä vaiheessa Ollivander tajusi, että hänen asiakkaidensa kimppuun hyökättiin ja tainnutti muutaman hyökkääjän, ennen kuin hänen piti vetäytyä pois Elizabethin takia. Vietyään Elizabethin sivuhuoneeseen, hän jatkoi taistelua. Monet tähtäsivät sauvoillaan Michaelaa.
"Sektumsempra!", vaaleahiuksinen mies huusi.
Michaelan otsaan aukeni syvä avohaava, josta vuoti runsaasti verta. Ollivander puikkelehti taitavasti hyllyjensä välistä ja tainnutti niin monta noitaa ja velhoa, kuin vain pystyi, kunnes hänet itsensä tainnutettiin.

Lopulta Elizabethin isä sai raivattua tiensä Michaelan luo. Michaela puristi taikasauvaansa lujasti kädessään, maatessaan kaupan lattialla. Mies ei välittänyt siitä tippaakaan. Hän käveli Michaelan luo ja tuijotti tyttöä raivoissaan. Sitten hän sanoi kolkosti:
"Se mitä pelkäät tapahtuu tänään kello 11.00".
Kello oli kymmentä vaille yksitoista.
"Kerro, missä hopeanvärinen rasia on", mies sanoi ivallisesti.
"En kerro sitä sinulle, vaikka tekisit minulle mitä tahansa", Michaela vastasi päättäväisesti, vaikka tunsi juuri veren valuvan hänen silmilleen.
"Etkö varmasti?", mies sanoi ääni tihkuen huonosti salattua nautinnon tunnetta siitä, että Michaela vastusti häntä. Sitten hän huusi osoittaen sauvallaan Michaelaa:
"Kidutu".
Michaela tunsi sietämätöntä kipua. Oli kuin puukot olisivat viillelleet hänen kehoaan. Hän toivoi kuolevansa. Sitten se loppui. Elizabethin isä tuijotti Michaelaa odottavasti ja kysyi:
"Kerrotko minulle nyt, missä rasia on?".
"En toista sinulle vastauksiani", Michaela vastasi, vaikka hän tiesi, että häntä kidutettaisiin lisää.
"Kidutu!", mies huusi raivoissaan ja suorastaan nautti katsellessaan Michaelan tuskia.
Kipu oli kovempaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Puukot tulivat ja lävistivät hänet. Ne tunkeutuivat Michaelan sisään ja tuntui kuin tuli olisi polttanut häntä. Michaela oli juuri menettämässä tajuntansa, kun kipu loppui taas. Elizabethin isä näytti voitonriemuiselta kysyessään:
"No, kerrotko nyt, missä rasia on?".
Michaela ei vastannut, vaan osoitti taikasauvallaan Elizabethin isää ja sanoi:
"Tainnutu".
Molempien hämmästykseksi taika toimi ja Elizabethin isä kaatui maahan. Michaela pyörtyi, sillä viimeinen ponnistus oli ollut hänelle aivan liikaa.

Kun Ollivander heräsi tainnutustaijan vaikutuksesta, hän lähti heti hakemaan apua. Ei aikaakaan, kun Pyhästä Mungosta tulleet parantajat veivät Michaelan pois paikalta. Elizabethin isä ja muutama muu hyökkääjistä pääsivät pakoon. Muutama saatiin kuitenkin kiinni ja vietiin Azkabaniin.

Michaela heräsi noin puolenyön aikoihin. Hän katseli ympärilleen, eikä tiennyt yhtään, missä oli. Valkoinen sali avautui hänen tummansinisten sängynverhojensa takaa, eikä Michaela tunnistanut paikkaa. Jokapuolellla oli samanlaisia vuoteita, kuin se missä hän makasi. Michaela katsahti alas, vuoteensa viereen. Siellä oli hänen matka-arkkunsa ja käsilaukkunsa. Sietämätön kipu kuitenkin pakotti Michaelan takaisin makuulle, eikä hän pystynyt enää katselemaan ympärilleen. Hän nukahti hetken kuluttua uudelleen ja näki unia kivusta ja välkähtelevistä taikasauvoista.

Vastaus:

Huh, tässä tarinassa oli menoa ja uusia tilanteita. Elizabethin tapaaminen oli mukava käänne, mutta sauvaostosten jälkeen tilanne muuttuikin nopeasti. Michaela on rohkea, kun haluaa silti jatkaa taikamaailman tiellä uhasta huolimatta.

Oli kammottavaa, mitä tyttö joutui näin yllättäen ja puolustuskyvyttömänä kokemaan. On kuitenkin aika erikoista, että tyttö kykeni käyttämään loitsua (vaativaa sellaista ja kun ei koskaan ole opetusta saanut), mutta kenties tilanteen pelottavuudella oli jotakin tekemistä asian kanssa. Ehkä tilanne olisi kuitenkin kannattanut ratkaista toisin tytön osaamisen ja iän uskottavuuden tähden.

Miten Elizabethin ja Michaelan mahtaa nyt käydä, tytöt taisivat saada selville toisistaan aika erikoisia asioita. Tarina oli kokonaisuudessaan jännittävä ja sujui sopivaa tahtia eteenpäin.

Dialogin kirjoittamisessa oli pieniä virhekohtia. En sitä aikaisemmin huomannutkaan, mutta joka kirjoituksissasi on samaa virhettä.
Jos käytät muuta välimerkkiä, esimerkiksi huutomerkkiä tai kysymysmerkkiä, " merkkien jälkeen ei enää tule pilkkua.
Esimerkiksi:
"Isä!" Elizabeth kiljaisi. (ei pilkkua)
"No, kerrotko nyt, missä rasia on?" (ei pistettä, ei pilkkua)
"Tainnutu." (piste tulee "" merkkien sisään)

Lisää ohjeita välimerkkien käytöstä voit lukea täältä:
http://www.kielijelppi.fi/tyokalupakin-termit/lainausmerkit
r
Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

03.01.2017 18:04
Luku 3

Michaela heräsi, eikä aluksi tiennyt missä oli. Hän katseli ympärilleen ja avasi sitten ikkunan. Michaela katsahti ikkunasta ulos, Viistokujalle, joka näkyi hänen huoneensa ikkunasta. Samalla hän teki johtopäätöksen.
"Hän on varmasti noita tai velho", Michaela sanoi hiljaa tarkoittaen uhkauskirjeen lähettäjää, "Ei hän muuten olisi päässyt Viistokujalle heittämään puukkoa pöydälleni", hän jatkoi.

Michaela havahtui mietteistään, kun hän kuuli ovelta koputusta. Hän avasi oven ja kuuli kovan räsäyksen, mutta näki vain tyhjää käytävää joka puolella. Sitten hän katsoi ovea. Siihen oli kiinnitetty puukolla perkamentin palanen jossa luki suurin sotkuisin kirjaimin:

VALITSE!

Michaela tajusi heti, että se joku, joka oli lähettänyt uhkauskirjeen, oli lähettänyt tämänkin. Michaela oli kuitenkin jo valinnut. Hän jäisi Vuotavaan noidankattilaan.

Michaela avasi matka-arkkunsa ja otti sieltä kirjan jonka nimi oli Historian taikakaudet. Hän kiipesi sänkyyn ja avasi kirjan sattumanvaraisesti. Hän luki keskiajan noitarovioista ja Tylypahkan perustamisesta. Michaela uppoutui kiirjaan täysin, eikä huomannut, kun pieni pöllö lensi ikkunasta sisään. Se naksutti nokkaansa vihaisesti, sillä se oli tottunut siihen, että se huomataan. Vasta kun se alkoi nokkia Michaelaa, hän nousi sängystä ja kiinnitti huomionsa pöllöön.

Samalla Michaela tajusi, että oli unohtanut kiusaamispäiväkirjansa Espanjaan. Hän oli nimittäin juuri
ajatellut kirjoittaa siihen vihamielisestä pöllöstä. Michaela tuijotti pientä helmipöllöä, eikä ymmärtänyt, miksi se oli tullut, sillä pöllöllä ei ollut kirjettä. Samassa pöllö syöksähti hopeanväristä rasiaa kohti. Michaela sieppasi nopeasti rasiaan itselleen. Sitten hän kirjoitti nopeasti perkamentin palaselle:

Minä en suostu teidän uhkauksiinne.
Haluan piitää rasiani ja mennä Tylypahkaan.

Terveisin: Michaela Black

Hän antoi perkamentin kiukkuiselle pöllölle, joka lähti lennättämään sitä johonkin. Michaela puki kiireesti kaavun normaalien vaatteidensa päälle, otti taikasauvansa ja juoksi alakertaan. Hän meni tiiliseinän luo, ja napautti taikasauvallaan samaa tiiltä kuin Dumbledorekin oli napauttanut. Ja taas aukeni holvikäytävä, joka johti Viistokujalle.

Michaela juoksi holvikäytävää pitkin ja tuli Viistokujalle. Hän tähyili taivaalle ja näki lopulta pöllön joka lensi kovaa vauhtia poispäin hänestä. Sitten pöllö teki jyrkän käännöksen ja alkoi lentämään aivan eri suuntaan. Michaela seurasi pöllöä juosten ja näki kirkkaassa päivänvalossa lisää kauppoja joita ei ollut edellisenä päivänä huomannutkaan.

Pöllö mutkitteli paljon ja tuli lopulta tyhjään umpikujaan. Michaela seurasi sitä kunnes se lensi muurin yli. Muuri oli liian sileä kiivettäväksi ja korkea hypättäväksi. Michaela oli itse umpikujassa ja ajatteli lähteä takaisin Vuotavaan noidankattilaan, kun hän huomasi että hänen tiensä oli tukittu. Umpikujan toisessa päässä seisoi kolme noitaa ja kaksi velhoa. He lähestyivät Michaelaa sauvat ojassa. Michaela perääntyi hitaasti muuria kohti. Hän valmistui taikomaan, vaikka olikin varma, ettei pystyisi siihen.
"Kas, kas pikku neiti on tainnut joutua pulaan", yksi naisista sanoi ja naurahti pilkallisesti. Toisetkin nauroivat.
"Missä ennustus on, Michaela?", kysyi mies, jolla oli vaaleat hiukset ja kylmä ääni, "Anna ennustus meille. Joudut kuitenkin luovuttamaan sen", hän jatkoi.
Michaelalla ei ollut aavistustakaan siitä mitä mitä mies tarkoitti, mutta olipa se mitä tahansa hän ei halunnut antaa sitä. Michaela seisoi selkä paksua muuria vasten ja tönäisi vahingossa muurista törröttävää tiiltä.

Muuriin aukeni pieni kapea tunneli, joka vietti aspäin. Michaela sukelsi sinne. Michaela kuuli tummahiuksisen naisen huutavan:
"Tainnutu", punainen valo välkähti ja nainen kirosi osuesaan vain tunnelin kattoon.

Michaela kiisi tunnelia pitkin yhä vain alemmaksi. Lopulta hän putosi huoneeseen, joka näytti kellarilta. Michaela näki huoneessa säkkejä, laatikoita ja avaamattomia pakkausrasioita. Huoneessa oli hämärää, mutta Michaela erotti silti pölyisten portaiden yläpuolella kattoluukun. Hän päätti selvittää minne se johtaa, kun se alkoi avautua hitaasti naristen. Michaela piiloutui pakkauslaatikkovuoren taakse ja jäi odottamaan mitä tuleman piti. Hetken kuluttua luukusta astui Tom, Vuotavan noidankattilan baarimikko. Hän otti yhden laatikon, jonka kyljessä luki kermakaljaa. Sitten Tom käveli takaisin portaita ylös, eikä huomannut Michaelaa.

Michaela tajusi, että hän oli Vuotavan noidankattilan kellarissa. Hän päätti lähteä yläkertaan ja nousi laatikoiden takaa varovasti, etteivät ne kolisisi. Michaela kiipesi portaita ylös ja yritti olla narisuttamatta lattialuukkua. Se onnistui melko hyvin, sillä kuukaan ei huomannut, kun hän tuli baaritiskin taakse ja hiippaili yläkertaan.

Omassa huoneessaan Michaela näki uuden puukon kiinni pöydässään.
"Eivätkö he koskaan keksi mukavampaa tapaa lähettää kirjeitä?", Michaela mutisi hiljaa lukiessaan uutta viestiä.

Michaela,
valitsit vaihtoehdoista
huonoimman, mutta
omapa on valintasi.
Se mitä pelkäät tapahtuu
huomenna kello 11.00

Michaela mietti viestin sisältöä kauan. Hän ei käsittänyt, mitä viestin lähettäjä tarkoitti "sillä mitä hän pelkää", eikä myöskään sitä, miksi hän heitteli puukkoja pöytään.
"Tällä menolla voisin alkaa keräilemään puukkoja", Michaela sanoi ja hänen kalpeilla kasvoillaan häivähti hymy.

Michaela pakkasi ja järjesteli matka-arkkunsa uudelleen. Sitten hän palasi alakertaan ja istahti tyhjän tumman pöydän ääreen. Michaela katseli ruokalistoja pikään ja tilasi sen jänkeen Tomilta kalapuikkoja ja riisiä päivälliseksi. Michaela oli hyvin nälkäinen lounaan ja aamiaisen jäätyä väliin. Hän maksoi ruoan ja söi kaiken hyvällä ruokahalulla.

Päivällisen jälkeen Michaela meni huoneeseensa. Hän sulki ikkunat ja veti tummansiniset verhot niiden eteen. Michaela lukitsi myös oven visusti kiinni tukki avaimenreijän wc-paperilla jota hän löysi huoneensa vessasta. Sen tehtyään hän kaivoi matka-arkustaan hopeanvärisen rasian. Michaela istahti sängylleen ja yritti avata rasian. Se ei kuitenkaan auennut, vaan se kanteen ilmestyivät sanat:

Jos mielit sä tietää laatikon salat,
sun löydettävä on oikeat palat.
Niitä etsiä voit sä Tylypahkasta,
sen salaisuuksista sekä historiasta.
Palan ensimmäisen löydät avulla aaveen,
se tietä näyttää sulle luokse sen aarteen.
Toisen palan löytää voit liemiluokasta,
tyrmistä tiilien muodostumasta.
Kolmatta palaa etsitään tovi,
kanslia siihen on salaisuus ovi.

"Ahaa", Michaela sanoi, "He eivät tienneet, että isoisoisoisoäitini pani laatikkoon suojauksen".
Kun Michaela oli lukenut tekstin, sen tilalle ilmestyi pyöreä kuvio, joka oli jaettu kolmeen osaan. Hän piilotti laatikon matka-arkkuunsa ja sulki matka-arkun kannen.

Sitten hän otti taikasauvansa, rahansa ja suippohattunsa. Hän käveli alakertaan, napautti tiiltä taikasauvallaan ja käveli Viistokujalle. Michaela halusi käydä Säilä&Imupaperissa, sillä siellä hän oli edellisenä päivänä nähnyt kirjan, Taikalukitukset ja niiden avaus. Michaela astui ovesta suureen liikkeeseen, joka oli täynnä kirjoja. Siellä tuoksui kirjoille ja musteelle. Seinät olivat perkamentin väriset ja yhdessä nurkassa istui velho joka estelmöi jostakin kirjasta kovaan ääneen. Michaela kuitenkin tiesi mitä halusi, mutta ei ollut varma mistä se löytyisi. Hän lähti etsimään kirjaa Taikalukitukset ja niiden avaus hyllystä, johon oli kiinnitetty lappu, jossa luki:

Kirjat jotka käsittelevät
-Sulkemiskirouksia
-Lukituksia
-Avausloitsuja

Michaela tutki hyllyn perustellisesti ja löysi lopulta etsimänsä kirjan. Oli kuitenkin hyvin myöhä. Kun Michaela tuli ulos kaupasta, hän ei nähnyt yhtään ihmistä kaduilla. Suurin osa kaupoista oli suljettu yöksi ja mikä pahinta, myös Vuotavaan noidankattilaan vievä holvikäytävä oli lukittu.

Michaela ei pääsisi sitä pitkin Vuotavassa noidankattilassa sijaitsevaan huoneeseensa. Sitten hän muisti salakäytävän, jota pitkin hän oli liukunut kellariin. Michaela päätti yrittää sitä uudestaan. Hän etsi muuria noin tunnin ja meinasi jo luovuttaa, kun hän viimein tuli tutun umpikujan luo. Michaela tönäisi kiireesti törröttävää tiiltä ja vaikka oli jo pimeää, hän erotti tiilen selvästi. Tunneli aukeni kapeana ja pimeänä, niinkuin edelliselläkin kerralla. Michaela sukelsi sinne ja nautti tällä kertaa liukumäestä joka johti Vuotavan noidankattilan kellariin. Kellariin päästyään hän nousi portaita, avasi hiljaa lattialuukun ja tuli baariin.

Tummanruskeat puuseinät näyttivät aavemaisilta hämärässä ja portaat näyttivät vieläkin lahommilta kuin päivänvalossa. Michaela kiipesi äkkiä portaat ja valmistautui näkemään puukon kiinni pöydässä, mutta sitä ei ollut. Kaikki oli niinkuin siloin, kun hän oli lähtenyt huoneesta ja Michaela huokaisi helpotuksesta. Sitten hän istahti sängylleen ja alkoi lukea uutta kirjaansa. Siinä kerrottiin erilaisista taikalukituksista- ja suojauksista. Michaela luki kirjaa yli puoleen yöhön kunnes nukahti, kirja käsissään.

Vastaus:

Jännistys tiivistyy. Rasian haluavat tahot eivät selvästi aio luovuttaa ja sitä myöten Michaela myös joutuu pulaan. Tyttö on rohkea ja saa hieman esiin huumoriakin asiasta. Minusta tarinassa Michaela pääsee jälleen oikeuksiinsa ja hän erottuu omana hahmonaan entistä vahvemmin.

Rasian sisältö kiinnostaa kovasti ja tyttö saakin jo yhden vihjeen rasian avaamiseen. Runo oli luovasti toteutettu ja siinä oli selkeästi hyviä vihjeitä.

Teksti oli jälleen selkeää, kappaleet oli jaettu hyvin. Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

02.01.2017 19:17
Luku 2

Joku koputti ikkunaan. Michaela kuuli sen ja painoi tyynyn tiukasti korvilleen, ettei kuulisi sitä. Koputus voimistui. Ikkunalasi rämisi ja Michaela nousi etsimään syytä melulle. Hän katsahti ikkunaan tuijotti suoraan pöllön keltaisiin silmiin. Michaela avasi ikkunan, sillä hän halusi tietää mitä asiaa pöllöllä oli. Komea huuhkaja astui sisään ikkunasta ja ojensi vasenta jalkaansa, johon oli sidottu kirje. Michaela irrotti kirjeen ja pöllö lensi pois.
Hän avasi sen tärisevin käsin ja oli varma, että kirje sisältäisi vastauksen Dumbledorelta. Siinä hän oli oikeassa. Kirjeessä luki kiemuraisella käsialalla:

Hyvä neiti Black,
tulen tänään klo 13.00
selittämään teille kaiken.
Sitten voit aivan itse valita,
haluatko Tylypahkaan, vai et.
Toivon kuitenkin, että tulet.

Ystävällisin terveisin
Albus Dumbledore

Michaela luki kirjeen jännittyneenä ja tajusi sitten olevansa aikamoisessa pulassa. Hän ei ollut yhtään varma, pitäisikö hänen Juan-enonsa siitä, että taloon tulisi velho. Michaelan mielestä asiassa ei ollut mitään pahaa, mutta ei hän voinut olettaa, että Juan olisi samaa mieltä. Hän lähti alakertaan aamiaiselle tavallista myöhemmin ja ehti vain nipin napin ennen Estheriä joka riiteli Josen kanssa:
"Ei se ollut Michaelan vika", Esther väitti.
"Varmasti oli, hänhän on aina ollut niin omituinen", Jose intti, "Michaelassa on varmasti jotain outoa jota hän ei ole meille kertonut. Jotain merkillisiä voimia. Miten hän muuten olisi voinut heittää mukin ilman että edes koski siihen?",Jose jatkoi.
"Ei Michaela heittänyt sitä mukia!", Esther huusi Joselle,"Sinä vain tykkäät syyttää häntä kaikesta", Esther jatkoi.
Sisarukset hiljenivät kun he huomasivat Michaelan.
"Ethän sinä heittänyt eilen sitä mukia?", Esther kysyi varovasti.
"En minä heittänyt sitä", Michaela sanoi yrittäen tavoitella rauhallista äänensävyä.
"Siinäs näit", Esther sanoi Joselle mahdollisimman ivallisesti.
"Ainahan hän voi valehdella", Jose mutisi vastaukseksi. Hän astui ensimmäisenä keittiöön jossa hänen isänsä istui kahvia hörppien.
Juan oli tehnyt kaikille juustovoileivät ja lämmittänyt kaakaot. Kun Michaela söi suussa sulavaa sämpyläänsä hän ajatteli, että lauantai oli viikon paras päivä.

Aamiaisen jälkeen Jose ja Esther olivat lopettaneet kinansa ja lähtivät Michaelan kanssa rannalle pelaamaan lentopalloa. Lentopalloverkko oli pystytetty parinkymmenen metrin päähän merestä ja Michaela joka ei ollut urheilullinen, eikä varsinaisesti siitä kiinnostunutkaan halusi kuitenkin pelata lentopalloa, että pääsisi lähelle merta. Jose voitti helposti tytöt lentopallotaidoillaan ja jaksoi puhua siitä lounasaikaan asti.

Michaela, Jose ja Esther lähtivät lounaalle ja tulivat sisään juuri parahiksi. Siellä he tunsivat herhullisen tuoksun tunkeutuvan sieraimiinsa ja suuntasivat määrätietoiset askeleensa keittiöön. He astuivat ovesta sisään ja näkivät pöydässä harvinaisen runsaan lounaan: riisiä jonka kanssa saattoi syödä joko kalaa, kanaa tai lihaa, salaattilautasella oli paprikaa, tomaattia, artisokkaa, salaattia ja ihme kyllä,sieniä. Michaela istui muiden mukana pöytään ja kaatoi itselleen maitoa. Hän otti riisiä, lihaa, salaattia ja sieniä vähän, sillä hän tiesi, ettei jaksaisi syödä paljoa. Hän söi herkullisen ateriansa nautiskellen ja juuri kun hän oli syönyt hän kuuli jonkun kolkuttavan pronssinväristä kotkakolkutinta.

Michaela riensi avaamaan ovea. Vasta kun hän näki miehen, joka seisoi oviaukossa hän muisti, että Albus Dumbledoren tosiaan piti tulla sinä päivänä. Mies jolla oli pitkä hopeanharmaa parta ja siniset silmät astui sisään. Mies ei voinut olla kukaan muu kuin Dumbledore. Hän oli tullut perille ajoissa.
"Ah, sinä siis olet Michaela Black", Dumbledore sanoi, "Tulin selittämään teille (Tässä vaiheessa hän katsoi Juaniin, joka oli myös tullut ovelle) mitä kirje tarkoitti."Otan vapauden toivottaa itseni tervetulleeksi taloonne ja astun sisään", hän jatkoi ja astui todella sisään hyvinhoidettuun olohuoneeseen. "Voisitteko istua, olkaa hyvät", Dumbledore sanoi sitten ja Michaela ihmetteli miten hänen enonsa ei ollutkaan suuttunut, vaikka häntä oli juuri pyydetty istumaan omassa olohuoneessaan. Michaela, Jose, Esther ja Juan istuivat nojatuoleihin ja Dumbledore aloitti kertomuksensa:
"Michaela, sinä olet noita. Ja olisin onnellinen, jos tulisit Tylypahkaan ja oppisit lentämään, hallitsemaan taikavoimiasi ja valmistamaan taikajuomia sekä paljon muuta". Michaela, Esther ja Juan haukkoivat henkeään, mutta Jose virnisti omahyväisesti.
"Mutta en minä osaa taikoa", Michaela sanoi hiljaa, mutta Dumbledore kuuli sen silti ja sanoi:
"Etkö ole huomannut mitään erikoista tapahtuneen kun olet pelännyt tai ollut vaarassa?". Michaela muisti elävästi edellisen päivän, vetäytyvän meren, lentävän mukin, hätkähti ja kysyi arasti:
"Olinko se siis minä? Sainko minä meren vetäytymään ja mukin lentämään?"
"Kyllä sait. Se on erittäin edistynyttä taikuutta sinun ikäiseltäsi", Dumbledore vastasi hymyillen. "Suostutteko te siihen, että Michaela lähtee Tylypahkaan, jos hän itse haluaa?", hän jatkoi.
"Jos Michaela haluaa lähteä, hän saa lähteä", Juan sanoi päättäväisesti.
"Erittäin hyvä, erittäin hyvä", Dumbledore mutisi vastaukseksi, "Michaela, voit tulla tänään mukaani Viistokujalle, jotta voit ostaa koulutarvikkeesi", hän sanoi sitten, "Parasta, että lähdemme heti", hän jatkoi. Michaela oli hyvin ihmeissään asioiden odottamattomista käänteistä, mutta tunsi silti palavaa halua lähteä.

"Saamme kai lainata takkaanne?", Dumbledore kysyi. Odottamatta vastausta hän kääntyi takan puoleen ja alkoi hääräilemään sen edessä.
"Michaela, hae kirjeesi ja tule tänne", hän sanoi hetken kuluttua.
Michaela haki kirjekuoren ja tultuaan takaisin olohuoneeseen hän kohtasi omituisen näyn. Takassa roihusivat smaragdinvihreät liekit ja Dumbledore seisoi tyytyväisen näköisenä takan vieressä odottaen häntä.
"Sinun jälkeesi", Dumbledore sanoi Michaelalle ja osoitti liekkeihin, "Ota tästä hormipulveria, heitä hormipulveri tuleen, astu tuleen ja sano selkeällä äänellä Vuotavaan noidankattilaan", hän jatkoi.
Michaela ei tiennyt oliko se turvallista, mutta ei halunnut vaikuttaa pelokkaalta joten hän otti Dumbledoren antaman hormipulverin, pudotti sen tuleen, kiipesi takkaan ja sanoi niin vakaalla äänellä kuin pystyi:
"Vuotavaan noidankattilaan".
Kun Michaela oli kadonnut tulesta Dumbledore sanoi rauhoittavasti:
"Tyttö palaa tänne ensi kesänä. Älkää olko hänestä huolissanne". Dumbledorekin astui takkaan ja katosi juuri kun Esther sai puhekykynsä takaisin ja huusi:
"Odota, joudummeko elämään ilman Michaelaa niin kauan?", mutta Dumbledore oli jo kadonnut tuleen.

Samaan aikaan Michaela oli kieppunut, pyörinyt ja lopulta pudonnut pienen sotkuisen baarin ovelle. Hän odotti hetken ja kohta Dumbledorekin ilmestyi sinne kuin tyhjästä. Hänen puolikuulasinsa olivat hieman vinksallaan pyörityksen jälkeen, mutta muuten hän oli ennallaan. Hän astui sisään baariin ja Michaela seurasi häntä ääneti.
"Ah, Dumbledore", baarimikko sanoi heidän kävellessään tiskin ohi.
"Hei, Tom", Dumbledore sanoi ja pysähtyi, "Tässä on Michaela Black. Hän tarvitsee huoneen elokuun viimeiseen päivään asti".
"Tylypahkaan menossa vai?", Tom kysyi, "Tätä tietä, tätä tietä", hän jakoi ja johdatti heidät vahoja puisia portaita pitkin yläkertaan, jonkinlaiseen aulaan.
"Tässä on huoneesi, huone 11", hän sanoi ja ojensi Michaelalle avaimet. Hän otti avaimet ja pani ne taskuunsa.

Sitten Michaela ja Dumbledore kävelivät portaita pitkin alakertaan, kiittivät Tomia ja kävelivät tiiliseinän luo. Dumbledore mutisi jotain ja laski tiilejä. Sitten hän näpäytti yhtä tiiltä taikasauvallaan ja tiiliseinään avautui holvikäytävä.
He kävelivät käytävään Michaelan miettiessä mistä hän saisi rahat tarvikkeisiinsa. Kun hän näki Viistokujan kaikessa suuruudessaan ja väenpaljoudessaan hän kuitenkin unohti rahahuolensa. Michaela avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, sillä Dumbledore ehti ensin:
"Menemme ensin Irvetaan hakemaan sinulle rahaa".
Michaela muisti taas rahahuolensa, mutta ei ehtinyt taaskaan sanoa mitään, koska Dumbledore sanoi:
"Sinun isoäitisi isoäidin äiti testamenttasi kaikki rahansa suvun seuraavalle noidalle tai velholle eli sinulle".

Michaela ei tiennyt mitä ajatella. Kaikki oli tullut niin yllättäen. Hänellä olisi sittenkin rahaa.

He olivat kävelleet suuren valkoisen marmorirakennuksen portaille. Dumbledore avasi oven ja he astuivat sisään. Michaela pani merkille runon, joka oli kirjoitettu Irvetan oveen:

Käy sisään, vieras, mutta ole tarkka,
muistathan mikä on ahneuden palkka.
Sillä aina, jos ottaa omaa toisen,
saa kalliisti maksaa teon moisen.
Jos siis hamuat alta näiden lattiain
aarretta, joka ei omasi ole lain,
rosvo, kuuntele varoituksen sanaa:
sua pian jokin muukin kuin aarre odottaa.

Michaela katseli runoa vaikuttuneena. Se ei jäänyt Dumbledorelta huomaamatta, sillä hän kysyi:
"Pidätkö sinä runoista, Michaela?".
"Rakastan niitä", Michaela vastasi hiljaa ja painoi katseensa alas.

He olivat nyt Irvetassa. Michaela käveli Dumbledoren perässä tiskille.
"Haemme hieman kultaa edesmenneen rouva Lopezin holvista", Dumbledore sanoi tiskin takana istuvalle maahiselle. Michaela ei kuitenkaan tiennyt, että se oli maahinen, joten hän päätti kysyä sitä myöhemmin Dumbledorelta.
"Onko teillä holvin avain?", maahinen kysyi kärttyisesti.
"On meillä", Dumbledore sanoi määrätietoisesti.
"Asia selvä, täysin selvä", maahinen vakuutti, "Zark vie teidät holviin satayksitoista", maahinen sanoi Dumbledorelle ja Michaelalle, "Zark, vie nämä ihmiset hoviin satayksitoista! ", hän huusi ja toinen maahinen tuli juoksujalkaa hänen luokseen. Zark nyökkäsi ja opasti heidät huteran näköiseen vaununtapaiseen.

Kun kaikki olivat kyydissä vaunu lähti liikkeelle ja alkoi viilettää kovaa vauhtia jonnekin. Maahinen pysäytti sen erään oven eteen ja otti avaimen, jonka Dumbledore ojensi. Hän sovitti avaimen lukkoon ja avasi holvin oven. Michaela näki pienen kasan omituisia kolikoita ja hopeanvärisen pienehkön rasian.
"Kerää nyt kultaa taskuihisi, että voit ostaa tarvikkeesi ja ota tuo rasia, siellä on jotain ihmeellistä, joka kuuluu sinulle", Dumbledore sanoi salaperäisesti. Michaela teki työtä käskettyä, ja vaikka hän olisi halunnut avata rasian heti, hän päätti, että avaisi sen vasta kun olisi yksin. Kun hän oli täyttänyt taskunsa kullalla hän kiipesi takaisin vaunuun, joka nytkähti liikkeelle ja lähti kiidättämään heitä ylös päivänvaloon.

Kun he kävelivät Irvetan portaita alas Michaela kysyi: "Voitko kertoa minulle Tylypahkasta?".
"Oikein mielelläni, jos se sinua kiinnostaa", Dumbledore sanoi, "Tylypahkassa on neljä tupaa: Korpinkynsi, Luihuinen, Rohkelikko ja Puuskupuh. Kukin niistä arvostaa erilaisia asioita. Korpinkynnen perusti Rowena Korpinkynsi, joka halusi opettaa viisaita ja älykkäitä oppilaita, jotka...", Dumbledore jatkoi, mutta ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, koska juuri silloin häneen törmäsi pöllö. Se putosi maahan ja ojensi jalkansa Dumbledorelle. Dumbledore repäisi kuoren auki ja luki nopeasti kirjeen. Sitten hän sanoi Michaelalle:
"Valitettavasti suunnitelmiini tuli muutos. Minun on pakko lähteä Taikaministeriöön. Siellä on juuri nyt sattunut valtava katastrofi", Dumbledore sanoi luonnottoman vakavalla äänellä, "Jos et löydä etsimääsi tarviketta, voit kysyä kauppiaalta. Nähdään Tylypahkassa", hän jatkoi. Sitten hän käveli pari askelta ja katosi näkyvistä.

Michaela oti tavaralistansa ja vilkaisi sitä. Siinä luki:

Koulupuku
Ensimmäisen vuoden oppilailla on oltava:
1. Kolme tavallista työkaapua (mustaa)
2. Yksi tavallinen suippohattu ( musta) päiväkäyttöön
3. Yhdet suojakäsineet ( lohikäärmeennahkaa tai vastaavaa)
4. Yksi talviviitta ( musta, hopeakiinnikkeet)

Lukiessaan Michaela oli kävellyt ohi liikkeestä jonka nimi oli Matami Malkin kaapuuja kaikkiin tilaisuuksiin. Hän palasi takaisin ja astui sisään kauppaan. Sisällä oli kaksi muuta tyttöä. He olivat kai kaksoset, sillä he olivat aivan identtiset ja he kikattivat kokoajan. Pieni pyylevä noita riensi Michaelan luo ja käski hänet seisomaan matalalle pallille. Sitten hän teki mittoja. Tavarat lentelivät kuin itsestään juuri sinne, minne hän niiden halusi menevän. Mustat kankaat kiertyivät Michaelan ympärille ja nuppineulat kiinnittivät ne. Sitten toinen tytöistä puhui:
"Kuka sinä olet?". "Ruipelo", hän lisäsi kuiskaten ja molemmat tytöt hihittivät. Michaela ei vastannut. Hän meni kassalle ja yritti maksaa ostoksensa matami Malkinille. Hän otti esille muutamia kolikoita ja laittoi ne kassalle. Hän oli juuri menossa ovesta ulos kun matami Malkin huusi:
"Odota, tässä on aivan liikaa rahaa".
Tytöt kikattivat entistä enemmän kun Michaela käveli takaisin kassalle ja otti osan rahoistaan takaisin.
"Hyvästi, ruipelo!", toinen tytöistä huusi.

Michaela vilkaisi taas listaansa ja astui kauppaan nimeltä Säilä&Imupaperi. Hän osti sieltä oppikirjansa, perkamenttiä, sulkakyniä ja mustetta.

Sen jälkeen Michaela astui viereiseen kauppaan, jonka nimikilpi oli niin likainen ja nuhjuinen, että siitä erotti vain vaivoin sana Matka-arkkuja. Michaela osti sieltä tumman nahkamatka-arkun ja pakkasi siihen ostoksensa.

Seuraavaksi hän suunnisti apoteekkiin. Siellä haisi kamalalta. Michaela osti taikajuoma- ja liemitarvikkeensa nopeasti ja huokaisi helpotuksesta päästessään ulos, raittiiseen ilmaan.

Michaela näki pienen pimeän liikkeen jonka nimikilvessä luki Lurppuluomen pöllökeskus. Hän jäi tuijottamaan monen kokoisia ja värisiä pöllöjä ihaillen ja tiesi, että seisoisi siinä koko illan, jos se vain olisi mahdollista. Michaela jakoi kuitenkin matkaansa tietäen, että hänellä ei olisi rahaa pölöön.

Michaela oli säästänyt taikasauvanoston viimeiseksi. Lopulta, ostettuaan kaiken muun hän astui Ollivanders-kauppaan. Alussa näytti siltä, että kauppa oli tyhjä lukuunottamatta suuria hyllyjä, jotka olivat täynnä laatikoita. Sitten Michaela huomasi vanhan laihan miehen, joka tuijotti häntä utuisilla silmillään.
"Hyvää iltapäivää", mies sanoi pehmeällä äänellä.
"Hyvää päivää", Michaela vastasi hiljaa.
"Oletko kenties menossa Tylypahkaan, tyttöseni?", mies kysyi. Odottamatta vastausta hän jatkoi, "Siinä tapauksessa tarvitset taikasauvan". Mies otti mittanauhan. Mitta mittasi Michaelan käden, sormet ja otti monia muitakin mittoja. Samaan aikaan herra Ollivander otti laatikoita hyllyiltä ja mutisi hiljaa itsekseen. Kun mitta lopetti mittaamisen, mies tuli Michaelan luo, antoi hänelle taikasauvan ja sanoi utuisesti:
"Kokeilehan tätä, sypressiä, sisältää yksisarvisen häntäjouhen seitsemäntoista tuumaa, erittäin luotettava, soveltuu erinomaisesti vahvoin ja vaativiin loitsuihin".
Michaela ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä joten hän heilautti sauvaansa ja tunsi yhtäkkiä selittämättömän voimantunteen virtaavan hänen sisälleen. Sauvasta suihkusi sinisiä kipunoita ja Ollivander huusi:
"Bravo! Tiesin, että onnistuisit sypressisauvalla".
Michaela oli selittämättömän onnellinen, maksoi sauvan Ollivanderille ja lähti kaupasta.

Kävellessään takaisin Vuotavan Noidankattilan luo, Michaela huomasi jäätelöbaarin ja tajusi olevansa nälkäinen. Hän pysähtyi ja osti illan kruunaukseksi vanija-jäätelön salmiakkikastikkeella.

Kun Michaela pääsi Vuotavaan Noidankattilaan hän oli lopen uupunut, mutta onnellinen. Hänen hyvä tuulensa haihtui kuitenkin kuin tuhka tuuleen kun hän astui huoneeseensa. Tummasta puupöydästä sojotti puukko, jonka ympärille oli kiinnitetty perkamentin palanen. Michaela irrotti puukon pöydästä ja luki perkamentille kirjoitetun tekstin:

Miksi ajattelit lähteä Tylypahkaan?
Mitä oikein ajattelit kun varastit
kutsukirjeesi? Älä tule Tylypahkaan,
niin säästät henkesi. Painu
takaisin sinne, mistä tulikin, äläkä
koskaan näyttäydy täällä.
Ja anna meille hopeanvärisen
laatikon sisältö, tai et näe
ensikevättä!

Michaela valahti kalpeaksi luettuaan kirjeen. Hän ei nähnyt allekirjoitusta vaikka tarkisti perkamentin miten hyvin tahansa. Michaela ei kuitenkaan aikonut lähteä. Nyt hän kuitenkin tiesi, että joku ulkopuolinen tiesi hänen tulostaan ja halusi sen, mitä laatikossa oli.

Michaela sulki huoneen ikkunat ja lukitsi oven. Sitten hän veti verhot ikkunoiden eteen. Kun hän oli varmistanut, ettei kukaan pääse sisälle, eikä näe häntä hän alkoi itkeä. Kyyneleet raidoittivat hänen kalpeat kasvonsa ja suru täytti hänet. Michaela ei itkenyt kirjeen takia eikä myöskään puukon. Hän itki siksi, että uhkauskirjettä lukiessaan hän oli muistanut äitinsä ja aina, kun hän ajatteli äitiä hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Michaela itki itsensä uneen, sillä ilta oli jo pitkällä ja päivä oli ollut uuvuttava, ihana, mutta uuvuttava.

Vastaus:

Michaela saa mukavasti tietoa taikamaailmasta ja pääsee osaksi sitä maailmaa, joka hänelle kuuluu. Käsittelet hienosti myös Dumbledorea, joka erikoisena hahmonaan saapuu paikalle ja vielä vie tytön Viistokujalle.

Kuvailit Viistokujan tapahtumia laajasti ja kuvailuakin oli sopivasti mukana. Ehkäpä ympäristöä olisi voinut kuvata vielä hieman lisääkin? (esim. miltä kaupoissa sisällä näytti.) Tyttö suoriutuu hienosti loppuostoksista itsekin, vaikka matkalle osui muutama ikävämpi tapaus.

Lopun kirje jäi pelottamaan ja nyt hopeisen laatikon sisältö kiinnostaa erityisesti. Ketä kirjeen on mahtanut jättää ja mistä on kyse?

Teksti on oikein sujuvaa ja hyvin jaettua. Käsittelet hienosti päähahmon rinnalla myös muita sivuhahmoja, jotka tarinassa esiintyvät.

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
Lisäilen myös sauvan tiedot.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

31.12.2016 23:03
Luku 1

Oli heinäkuun kahdeskymmenesviides päivä. Aurinko paistoi kuumana ja kirkkaansinisellä taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Michaela heräsi ja nousi nopeasti sängystään. Hän hiipi alakertaan ja nautti viimeisistä minuuteista ennen muiden heräämistä.
Ei aikaakaan kun Esther heräsi ja hiippaili hiljaa Michaelan seuraksi. Esther istahti nojatuoliin Michaelan nojatuolia vastapäätä ja sanoi hiljaa:
"Mennään aamiaiselle."
Tytöt hiipivät keittiöön, mutta pahaksi onneksi keittiön ovi narisi niin kamalasti, että herätti Josen jonka huone oli aivan keittiön vieressä.
"Mitä te täällä mekastatte?", Jose kysyi kiukkuisesti astuessaan keittiöön
"Ajattelimme valmistaa aamiaista, mutta nyt kun sinä olet täällä, voitkin auttaa", Esther vastasi ottaen samalla voin jääkaapista. Jose mutisi jotain vastaväitteeksi, mutta avasi astiakaapin oven ja otti sieltä kolme lautasta. Michaela avasi ujosti leipäkorin ja kantoi sen pöytään. Samaan aikaan Esther oli jo ehtinyt kattaa pöytään hillopurkin ja juuston. Jose antoi Michaelalle kaakaojauheen ja maidon. Hän sekoitti kaikille kaakaot ja sen jälkeen aamiainen olikin jo valmis. Kaikki istuutuivat pöytään ja nauttivat ääneti aamiaisestaan.
Kun kaikki olivat syöneet, Michaela ja Esther lähtivät ulos surffaamaan. Esther oli loistava surffaaja. Esther ja Michaela hakivat vajasta surffilaudat ja lähtivät kävelemään rantaa kohti. Esther käveli pukukopeille tottuneen näköisenä Michaela vanavedessään. He vaihtoivat mustat uimapuvut päälleen ja astelivat rantaan. Estherin uusi turkoosi surffilauta kimalteli auringossa ja sää oli ihanteellinen surffaukselle. Hän pudotti lautansa veteen ja heittäytyi makaamaan sen päälle. Michaela teki samoin. Tuulet olivat suotuisat ja pian tuli sopiva aalto. Se lähestyi heitä ja Esther nousi juuri sopivasti ylös, mutta Michaela myöhästyi hieman, horjahti ja meinasi pudota laudalta. He menivät taas makaamaan laudoilleen ja odottivat uutta aaltoa. Se tulikin. Aalto oli pienempi kuin edellinen ja tällä kertaa myös Michaela selviytyi siitä. He jatkoivat surffausta, Esther näytti joitain hienoja temppuja ja Michaela yritti oppia surffaamaan paremmin.
Yhtäkkiä heitä kohti lensi kirjava viirupöllö. Se tuli Michaelan luo ja ojensi jalkansa. Michaela näki sen jalassa kirjeen ja alkoi irroittaa sitä. Juuri kun Michaela oli saanut kirjeen irti pöllön jalasta ja pystyi vihdoinkin katsomaan eteenpäin. Hän oli kuitenkin myöhästynyt. Esther ehti vain kiljaista:
"Varo!"
Kun valtavan suuri aalto pyyhkäisi Michaelan yli. Hän painui pinnan alle ja vain surffilauta jäi kellumaan meren pinnalle. Esther odotti hetken kauhusta kalpena pinnalla. Kun Michaela ei kuitenkaan ilmestynyt pintaan Esther veti syvään henkeä ja sukelsi. Hän näki Michaelan noin viiden metrin syvyydessä ja tajusi hänen vajoavan yhä vain alemmaksi. Esther tiesi, ettei pystyisi sukeltamaan niin syvälle. Hän nousi pintaan ja huusi:
"Apua! "
Kukaan ei kuitenkaan kuullut. Esther hätääntyi yhä enemmän tajutessaan, että tilanne oli toivoton. Hän istui surffilautansa päällä pari piinallista minuuttia ja päätti sitten lähteä rantaan
Samaan aikaan kun Esther pelkäsi pinnalla Michaelan puolesta Michaela itse valmistautui hukkumaan. Hän tiesi, ettei pääsisi pinnalle. Häneen iski hirveä paniikki. Nähdessään Estherin Michaela yritti epätoivoisesti päästä pintaan, mutta hän oli huono uimari eikä pystynyt siihen. Michaela ponnisteli epätoivoisesti kunnes hänen silmissään pimeni ja hän menetti tajuntansa.
Esther käveli murheen murtamana pukukopeille päin. Kun hän katsoi taakseen hän näki ihmeellisen näyn: meri oli ikään kuin vetäytynyt taaemmas. Michaela makasi tajuttomana maassa jonka meri oli paljastanut altaan. Esther kääntyi ja alkoi juosta täyttä vauhtia Michaelaa kohti.
Michaela palasi tajuihinsa saadessaan taas raitista ilmaa. Hän riensi Estheriä vastaan ja tytöt halasivat toisiaan.
"Ei kai sinuun sattunut?"Esther kysyi tavallista kimeämmällä äänellä,"Säikähdin niin kamalasti ja pelkäsin, että hukkuisit".
"Ei erityisemmin" Michaela sanoi rauhalliseen tapaansa,"Minkähän takia meri teki noin?"
"Ei aavistustakaan" Esther vastasi kummastuneena.
Palattuaan rannalle he veivät lautansa vajaan ja katsahtivat vielä kerran merta. Se oli palannut normaalille paikalleen ja kohisi salaperäisesti.
Sisälle päästyään tytöt tutkivat kirjettä.
"Se on varmasti sinulle. Katso vaikka osoitetta" Esther sanoi heti.
Michaela vilkaisi veden haalistamaa, mutta kuitenkin lukukelpoista osoitetta.

Neiti M. Black
Pienin ullakkohuone
Meritähtikuja 7
Galicia
Espanja

Tytöt avasivat kirjeen ja sieltä putosi kaksi märkää, mutta lukukelpoista perkamenttiä. Michaela otti ensimmäisen käteensä ja luki se Estherin odottaessa malttamattomana vieressään.

TYLYPAHKAN NOITIEN JA VELHOJEN KOULU

Rehtori: Albus Dumbledore
(Merlinin ritarikunta, Ensimmäinen luokka, Suurtaikuri, Päänoita, Ylihörhö, Kansainvälinen Velholiitto)

Hyvä neiti Black,
täten ilmoitamme, että sinulle on varattu paikka Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Ohessa saat luettelon kirjoista ja välineistä, jotka tarvitset.
Lukukausi alkaa 1. syyskuuta. Odotamme pöllöäsi viimeistään 31. heinäkuuta

Parhain terveisin
Minerva McGarmiva
Vararehtori

"Mitä tämä oikein tarkoittaa?" Michaela ihmetteli ja antoi Estherin lukea kirjeen. Esther ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä yhtäkkiä ulko-ovi paukahti. Kuin yhteisestä sopimuksesta Michaela ja Esther juoksivat alakertaan. Estherin isä Juan oli juuri tullut töistä kotiin. Estherillä oli perkamentti kädessään ja kun Juan näki sen hän kysyi:
"Mikä tuo on?"
Silloin Michaela juoksi takaisin ullakkohuoneeseensa ja haki kirjekuoren ja toisen perkamentin. Juan kaseli kirjekuorta ja perkamenttejä harkiten. Sitten hän sanoi hitaasti:
"Tämän kirjeen mukaan sinä olet noita".
Michaela mietti hetken ja oli juuri avaamassa suunsa, mutta Juan ehti ensin:
"En tiedä yhtään mitä se merkitsee, mutta jos joku haluaa sinut tuohon kouluun, hänen on selitettävä asia ensin minulle".
Michaela ei hänkään tiennyt mitä "noita" merkitsee, mutta se ei häntä haitannut.
Juan lähti laittamaan ruokaa ja tytöt palasivat ullakolle. Kun he tulivat Michaelan huoneeseen, he huomasivat, että hänen ikkunalaudallaan istui pöllö. Se istui hievahtamatta paikallaan, vaikka tytöt lähestyivät sitä. He miettivät hetken, miksi pöllö käyttäytyi niin kunnes Michaela keksi:
"Se kai odottaa vastaustani".
"Luultavasti", Esther myönsi.
Yhtäkkiä heidän takaansa kuului kova
BOOONG!
Michaela reagoi vaistomaisesti. Hän peitti korvansa säikähtäneenä ja katsahti taakseen. Hän näki siellä Josen joka nauroi hillittömästi ja heilutti kattilan kansia kädessään. Michaelaa raivostutti, mutta hän salasi sen ihailtavan hyvin. Yhtäkkiä Jose lopetti nauramisen kuin seinään. Hänen naamansa oli märkä ja lattialla lojui muki joka oli vielä äsken ollut Michaelan pöydällä. Esther ja Michaela tuijottivat mukia ihmeissään. Kumpikaan heistä ei ollut koskenutkaan mukiin. Josekin näytti hämmästyneeltä. He tuijottivat kaikki mukia kunnes Juan huusi:
"Syömään!"
Jose, Esther ja Michaela juoksivat alakertaan ihmetellen äskeistä tapahtumaa.
Kaikki olivat hyvin vaisuja syödessään. He eivät puhuneet sanaakaan. Michaela ja Esther eivät olleet syöneet lounasta, joten he olivat nälkäisiä ja söivät Juanin laittaman herkullisen ruuan nopeasti. Syötyään Esther ja Michaela menivät takaisin ullakolle miettimään kirjeen arvoitusta. Pöllö oli edelleen Michaelan huoneen ikkunalaudalla. Se odotti ja istui siinä järkähtämättä. Tytöt eivät keksineet yhtään järkevää ratkaisua ennen illallista. Illallisen syötyään he kuitenkin menivät nukkumaan toivoen, että seuraava päivä toisi ratkaisun tullessaan.
Michaela heräsi hiljaiseen koputukseen. Hän huomasi pöllön koputtavan ikkunaa. Michaela oli väsynyt, eikä halunnut pöllön valvottavan häntä joten hän kirjoitti yksinkertaisen kirjeen ja antoi sen pöllölle.

Hyvä rehtori,
en ole varma voinko tulla kouluunne,
sillä en ymmärrä lähettämästänne
kirjeestä mitään. En myöskään osaa
taikoa, enkä ole varma, viekö pöllö tämän
perille.
Terveisin: Michaela Black

Pöllö seurasi valppaana Michaelan touhuja ja saatuaan kirjeen se lennähti välittömästi pois ja Michaela seurasi sitä katseellaan kunnes se katosi yön pimeyteen. Michaela päätti, ettei vielä kertoisi lähettämästään kirjeestä kenellekään. Sitten hän kiipesi sänkyynsä ja nukahti.



Vastaus:

Mukava päästä lukemaan ensimmäistä tarinaasi. Aloitit ihanan mielenkiintoisella tavalla, oli mukava lukea kesäisiä tunnelmia ja kirjeen saaminen näin erikoisella tavalla. Michaelan taikuus taisi hieman samalla paljastua kiperässä paikassa.

Käsittelet samalla hyvin sitä, miten tytön jästiperhe asiaan suhtautuisi. Kokonaisuudessaan tarina oli samalla sekä kutkuttava ja hauska, onnistuit saamaan kiinnostukseni kovasti kohoamaan Michaelan suhteen. Odotan kuulevani tytön seikkailusta lisää. :)

Kappaleitakin oli jaettu, teksti oli sujuvaa ja virheetöntä. Kannattaa tosin suntuubin vieraskirjassa lisätä kunnon tyhjät rivinvälit kappaleiden väliin. Näin teksti on selkeämpää, tämä vieraskirja kun helposti muokkaa tekstin yhteen pötköön.

Saat: 3 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

©2017 Pensieve - Tylypahka tarinaroolipeli - suntuubi.com