Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Michaela Black

(liittynyt 28.12.2016)

1.luokka

karma:  +104/-0

Nimi: Michaela Luna Manuela Black Saldo: 108 kaljuunaa
Sukupuoli: Nainen Tupapisteet: +17/-0
Syntymäpäivä: 11.1. Kirjoitetut tarinat: 28 kpl
Verisääty: Jästisyntyinen Viimeinen läsnäolo: 14.3.2017
Sauva: Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa, ydin thestralin jouhi, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen.
Suojelius: Lumikurki  
Valinnaisaineet: Ennustaminen ja numerologia
Kokeiden tulokset: -
Suoritetut läksyt: Lentäminen I, Numerologia I

 

Luonne

​Michaela on hyvin omanlaisensa persoona. Hänen ujo, ylpeä luonteensa vaatii häneltä paljon uhrauksia ja itsehillintää. Michaela on aina ollut liian ylpeä pyytääkseen apua keneltäkään. Hän on hyvin omatoiminen ja tekee kaiken mielellään itse. Michaela ei luovuta koskaan, vaan tekee kaiken loppuun asti. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa ja hänen on hyvin vaikea sietää epäonnistumista. Michaela on köyhä ja säästäväinen eikä siedä tuhlausta, mutta on myös hyväsydämminen ja antaa mielellään omastaan toisillekin. 
Michaela on älykäs ja yrittää saavuttaa elämässään jotain suurta. Viisautensa ansiosta hän ymmärtää usein enemmän asioita, kuin muut ikäisensä. Michaela on pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Tradegiaa, fantasiaa, romantikkaa ja jopa tietokirjallisuutta. Eniten hän pitää myyteistä, joissa kerrotaan linnuista. Michaela on dramaattinen ja toivoo usein, että hänelle kävisi samoin, kuin kirjojen sankareille. Kun hän lukee kirjoja, hän syventyy kirjaan ja uppoutuu sen sisälle. Hän voi herätä kirjansa parista tietämättä edes onko yö vai päivä. 
Jos Michaelaa loukkaa saa olla varma että hän muistaa sen ikuisesti. Hän pitää eräänlaista "kiusaamispäiväkirjaa" ja kirjoittaa sinne kaikki pienistä haukkumisista syrjintään ja tönimiseen. Michaela joutuukin ostamaan uusia päiväkirjoja luonnottoman usein. Kun koulu on alkanut, hän ei kuitenkaan ehdi kirjoittaa kaikkea. 
Michaela on loistava laulaja. (Vain silloin kuin kukaan ei kuule.) Hän ei tiedä sitä itsekään, mutta ne jotka ovat kuulleet hänen laulavan tietävät sen. Hän rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua. Erityisesti Michaela pitää klassisesta ja surumielisestä musiikista, johon voi eläytyä täydellisesti. Hän kirjoittaa muistiin erilaisten laulujen nimiä ja sanoja, jotta voisi opetella laulamaan niitä. Michaela rakastaa myös runoja ja kirjoittaa niitä itsekin.
Michaela on hyvin hyvin epäsosiaalinen. Hän inhoaa toisiin ihmisiin tutustumista ja on siksi melkein aina yksin. Michaela pitää hyvin paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, joten yksinäisyys ei ole ongelma. Hän on hyvin varautunut ja vähäpuheinen tuntemattomien seurassa. Michaela hätkähtää, jos joku puhuttelee häntä ja hän inhoaa parityöskentelyä ja suullisia tehtäviä. Michaela on hyvin salailevainen ja sulkeutunut, eikä välitä muista ihmisistä juurikaan. 
Hän pitää hyvin paljon kaikista linnuista ja ihailee niiden vapautta lentää minne vain tahtoo. Michaela haluaisi oppia lentämään hyvin ja kuulua Korpinkynnen huispausjoukkueeseen, mutta ei uskalla kysyä sen kapteenilta lupaa liittyä. Hän katselee usein taivaalle nähdäkseen linnut, jotka kartelevat ympäriinsä. Johtuu kai juuri Michaelan maltista ja rauhallisuudesta, että hän saa usein monet linnut luottamaan itseensä. Kotonaan Espanjassa Michaela viettää mielellään aikaa meren rannalla lokkeja ja muita lintuja tutkien. Hänen suurimpiin unelmiinsa kuuluu matka Siperiaan katsomaan lumikurkia.
Michaela on taikauskoinen ja pitää ennustamisesta. Hän näkee jostain syystä enneunia ja joutuu välillä transsiin, jossä hän ei voi hallita itseään. Se harmittaa Michaelaa, sillä hän pelkää tekevänsä jotain vaarallista, tai hirveää. 

Ulkonäkö

 Michaela on hyvin hyvin hoikka ja lääkärien mielestä huolestuttavan alipainoinen. Hän näyttää siltä, että hänen luunsa voisivat hetkellä millä hyvänsä tunkeutua kuolemankalpean ihon läpi. Monet ihmiset kauhistelevat asiaa ja väittävät Michaelan näyttävän vampyyriltä. Tämä ei ole kuitenkaan Michaelan vika, sillä hän on luonnostaan laiha ja hänellä on paljon allergioita joten hän ei voi syödä kovin monia ruokia. Michaelan vasemmassa olkapäässä on pieni kotkan pään muotoinen merkki. Michaela ei tiedä, milloin ja mistä se on tullut, mutta haluaisi selvittää sen.
Michaelan hiukset ovat pikimustat kuin korpin sulat. Ne ovat lisäksi hyvin kiharat ja yltävät kiharoista huolimatta vyötärölle asti. Michaela pitää hiuksensa aina auki, että voi tarvittaessa piilottaa kalpeat kasvonsa niiden taakse. Hiusten päällä on usein pikimusta noidanhattu, jossa on tummansininen nauha. Hattu, jota Michaela käyttää aina kuin on mahdollista on ainoa laatuaan. Vaikka sitä ei tiedetä, se on itsensä Rowena Korpinkynnen suippohattu. Se oli vain jotenkin päätynyt matami Malkinille, jolta Michaela osti sen.
Michaelan vaatteet ovat usein hiukan liian pieniä. Ne ovat yleensä mustia ja valkoisia. Jästivaatteiksi sopivat hyvin tiukat legginssit, musta neule ja tiukka valkea t-paita, jossa voi olla linnun kuva. Michaela käyttää mielellään koulupukua jästimaailmassakin, sillä se tuo yhteenkuuluvuutta velhomaailmaan. Tummansininen kravatti on Michaelasta ihana, sillä se sopii hyvin suippohatun kanssa. 
Michaelan kuolemankalpeissa kasvoissa on kaksi suurta syvän tummansinistä viisaan näköistä silmää joiden alapuolella on kapeahuulinen suu joka ei naura juuri koskaan. Hänen silmänsä vuotavat kyyneliä useammin kuin kerran viikossa, mutta sen hän yrittää salata muilta. Silmät pysyvät yleensä tyynenä, mutta joskus ne näyttävät suorastaan salamoivan. Silmiä kehystävät luonnostaan pitkät mustat ripset, jotka kartuvat kauniisti. Ne näyttävät hurmaavalta, kun Michaela räpyttelee silmiään. Michaelan nenä on hyvin muodostunut ja siro. Hänellä on korkea otsa, mutta sitä ei yleensä näy suippohatun alta.
Michaelalla on pitkät raajat ja hän on aika pitkä ikäisekseen. Hänellä on vasemmassa kädessä vanha hopeanvärinen rannekello, joka on hänen äitinsä suvun sukukalleus. Michaela ei meikkaa, eikä hänellä olisi siihen rahaakaan. Michaela on vasenkätinen, mutta osaa käyttää myös oikeaa kättään.

Perhe, läheiset ja ystävät

Michaela on jästiperheestä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja isä. He asuivat Espanjassa pienessä maalaiskylässä. Kun Michaela oli pieni, hänen vanhempansa tajusivat, että hän oli noita. Isä järkyttyi kovasti, sillä hänen sisarensa oli ollut noita ja kuollut taistellessaan Voldemortia vastaan. Äitiä ei kuitenkaan haitannut, että Michaela oli noita. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet velhoista ja noidista, vaan päättivät kertoa siitä Michaelalle, vasta kun hän saisi kirjeen Tylypahkasta. Kun Michaela oli 7-vuotias hän räjäytti kuitenkin vahingossa ilotulituslaatikon ja olisi kuollut, ellei hänen äitinsä olisi pelastanut häntä. Michaelan äiti kuoli räjähdykseen, ja isä suuttui siitä hyvin paljon. Hän sulki Michaelan komeroon ja murtui aivan täysin toivoen Michaelan kuolevan. Michaela muutti siksi asumaan Juan-enonsa luo meren rannalle.

Daniela Aya Natalia Black O.s. Lopez 
Michaelan edesmennyt äiti, jonka kuolemasta isä syyttää Michaelaa. Hän oli kotoisin Espanjasta ja asui siellä koko elämänsä. Daniela oli herkkä ystävällinen kaunotar, josta oli vaikea olla pitämättä. Hänen kirkkaanvihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet ja mustat olkapäille ylettyvät kiharat näyttivät aina hyvinhoidetuilta. Danielan lempeän luonteen ansiosta hän sai paljon ystäviä ja häntä muistellaan aina hyvällä. Hän ei suuttunut juuri koskaan, mutta olisi varmasti halunnut miehensä huolehtivan Michaelasta oman kuolemansa jälkeen. Michaela muistaa äitinsä hyvin, eikä voi koskaan unohtaa suruaan tämän kuolemasta. Michaela tietää kuitenkin, että äiti teki sen hänen takiaan, joten hän yrittää pysyä hengissä, ettei äiti olisi kuollut turhaan.

Scott Erik Jeremy Black 
Michaelan kiivasluonteinen isä, joka vihaa tytärtään tämän noituuden takia. Hän on kotoisin Skotlannista, mutta asuu tällä hetkellä Sveitsissä. Scottilla on lyhyet ruskeat hiukset ja harmaansiniset silmät, jotka leimuavat hänen suuttuessaan. Hän suutuu usein, mutta hänen raivonpurkauksensa eivät yleensä kestä kauaa. Muuten hän on kuitenkin hyvin miellyttävä mies. Hän on ammatiltaan liikemies, joka matkustelee paljon ja on salaa rikastunut työllään. Scott on viekas mies ja osaa valehdella hyvin jos vain tahtoo, mutta yleensä hän ei sitä tee. Hän ei kuitenkaan ole kertonut Michaelalle, että hän on mennyt uudestaan naimisiin ja saanut toisen lapsen, Faithin. Michaela ei puhu mielellään isästään, sillä häntä harmittaa, että isä vihaa häntä.

Lovisa Rosalind Black O.s. Widmer
Michaelan isän uusi vaimo, josta Michaela ei tiedä mitään. Lovisa on Sveitsiläinen noita, mutta Scott ei tiedä hänen olevan noita. Hän on hyvin miellyttävä ja vaatimaton ihminen. Lovisalla on pitkät vaaleat kiharat, jotka hän letittää päivittäin. Hänen tummia silmiään korostavat kauniit ripset, jotka kartuvat hieman. Lovisa on lempeä, periksi antamaton, rohkea ja pitää lapsensa turvallisuutta maailman tärkeinpänä asiana. Lovisa on köyhästä perheestä ja on paimentanut koko lapsuutensa vuohia Alpeilla. Hän on sen takia kehittynyt nopeaksi ja ketteräksi. Lovisa kävi kuitenkin Tylypahkan ja oli Rohkelikon tuvassa. Hän rakastaa eläimiä hyvin paljon ja jäikin aikuistuttuaan paimentamaan vuohia perintötilalleen. 

Faith Åsa Emily Black
Michaelan nelivuotias sisarpuoli, josta Michaela ei tiedä mitään. Faith on suloinen ja älykäs pikkutyttö, jolla on ihastuttava hammashymy. Hänen suuret kullanruskeat silmänsä näyttävät hymyisevän, vaikka tyttö itkisikin. Ei vielä tiedetä, onko hän noita, vaiko ei. Faith rakastaa perheen vuohilaumaa ja leikkii vuorilla vuohien kanssa kaiket päivät. Hän ei tahdo pahaa kenellekään ja järkyttyy, jos jotain hirveää tapahtuu. Hänen viaton olemuksensa ja iloisuutensa hämmästyttäisi kaupunkilaisia, jotka eivät usko tuollaisten luonnonlasten olemassaoloon. Faithin paksut tummat hiukset ovat usein takkuisia ja täynnä heiniä, munnä hän ei välitä siitä. Hän oppii mielellään uusia asioita ja yrittää opettaa vuohille temppuja, muttei kuitenkaan onnistu kovin usein. 

Juan Antonio Lopez 
Michaelan Espanjalainen eno, jonka luona Michaela on asunut viimeiset neljä elinvuottaan. Juan on ystävällinen ja päättävätinen ihminen, joka ei luovuta koskaan. Hänen mustat silmänsä näyttävät siltä, että ne näkisivät ihmisen tunteisiin. Juanin mustat hiuset ja parta sekoittuvat vahvoihin kulmakarvoihin ja alituisesti ruskettunut iho näyttää siltä, että hän ottaisi koko ajan aurinkoa. Hän on harteikas ja aika pitä mies, jolla on loistavat kokkaustaidot. Juan loihtii milloin mitäkin herkkuja lapsilleen ja Michaelalle ilman taikasauvaa. Hän on useimmiten hyväntuulinen, vaikka kymmenen vuoden takainen vaimon menetys paihaa hänen mieltään yhä. Michaela rakastaa enoaan, vaikka tämä sääliikin häntä, eikä Michaela pidä säälistä.

Jose Manuel Lopez
Michaelan 17-vuotias serkku, joka ei juurikaan välitä Michaelasta. Jose on tummahiuksinen ja harmaasilmäinen teini, joka haluaisi jo olla aikuinen ja muuttaa pois kotoaan. Hän pitää Michaelaa kummallisena mielipuolena, eikä välitä juurikaan muiden ihmisten seurasta. Jose haaveilee insinöörin urasta ja opiskelee ahkerasti jästikoulussa. Hän on huono ajattelemaan muiden tunteita ja loukkaakin usein muita tarkoittamatta mitään pahaa. Josen mielestä säännöt ovat hyvin tärkeitä ja noituus pitäisi kieltää lailla. Hän ajattelee olevansa ansassa, koska joutuu asumaan niin kaukana kaupungista. Vaikka Jose muistuttaakin ulkonäöltään paljon isäänsä, hän ei ole perinyt isänsä ystävällistä luonnetta.

Esther Teresa Lopez 
Michaelan 11-vuotias serkku, joka on myös Michaelan ensimmäinen ystävä. Estherillä on paksut mustat hiukset ja utuisen vihreät silmät. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, joka ei piittaa erilaisuudesta. Esther on hyvin suvaitsevainen ja ystäviään puolustava henkilö, jonka takia hän joutuu usein riitaan veljensä kanssa. Esther rakastaa merta ja voi istuskella rantakallioilla tuntikausia tujottaen merelle. Hän on loistava surffaaja ja uimari, sillä hän liikkuu vedessä yhtä nopeasti ja helposti kuin kuivalla maalla. Esther harrastaa valokuvaamista ja näyttelemistä, eikä oikein välitä koulunkäynnistä, jonka takia hänen arvosanansa eivät ole aivan parhaasta päästä. Liikunnassa hän kuitenkin loistaa. Esther toivoo, että pääsisi joskus kokeilemaan riippuliidintä.

Carmen Aya Teresa Lopez
Michaelan isoäidin isoäidin äiti, joka oli näkijä ja löysi Korpinkynnen ajatteluhuoneen ennen Michaelaa. Carmenilla oli kirkkaanvihreät silmät ja samanlaiset hiukset kuin Michaelalla. Hän oli ovela ja viisas, mutta myös hyväsydämminen. Carmen kirjasi ennustuksensa huolellisesti muistiin ja piti päiväkirjaa jälkipolvia varten. Hän selitti tarkkaan päiväkirjassaan monia asioita Korpinkynnen tuvan historiasta ja auttoi siten nykyajan historioitsijoita. Carmen kuului aikansa kuuluisimpiin noitiin ja oli Harmaan leidin hyvä ystävä. Kouluaikoinaan hän suunnitteli uusia loitsuja ja yritti kehitellä omia taikajuomiaan. Carmen menestyi hyvin koulussa ja kertoi päiväkirjassaan aikovansa opettajaksi Tylypahkaan. Carmenista on muotokuva Tylypahkan loitsukäytävällä.

Elizabeth "Beth" Louisa Murray
Michaelan paras ystävä, joka kuuluu Rohkelikon tupaan. Elizabeth toivoo itseään puhuteltavan Bethiksi, sillä ei pidä nimestään. Hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja tasaisenharmaat silmät. Beth osaa halutessaan hymyillä valloittavasti. Hän pitää numerologiasta ja lentämisestä. Beth on luotetta, rehellinen ja uskalias nuori noita, johon Michaela tutustui Viistokujalla. Bethin isä kuuluu kuitenkin pimeän puolelle ja yrittää saada Michaelan salaperäisen rasian. Beth kuuluu puhdasveriseen velhosukuun, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Sen takia hän tietää velhomaailmasta paljon olennaisia asioita jo ennen Tylypahkaan menoa. Hän on myös ensimmäisellä luokalla. Michaelasta tuntuu, että Bethiä vaivaa jokin synkkä salaisuus, jota tämä ei uskalla kertoa. 

Antonia Lilian de Rosa
Michaelan uusi ystävä Tylypahkassa. Antonia on ylpeä ja rauhallinen noita, joka tekee kaiken maltillisesti. Hän on kotoisin Italiasta, Venetsiasta. Michaelan tavoin hän omistaa paljon salaisuuksia, joita hän suojelee tarkoin muilta ihmisiltä. Hän on tarkka, turhamainen ja huolehtii ulkonäöstään vähän liikaakin. Silti Michaela pitää hänestä. Antonia on myös ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Hän on Michaelan tavoin Korpinkynsi, luultavasti älynsä takia. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta vain jos tutustuu häneen kunnolla. Antonia on hyvä loitsuissa ja muinaisissa riimuissa, mutta huono taikajuomissa. Hänellä on Snow-niminen tunturipöllö. Antonialla ei ole paljoakaan ystäviä, mutta hän yrittää saada niitä, sillä toisin kuin Michaela, hän ei ole juurikaan ujo, vaan hän uskaltaa puhua muillekin ihmisille. 

Olivie Amy Carlotta O'Brian ja Marie Lynn Josie O'Brian
Michaelan vihollisiin Tylypahkassa lukeutuvat muun muassa O'Brianin kaksoset Marie ja Olivie. He käyvät Tylypahkassa ensimmäistä luokkaa ja kuuluvat Puuskupuhiin. Tytöt ovat täysin identtisiä, heillä on pähkinänruskeat hiukset ja pienet rusehtavat silmät. He nauravat usein ja nauttivat elämästä. Vaikka tytöt ovatkin ahkeria ja reiluja Puuskupuhien tapaan, he kuitenkin kiusavat Michaelaa jostain syystä, jota Michaela ei vielä tiedä. Kaksosten kasvot ovat täynnä pisamia, joiden olemassaolo harmittaa heitä kamalasti. Heillä on myös Frédéric-niminen isoveli, joka oli Luihuisessa, ennen kuin hänet erotettiin Tylypahkasta. Frédéric syyttää siitä Michaelaa ja hautoo sisartensa kanssa kostoa. Michaela ihmettelee edelleen, miksi O'Brianit vihaavat häntä.

Muuta

x Lempivärit: valkea, tummansininen.

x Lempitaikaeläin: Feenikslintu

× Lempieläin: Susi

× Lempilintu: Lumikurki

x Lempiruoka: kalapuikot

x Lempikarkki: suklaasammakot

x Lempipeli: velhošhakki

x Lempiaine: Ennustus

x Lempipaikka: Tylypahka

x Lempihuispausjoukkue: Muuttosuon Muuttohaukat

x Lempivuodenaika : talvi

 

Tavarat

KIRJAT 1.luokan kirjat

 

TAVARAT KPL LISÄTIETO
taikasauva 1  
noidankattila  1 tinaa, koko 2
lasi- tai kristallipullosarja 1  
kaukoputki 1  
messinkinen punnussarja 1  
tavallinen työkaapu 3 musta
tavallinen suippohattu 1 musta
suojakäsineet 1 lohikäärmeen nahkaa
talviviitta 1 musta, hopeakiinnikkeet
tupahuivi 1 mustahopearaidallinen
     
     
KERTAKÄYTTÖISET    
-    
SUKLAASAMMAKKOKORTIT    
-    

 

MERKIT  
Tarinat Tapahtumat
Aloittelija. Olet kirjoittanut ensimmäisen tarinasi. Saat palkinnoksi aloittajan merkin. Odottelemme Pensievessä innokkaasti uusia tarinoitasi.Eka kymppi. Onneksi olkoon! Olet selvittänyt tietäsi eteenpäin Pensieven Tylypahkassa jo 10 tarinan verran. Tästä on loistavaa jatkaa.20 kultaista rustausta. Toinen kymppi rikki! Ahkera kirjoittaja on pistänyt parastaan, onneksi olkoon!
Muut  
 
 

TARINAVIERASKIRJA

! Kirjoita uusi tarina vasta, kun edellinen on arvosteltu !

x tänne voit: kirjoittaa tarinasi, jättää viestin hahmolle/hahmon kirjoittajalle, tehdä ostoksesi

x älä kirjoita: yleisiä kuulumisia, liittymispyyntöjä, mainoksia

Ostoksista: kirjoita missä ostat ja mitä ostat. Minua auttaa paljon, jos merkitset myös ostosten hinnat ja yhteissumman ylös. Esimerkiksi näin: ostan kaksi kahvia (2 kaljuunaa) ja kynäpuodista yhden sulkakynän (1 kaljuuna), yhteensä 3 kaljuunaa.

Michaela Black <  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Michaela Black

01.02.2017 23:13
Luku 17

Michaela ja Beth tarkastelivat lukujärjestyksiään.
"Mitä sinulla on seuraavaksi?" Beth kysäisi ja näytti edelleen onnelliselta numerologian tunnin läljiltä. Hän rakasti numerologiaa ja oli juuri ollut elämänsä onnellisimmalla oppitunnilla.
"Loitsuja", Michaela vastasi tietämättä, pitäisikö siitä olla iloinen vaiko ei.
"Olet onnekas", Beth sanoi ja näytti pudonneen pilvistä maan pinnalle, "Minulla on pimeyden voimilta suojautumista. Professori Bloom on amatööri."
"Voldemorthan kirosi pimeyden voimilta suojautumisen opettajat. Ei professori Bloom pysy täällä kauaa", Michaela lohdutti, sillä hänkään ei ollut vakuuttunut professori Bloomin kyvykkyydestä.
He kävelivät käytävillä, jotka kylpivät välillä salamoiden valossa, mutta toisinaan pimenivät täysin. Muotokuvien henkilöt eivät pitäneet äkillisistä muutoksista, sillä he eivät pystyneet keskittymään jutteluun, koska välillä salamat häikäisivät, mutta välillä käytävässä pimeni kokonaan. Kun Beth ja Michaela tulit soihduilla valaistuun käytävään, he joutuivat lähtemään erisuuntiin, sillä heidän määränpäänsä olivat eripuolilla linnaa.
"Nähdään lounaalla!" Beth huikkasi ja kääntyi oikealle, kun taas Michaela jatkoi vasemmanpuoleiselle kapealle loitsukäytävälle.
"Nähdään", hän sanoi ja ihaili samalla loitsukäytävän seiniin kiinnitettyjä maalauksia, jotka esittivät mikä mitäkin kuuluisaa noitaa tai velhoa.

Beth lähti pois, mutta Michaela jatkoi muotokuvien katselua. Yhtäkkiä hän huomasi tutun näköisen maalauksen, jonka alla luki:

Carmen Aya Teresa Lopez
Opetti tähtitiedettä Tylypahkassa.
Kehitti Kaukonäkö-liemen.
Selitti ensimmäisenä ilmiintymisen ja kaikkoontumisen erot.

"Carmen Lopez", Michaela huokaisi hämmästyneenä. Hän tuijotti muotokuvan mustahiuksista noitaa, jonka silmät olivat kiinni.
Carmen näytti kolmekymmenvuotiaalta ja selvästi vanhemmalta kuin kuvassa, jonka Michaela oli nähnyt Korpinkynnen ajatteluhuoneessa. Carmenin musta suippohattu oli hieman vinossa ja tumma kaapu oli hieman ryppyinen. Hän oli olemuksestaan päätellen käynyt jossain ja valvonut pitkään. Yhtäkkiä Carmen avasi kirkkaanvihreät silmänsä. Hän tuijotti Michaelaa ensin hämmästyneenä ja sitten voitonriemuisena.
"Onnistuin!" Carmen huudahti niin, että muiden muotokuvien noidat ja velhot hätkähtivät.
"Todellako?" kysyi pyylevä hinkuvaääninen velho, jonka taulun alapuolella luki:

Bertie Bott
Keksi jokamaunrakeet.

"Kyllä, tietenkin olin oikeassa", Carmen vastasi hieman omahyväisesti.
"Missä olit oikeassa?" häijyn näköinen velho kysyi ivallisella äänellä. Velhon taulun alla oli teksti:

Phineas Nigellus Musta
Tylypahkan entinen rehtori.

"Ennustin parisataa vuotta sitten, että vielä joskus sukuuni syntyy noita, joka on näkijä. Tässä hän nyt on", Carmen vastasi epäröimättä ja viittasi Michaelaan, joka tuijotti muotokuvia hämmästyneenä.
"Mistä tiedät, että hänkin on Lopez, Carmen?" lempeä-ääninen ruskeasilmäinen noita kysyi sävyisästi. Noidan muotokuvan alla luki:

Helga Puuskupuh
Perusti Puuskupuhin tuvan.

Michaela pani merkille, että Helgan muotokuvan kehykset oli kullattu ja muotokuva oli ripustettu käytävän keskelle, muiden Tylypahkan perustajien viereen.
"No jaa", Carmen sanoi miettien vastausta Helgan kysymykseen, "Parhaiten saamme tietää, jos kysymme asiaa tytöltä itseltään. Kuka sinä olet?"
Viimeiset sanansa Carmen osoitti Michaelalle, joka katseli odottavan näköisiä muotokuvan asukkaita, josta jokainen tuijotti häntä. Kun hän huomasi, ettei mitään muuta ollut tehtävissä, hän sanoi heikolla äänellä:
"Minä olen Michaela Black."
Carmen haukkoi henkeään ja Phineas sanoi ilkeästi:
"Siinäs näet, omahyväinen Korpinkynsi. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää."
Carmen oli mykistynyt. Hän ei saanit sanaa suustaan.
"Kaikkihan me joskus olemme väärässä", Helga sovitteli.
"Ei hän ole väärässä", Michaela sanoi korottaen hieman ääntään, "Äitini oli Lopez, Daniela Lopez."
Michaelan mieleen viilsi kipu, kun hän ajatteli äitiään.
"Tiesinhän minä", Carmen, joka näytti saaneen puhekykynsä takaisin sanoi hieman äidillisesti, katsoen Michaelaa.
Phineas näytti happamalta ja tuijotti Michaelaa erityisen vihaisesti. Helga ja Bertie näyttivät hyväntuulisilta edelleen, eivätkä he reagoineet mitenkään, ennen kuin huudahtivat yhteen ääneen:
"Onnea Carmen!"
"Kiitos, kiitos ystävät!", Carmen huudahti ottaen onnittelut vastaan ilomielin."Kiitos, kun kerroit tuolle epäuskoiselle houkalle totuuden", Carmen sanoi sitten Michaelalle tarkoittaen viimeisillä sanoillaan Phineasia.
Phineas näytti loukkaantuneelta ja vihaiselta. Hän mutisi jotain kävellessään arvokkaan näköisenä ulos muotkuvastaan.
"Eiköhän lähdetä neljännen kerroksen päivällismaalaukseen juhlimaan", Bertie ehdotti hetken hiljaisuuden jälkeen kävellen toiveikkaana jo seuraavaan tauluun.
Helga, Carmen ja muutama muu muotokuvan asukki seurasi häntä ripeästi ja Michaela katsoi parhaaksi lähteä, ettei myöhästyisi loitsutunnilta.

Michaela riensi käytävää eteenpäin ja ehti juuri ja juuri loitsutunnille. Loitsuluokka oli suuri avara huone, jonka seinissä oli paljon isoja ikkunoita. Vaaleansävyiset puupulpetit täyttivät vain noin puolet luokkatilasta ja Michaela epäili, että tyhjää tilaa käytettäisiin käytännön harjoitteluun. Melkein kaikki pöydät olivat jo täynnä, joten Michaela joutui istumaan eturiviin, Theodore Walker nimisen pojan viereen. Katto oli aika matalalla ja senän vierustoita kiersivät kirjahyllyt. Michaela katseli luokkaa ihmetellen ja ihaillen. Hetken kuluttua luokan ovi avautui ja pikkuinen valkohiuksinen professori Lipetit astui sisään. Hän käveli puisen opettajanpöydän taakse ja kiipesi korkean kirjapinon päälle nähdäkseen oppilaat. Michaela katseli edelleen ympärilleen odottaessaan, että Lipetit pääsisi perille. Muutama oppilas jutteli vielä ja hän huomasi Antonian vilkuttavan hänelle takarivin reuninmaisesta pulpetista. Michaela vilkutti takaisin ja kääntyi sitten katsomaan suoraan eteenpäin.
"Huomenta, oppilaat", professori Lipetit sanoi kitisevällä äänellään.
Jotkut oppilaista vastasivat, mutta kaikki eivät. Osa keskusteli vielä hiljaa ystävänsä kanssa. Lipetit vaiensi keskusteliat katseellaan ja odotti, kunnes oli aivan hiljaista.

"Oletteko tehneet läksynne? Tietääkö teistä jokainen, mitä Siipiirdium lentiusa- loitsu tekee?" Lipetit kysyi ja korjasi silmälasiensa asentoa.
Oppilaiden joukosta kuului myöntävää mutinaa. Michaela nyökkäsi ja professori Lipetit kiipesi kirjapinon päältä alas alkaen tarkistaa oppilaiden tehtäviä.
"Ross, Siipiirdium lentiusa-loitsu ei muuta ihmistä linnuksi", Lipetit mutisi toruvasti tummatukkaisen pojan kohdella.
"Professori, veljeni sanoi, että loitsu muuttaa ihmisen linnuksi", Rossiksi kutsuttu poika puolustautui.
Jotkut nauroivat ja Ross näytti siltä, että voisi vajota maan alle häpeästä.
"Luke Ross? Sinuna en uskoisi puoliakaan siitä, mitä hän sanoo", professori Lipetit selitti pojalle.
Kun Lipetit tuli Michaelan kohdalle, hän tarkasti pergamentin, johon Michaela oli kirjoittanut siistillä käsialallaan:

Siipiirdium lentiusa-loitsu leijuttaa esineitä.

Lipetit ei onneksi sanonut mitään, vaikka Michaela oli pelännyt saavansa moitteita lyhyestä vastauksestaan. Hän jatkoi luokassa kiertelemistä ja pysähtyi välillä kommentoimaan oppilaiden vastauksia.
"Erinomaista, Jones", hän kehui ja runsaasti ruskettunut tyttö, jolla oli tummat hiukset ja lempeät silmät punastui korviaan myöten.


Kun professori Lipetit oli tarkistanut kaikkien vastaukset, nyökkäillyt hyväksyvästi ja moittinut muutamia oppilaita hän kehotti:
"Ottakaa taikasauvanne esille."
Jotkut vetivät sauvan innoissaan esiin huosuntaskustaan, mutta osa joutui kaivamaan sen laukustaan. Michaela otti hellävaroen sypressisauvansa laukustaan ja katsahti sitten odottavasti Lipetitiä.
"Nyt harjoittelemme Siipiirdium lentiusa-loitsua käytännössä", professori Lipetit sanoi tyynesti kaikkien löydettyä sauvansa.
Hän kurkotti ottamaan opettajanpöydältä pussillista höyheniä, mutta ei ylettynyt siihen.
"Tulejo höyhenet", professori Lipetit loitsi osoittaen sauvallaan höyhenpussia, joka kiisi hänen luokseen.
Lipetit jakoi jokaisella oppilaalle yhden höyhenen ja sanoi:
"Tällä tunnilla teidän täytyy yrittää saada höyhen kohoamaan ilmaan. Näpäyttäkää tiukasti, keskittykää ja sanokaa "Siipiirdium lentiusa", niin höyhen nousee ilmaan. Mikäli epäonnistutte, yrittäkää uudelleen."

Michaela asetti höyhenensä keskelle pulpettia, nousi seisomaan ja sanoi osoittaen höyhentä sauvallaan:
"Siipiirdium lentiusa."
Mitään ei tapahtunut. Ukkonen vain jyrisi ulkona, mutta höyhen ei liikahtanut senttiäkään.
"Black, unohdit näpäytyksen", professori Lipetit sanoi seurattuaan tovin Michaelan yritystä.
Michaela yritti uudelleen. Hän näpäytti taikasauvallaan ilmaan ja huudahti:
"Siipiirdium lentiusa!"
Samassa salama valaisi koko luokan. Se tunkeutui ikkunasta sisään, rikkoen ikkunalasin. Michaela, jonka pulpetti oli ikkunan vieressä tunsi voimakkaan sähkövirran tunkeutuvan sisälleen, ennen kuin hänen päässään pimeni täysin.

Vastaus:

Kirjoitit mielestäni erittäin hyvin tauluista ja tutun Carmen Lopezin kohtaamisesta. Hauskaa huomata, että Michaela tosiaan oli sukua tälle menestyneelle velholle. Taulujen dialogia oli myös hauska seurata ja tässä luvussa olit mielestäni erityisesti kehittynyt aikaisemmin mainitsemassasi kuvailun lisäyksessä dialogien välissä.

Myös loitsutuntiin paneutuminen oli kiva lisä tarinan loppupuolella. Lipetit toimi hyvin opettajamaisesti ja oli hahmona uskottava.

Loppu olikin yllättävä ja pelottava. Mikä salaman noin saisi käyttäytymään, mukana täytyy varmaan olla magiaa, sillä fysiikanlait tässä tulevat uhmatuksi. Ja miten Michaelan mahtaa käydä? Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Ocean Sands

01.02.2017 15:22
tarinasi oli ihana! oli ihanaa lukea kun tytöt pitivät hauskaa! mainitsen michaelan seuraavassa tarinassani, jota alan kirjoittaa tänään. lupaan laittaa sen tällä viikolla!

Nimi: Michaela Black

31.01.2017 19:49
Numerologia tehtävä 1

Syntymäpäivä: 11.1.2005.

1+1+1+2+0+0+5=10
1+0=1

Numerologinen lukuni on siis 1.

Numerologia tehtävä 2

"Yksi on maaginen luku, joka kertoo herkästä ja erikoislaatuisesta ihmisestä. Ihmiset, joiden maaginen luku on yksi ovat usein hiukan yksinäisiä, mutta osa heistä ei juurikaan välitä siitä. He ovat yleensä oman tiensä kulkijoita, jotka eivät anna toisten ihmisten sekaantua elämäänsä. Siitä huolimatta he ovat hyvin luotettavia ja pitkäaikaisia ystäviä, jotka eivät paljasta toisten salaisuuksia edes kuoleman uhalla.
Ihmiset, joiden maaginen luku on yksi ovat hyvin vaikeasti lähestyttävissä ja omistavat hyvin paljon salaisuuksia ystävystymisen jälkeenkin. He elävät mieluimmin muiden ihmisten varjossa, sillä heidän on vaikea sopeutua kuuluisuuteen.
Jos loukkaat ihmistä, jonka maaginen numero on yksi, hän vetäytyy kuoreensa pitkäksi ajaksi ja joudut odottamaan kauan, ennen kuin saat hänet ulos sieltä. He eivät anna ylpeytensä tahriutua ja pitävät pitkään mykkäkoulua, jos et saa häntä hyvälle tuulelle, mikä onkin vaikeaa.
Ihmisien, joiden maaginen numero on yksi on hyvin vaikea sopeutua muutokseen, tai muuttaa itseään. Heille tuottaa vaikeuksia myös uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä pettymysten kestäminen. He voivat itkeä usein tai murjottaa ilman kyyneliä pitkiäkin aikona, jolloin heille ei maistu ruoka, eivätkä he halua tehdä mitään."

//Kun luin kirjastani Numerologian salat 1 tämän tekstin, hymylin salaa itsekseni, sillä tunnistin siitä itseni. Tarkistuslaskin numeroni moneen kertaan ja mietin samalla, mahtoiko Bethkin tehdä numerologian läksyjään. Luin kaikkien muidenkin maagisten numerojen kuvaukset ja vaikka en tiennytkään Bethin syntymäpäivää päättelin, että hänen maaginen lukunsa on 5. Ainakin hänen luonteensa muistuttaa sitä.

M.L.M.Black

Vastaus:

Oi, olipa tässä upea kuvaus numerolle 1! Sait kivasti toteutettua yhteen numerologian molemmat tehtävät, mikä tiestysti näissä läksyissä on eduksi. :) Pidän paljon siitä, miten hyvin sait tietoa maagisen luvun kuvailuun ja kytkettyä sen myös Michaelaan.

Lisäilen läksyjen teosta 2 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

31.01.2017 15:20
Positiivisuushaaste #2 Haaste 1 Arvostelu 2/2
Arvosteluni koskee lukua 16.

Tässä tarinassa onnistuin kirjoittamaan hieman pidemmästi. Tapahtumat etenivät mielestäni ihan hyvin. Kirjoitin myös sopivasti vuoropuheluja ainakin omasta mielestäni. Yritin myös tehdä professori Vektorista sellaisen, millaiseksi hänet kuvittelen. Numerologian luokan kuvailu onnistui myös aika hyvin.

Haluaisin vielä kehittyä kirjoittamaan tarpeeksi kuvailua vuoropuheluiden väliin. Myös lopetukset harmittavat minua monissa tarinoissa, vaikka yritän kyllä parantaa niitä parhaani mukaan.

//Voitko tarkistaa tämänkin ajallaan?:-D

Vastaus:

Tavallisesti en huoli kilpailuosallistumisia ennen kuin niiden aika on (enkä myöskään jälkikäteen myöhässä tulevia), mutta menköön tällä kertaa. Tarkistan siis haastetekstin helmikuun puolella.


Löysit tälläkin kertaa hieman mietteitä kumpaakin osaan. Pelkkä "ihan hyvin" on kuitenkin aika pientä, olisit voinut kuvata tarkemmin, missä tapahtumien etenemisessä juuri onnistuit. Tasaisuudessa? Oliko tapahtumia paljon? Vähän? Olivatko ne mielenkiintoisia, sujuvaa tekstiä?
Kehityskohteita löysitkin sopivasti.

Kiitos, kun osallistuit Positiivisuushaasteen ykköstehtävään. Lisäilen sinulle ensimmäisen merkin. :)
-Aline-

Nimi: Michaela Black

30.01.2017 16:03
Luku 16

Michaela ja Ocean pujottelivat oppilasryhmien läpi. He yrittivät päästä suureen saliin tungokseen asti täynnä olevista käytävistä huolimatta. Se näytti kuitenkin melkein mahdottomalta.
"Tule", Ocean sanoi yhtäkkiä ja osoitti tyhjää kiviseinää.
Michaela oli hieman ymmällään, kun Ocean siveli yhtä suurta kiveä sormellaan. Yhtäkkiä kivi siirtyi sivuun, ja heidän eteensä aukeni suurehko aukko, josta ihminen juuri ja juuri mahtui kulkemaan.
"Miten tiesit tästä?" Michaela kysyi heidän kömmittyään käytävään.
"Satuin löytämään tämän salakäytävän, kerran aivan vahingossa", Ocean selitti heidän kävellessään alaspäin viettävää tunnelia eteenpäin.
Ocean osoitti taikasauvallaan käytävään ja sanoi selkeästi:
"Valois."
Hänen sauvansa päähän syttyi valo, joka valaisi heidän reittiään.

Tunnelin lattia vietti kokoajan enemmän ja enemmän alaspäin. Se oli hieman kostea ja liukas. Michaela kompastui ja alkoi liukua itsestään tunnelia pitkin. Hän nousi nopeasti seisomaan, mutta liukuminen jatkui hänen mustista korkosaappaistaan huolimatta. Sitten Michaela huomasi Oceaninkin liukuvan. Alaspäin viettävä tunneli oli loistava liukumäki. Heillä oli hauskaa, kun he ottivat vauhtia, liukuivat ja ottivat uudet vauhdit.

Tunnelissa oli pimeää lukuunottamatta Oceanin sauvalamppua, jonka valossa he pystyivät näkemään kiviseinien kivien liittymäkohdatkin. Michaela katseli niitä liukuessaan kovaa vauhtia eteenpäin ja nauttiessaan aamusta. Yhtäkkiä hän huomasi jotain harmahtavan vaaleaa tunnelin toisessa päässä. Ocean ja Michaela eivät pystyneet jarruttamaan. He liikkuivat kovaa vauhtia ja törmäsivät päin vaaleaa hahmoa. Tyttöjen läpi pyyhkäisi jotain kylmää, kun he liukuivat veritahraisen aaveen läpi. Aave, joka joka näytti siltä, että häntä olisi loukattu syvästi sanoi hyytävän kiukkuisesti:
"Jokin tässä on vikana, kun kunniallinen aave ei saa enää lennellä kotonaan ilman, että pari pahaista kakaraa törmää häneen"
"Anteeksi", Michaela sanoi hiljaa, toivoen, että aave ei kuullut. Hän katsahti Oceania, jonka kasvoilla oli hieman järkyttynyt ilme. Aave lipui suuttuneena tiehensä, mutisten jotain moittivaa nuorista ihmisistä. Sen kadottua näköetäisyydeltä Ocean sanoi hiljaa, melkein kuiskaten:
"Hän on Verinen paroni, Luihuisen tupakummitus."

Tytöt liukuivat vaitonaisina tunnelin loppuun asti. Ocean valaisi sauvallaan kiviseinää tunnelin päässä ja siveli tummaa kiveä, joka väistyi syrjään. He pääsivät kiipeämään aukosta ulos ja joutuivat räpyttelemään silmiään kirkkaassa valaistuksessa, ennen kuin tottuivat siihen. Michaela huomasi Suuren salin oven heidän edessään. Salista kuului naurua ja iloista puheensorinaa. Tytöt avasivat oven ja astuivat sisään. Heidän hämmästyksekseen kaikki nousivat seisomaan. Tytöt yrittivät lähteä Korpinkynnen päytään, mutta tiukkailmeinen professori McGarmiva pysäytti heidät.
"Sands, sinä voit mennä", hän sanoi kireästi, "Black, seuraa minua."
Michaela oli ihmeissään. Hän ei ymmärtänyt mitään seuratessaan McGarmivaa henkilökunnan korokkeelle. Hän joutui harppomaan pysyäkseen McGarmivan vauhdissa, mutta jäi silti hieman jälkeen. Kun he pääsivät henkilökunnan korokkeelle, Dumledore nousi seisomaan ja sanoi niin hiljaa, että vain Michaela kuuli sen:
"Myrtti kertoi meille kaiken, haastattelimme myös muotokuvia."

Michaela näki Dumledoren vakavasta ilmeestä, että jotain oli tapahtumassa. Sitten hän katsahti Frédériciä, joka hypisteli levottoman näköisenä taikasauvaansa. Frédéricin kasvot olivat kalpeat ja hän suunnitteli selvästi jotain vaarallista.
"Kuten jo sanoin erään oppilaan kimppuun hyökättiin lauantaina", Dumledore sanoi viitaten Michaelaan. "Olemme saaneet luotettavasta lähteestä tietoja, jonka avulla olemme selvittäneet syyllisen", hän jatkoi.
Oppilaat haukkoivat henkeään ja katselivat ympärilleen epäluuloisesti.
"Frédéric O'Brian, astuisitko esille", Dumledore kehotti.
Frédéric kirosi hiljaa astuessaan Dumledoren eteen. Hän näytti uhmakkaalta ja periksi antamattomalta. O'Brianin kaksoset valahtivat kalpeiksi. He näyttivät suorastaan kauhistuneilta.
"Tunnustatko syyllisyytesi?" Dumledore kysyi Frédériciltä.
"En ikinä", Frédéric vastasi kiukkuisesti ja mulkoili Dumledorea ja Michaelaa häijysti. Salissa ei kuulunut hiiskahdustakaan. Sitten Frèdéric alkoi sihistä. Ei aikaakaan, kun hänen eteensä ilmestyi valtava myrkynvihreä jättiläiskäärme, joka syöksähti Michaelaa kohti. Muutama oppilas kirkaisi ja suurin osa näytti olevan kauhuissaan. Michaela kuitenkin onnistui juuri jq juuri väistämään hyökkäävän käärmeen. Dumledore reagoi salaman nopeasti.
"Poistujo!" hän huusi, osoittaen sauvallaan käärmettä, joka katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.
Jotkut haukkoivat henkeään ja osa huokaisi jo helpotuksesta. Frédéric ei kuitenkaan luovuttanut. Hän kirosi raivoissaan, osoitti Michaelaa sauvallaan ja huusi:
"Kidutu!"

Michaelan hämmästykseksi mitään ei tapahtunut. Loitsun tehottomuus suututti Frédériciä yhä enemmän. Hän yritti muistella vahvoja kirouksia, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, professori McGarmiva huusi osoittaen Frédériciä sauvallaan:
"Karkotaseet!"
Tarkasti tähdätyn loitsun voimasta Frédéricin taikasauva liisi komeassa kaaresssa McGarmivan käteen.
"Sinut on valitettavasti erotettu Tylypahkasta", Dumledore sanoi Frédéricille ja kuulosti murheelliselta, "Severus tulee vahtimaan, kun pakkaat."
Mustahiuksinen velho nousi pöydästä ja lähti harppomaan kohti Frédériciä, joka kiroili raivoissaan lähellä ovea. O'Brianin kaksoset näyttivät tyrmistyneiltä.
"Lisäksi Luihuiselta vähennetään viisikymmentä tupapistettä", Dumledore sanoi, kun Kalkaros ja Frédéric astuivat ovesta ulos. Luihuisen oppilaat buuasivat kuuluvasti.

"Nyt voit mennä paikallesi", Dumledore sanoi Michaelalle, joka lähti huojentuneena kävelemään Korpinkynnen pöytään. Joka puolella näkyi hämmästyneitä, säikähtäneitä ja huojentuneita oppilaita. Michaela näki O'Brianin kaksosten huonosti peitetyn ärtymyksen ja kiukun. Hän näki myös Bethin mikset-kertonut-minulle-ilmeen. Korpinkynnen pöydän luo päästyään Michaela istuutui ja alkoi pohtimaan kaikkea tapahtunutta. Ajatuksissaan hän unohti voidella sämpylänsä ja laittoi siihen vain juuston. Hän söi sämpylänsä huomaamatta ollenkaan, että voi puuttui, sillä hänellä oli tärkeämpääkin ajateltavaa, kuin aamiaissämpylät. Syötyään Michaela etsi katseellaan Bethin ja yritti päästä tämän luo.

Michaela pujotteli suurten oppilasjoukkojen läpi ja tuli Suuren salin ovelle ja avasi sen muitta mutkitta. Hän säntäsi hämärän käytävän päähän, tönäisi vahingossa jonkun kumoon ja tuli lopulta huohottaen Bethin luo. Kun Beth huomasi Michaelan, hän riensi tätä vastaan ja kysyi:
"Miksi et kertonut tästä?"
"Minulla ei ollut aikaa", Michaela vastasi anteeksipyytävästi ja katseli samalla kiviseiniä, josta Merlinin muotokuva hymyili hänelle. "On tapahtunut niin paljon", hän jatkoi ja muisteli hieman haikeudella menneen viikon tapahtumia.
"Ymmärrän", Beth sanoi nopeuttaen hieman kävelytahtiaan niin, että Michaelan oli juostava vähän matkaa, että hän pysyisi Bethin perässä.
"Mitä sinulla on ensimmäisellä tunnilla?" Beth kysyi sitten hyväntuulisesti hymyillen.
"Numerologiaa", Michaela vastasi ja hymyili hänkin hieman, sillä Frédéricin erottaminen oli melkein parasta, mitä vähään aikaan oli tapahtunut.
"Niin minullakin", Beth sanoi onnellisesti ja näytti odottavan tuntia innolla, "Kävellään yhtä matkaa."
"Sopii", Michaela sanoi ja kysyi sitten hieman huolestuneena, "Tiedätkö, missä numerologian luokka on?"
"Tottakai", Beth vastasi ja ositti Michaelalle suuria portaita heidän edessään, "Mennään tuota kautta."

He kävelivät hiljaa äänekkäiden oppilasryhmien ja yksittäisten oppilaiden ohi, kunnes Beth kysyi vaimentaen ääntään, ettei kukaan muu kuulisi:
"Mitä kaikkea sinulle on sitten tapahtunut?"
"Tuntemattomat noidat ja velhot yrittävät ryöstää rasiani, minulle satelee uhkauskirjeitä pilvin pimein ja O'Brianit yrittävät tappaa minut", Michaela luetteli yrittäen pysyä tyynenä.
"Minkä rasian?" Beth kysäisi kiinnostuneena ja vilkaisi samalla ympärilleen, kuin varmistaen, ettei ketään ollut lähettyvillä. Hämärä käytävä, jota salamat vain hieman valaisivat oli kuitenkin heitä lukuunottamatta tyhjä.
Vasta silloin Michaela muisti, ettei ollut kertonut rasiastaan Bethille. Hän päätti aloittaa ihan alusta.
"Kun kävin Irvetassa, sain sieltä pienen hopeanvärisen rasian", Michaela kertoi, "Kun yritin avata rasian, se ei auennut, mutta sen kanteen ilmestyi runo, joka kertoo, miten rasian saa auki. Jotkut yrittävät varastaa rasian. Kun näin isäsi tänään..."
"Näitkö sinä isäni tänään?" Beth keskeytti hämmästyneenä ja siirsi katseensa heti Michaelaan.
"Kyllä. Hänen päänsä leijui Korpinkynnen oleskeluhuoneen takassa", Michaela selitti ja hänen oma päänsä täyttyi omituisen tapahtuman muistoista.
"Takassa?" Beth toisti kysyvä ilme kasvoillaan.
"Niin", Michaela vakuutti varmana asiastaan.

He kävelivät ylös korkeita portaita ja tulivat porrastasanteelle, josta he jattkoivat oikealle. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Beth kysyi:
"Mitä olitkaan sanomassa?"
"Että isäsi sanoi rasian kuuluvan lady Choille", Michaela lopetti keskenjääneen lauseensa.
"Lady Choille" Beth toisti henkeään haukkoen ja kuulosti hieman säikähtäneeltä.
"Tiedätkö kuka hän on?" Michaela kysyi innostuneena ja katseli samalla koristeellisia pylväitä, joihin oli kaiverrettu jotain.
"Kyllä, hän on..." Beth sanoi, mutta juuri silloin heidän takaansa kuului ääni, joka keskeytti hänet.
"Murray, Black, eikö teidän pitäisi olla numerologian tunnilla", professori McGarmivan tiukka ääni kaikui tyhjällä käytävällä.
"Kyllä, professori", Beth vastasi nopeasti ja katsahti Michaelaan.
"Miksi sitten kävelitte numerologian luokan ohi?" McGarmiva tivasi.
"Eksyimme, professori", Beth selitti valloittavasti hymyillen ja yritti näyttää mahdollisimman viattomalta.
Professori McGarmiva katsoi Michaelaa ja Bethiä epäluuloisesti, mutta ei sanonut mitään, vaan tuijotti tyttöjä heidän kävellessään takaisin käytävän toiseen päähän. Michaela ja Beth pysähtyivät tumman oven eteen. Ovessa oli kyltti jossa luki:

Numerologian luokka

Beth avasi oven ja kuiskasi jännittyneenä Michaelalle:
"Tästä tulee ihana tunti. Numerologia on varmasti suosikkiaineeni."
Tytöt astuivat suurehkoon neliön muotoiseen huoneeseen, jonka korkeasta holvikaarikatosta roikkui kynttiläkruunuja. Luokkahuoneessa oli harmaaksi maalattuja vanhanaikaisia pöytiä, joisen kaikkien takana oli kaksi tuolia. Moni oppilas istui jo pöytien takana keskustellen toisten kanssa. Beth ja Michaela katselivat luokkaa ihaillen, ennen kuin istuutuivat tyhjään pöytään, joka sijaitsi takarivissä. Luokan etuosassa oli opettajanpöydän lisäksi harmahtavat portaat, liitutaulu ja pöytä, jonka päällä oli mitä omituisimpia laitteita. Portaiden yläpäässä oli ovi. Michaela huomasi sen vasta, kun oven narina paljasti sen aukeavan. Kaikki oppilaat käänsivät katseensa heti oveen, josta astui luokkaan pitkähkö naisihminen, jonka tummanruskeat hiukset olivat tiukalla letillä, joka oli kiedottu pään ympärille.

Noita, joka oli varmasti numerologian opettaja käveli hitaasti ja maltillisesti portaat alas ja istuutui opettajanpöydän taakse tummaan puutuoliin.
"Hyvää huomenta oppilaat, minä ole professori Vektor", hän sanoi tuijottaen usvaisen harmailla silmillään suoraan Michaelaan.
"Olette siis tulleet tänne oppiaksenne numerologiaa, tätä erittäin vaikeaa taikuudenhaaraa, joka kietoutuu vahvasti sekä ennustukseen, että tähtitieteeseen", professorin ääni sanoi hieman juhlallisesti hänen katsellessaan luokan jokaista oppilasta.
Monet nyökkäsivät vastauksetksi ja professori Vektor jatkoi:
"Numerologia on erittäin vaativaa ja oletan, että paneudutte läksyhinne huolella ja opiskelette hyvin, jotta oppisitte täysin tuntemaan numerologian salat."
Taas oppilaat nyökkäsivät hiljaa ja Michaela huomasi Bethin kuuntelevan lumoutuneena.
"Avatkaa nyt Numerologian salat 1-kirjanne sivulta kuusi ja lukekaa johdanto", professori Vektor kehotti.
Hänen äänensä oli pehmeä ja hiljainen, mutta kuului silti luokassa todella hyvin. Vain kirjan sivujen havina rikkoi professorin sanojen jälkeen syntyneen hiljaisuuden.

Michaela luki mielenkiintoisen johdanto-tekstin kolmeen kertaan, sillä hän halusi sisäistää täysin ne muutamat rivit, jotka siihen oli painettu.
"Kun olette lukeneet johdanto-tekstin, teidän on otettava vihkonne esille", professori selitti, "Teemme hiukan muistiinpanoja."
Michaela, joka piti paljon kirjoittamisesta otti vihkonsa esille innoissaan, mutta kaikki eivät näyttäneet yhtä tyytyväiseltä. Joku Luihuispoika irvisti rumasti ja muutama muukin oppilas näytti tylsistyneen kirjoittamiseen, ennen kuin se oli edes alkanut. Professori ei näyttänyt huomaavan sitä vaan sanoi:
"Selittäkää nyt vihkoihinne seuraavat termit: numeron maaginen ominaisuus, numerologinen kartta ja numerologinen luku."
Michaela, joka muisti melkein ulkoa tekstin, jonka oli lukenut alkoi kirjoittaan riikinkukonsulkakynä sauhuten. Kaikilla ei kuitenkaan näyttänyt onnistuvan niin hyvin. Michaela näki Puuskupuhtytön kuiskaavan jotain vieruskaverillen, joka tirskahti ääneen ja muutama poika keskusteli paperilapuilla toistensa kanssa. Yksi tyttö mietti selityksiä letittäen samalla hiuksiaan ja muutama oppilas näytti totaalisesti kyllästyneeltä. Joku luki vastauksia vieruskaveriltaan ja osa yritti yksinkertaisesti keksiä mahdollisimman lyhytsanaista vastausta päästäkseen eroon kirjoittamisesta. Beth ja muutama muu Michaelan lisäksi yritti kuitenkin selittää termejä parhaansa mukaan.

Tunnin loputtua kaikki olivat kuitenkin selittäneet termit ja professori sanoi rauhallisella äänellään:
"Läksyksi saatte laskea oman numerologisen lukunne ja etsiä sille kirjastanne selityksen."
Michaelan mielestä numerologia oli kiehtovaa. Beth kuitenkin näytti siltä, että hänen unelmansa olisivat toteutuneet kertaheitolla. Heidän poistuessaan luokasta Michaela käännähti vielä katsomaan professoria, joka järjesteli papereitaan pöydän ääressä.
Kun he pääsivät käytävälle Michaela kysyi:
"Piditkö sinä numerologiasta?"
"Voi, se on ihanaa", Beth vastasi ja näytti onnellisenmalta kuin koskaan ennen.

Vastaus:

Tässä tarinassa onkin hienosti pituutta ja paneuduttu jokaisen hetkeen sopivan verran. Tarina ei kulje liian rivakasti ja lukija pysyy hyvin tapahtumissa mukana. Kannattaa silti muistaa, että liika pituus ei aina ole hyväksi, jos tekstin sisältö ei ole kunnossa. Tässä minusta pituus on oikein sopiva ja Michaelan kerratessa tapahtumia Bethille, myös lukíja sai ikäänkuin otteen tarinan tapahtumista ja siitä, mitä kaikkea juonenkäänteissä on jo sattunut.

Onneksi aikuiset pääsivät puuttumaan Frederickin touhuihin. Toivottavasti Michaela saa myös jatkossa apua, kenties myös keskusteluapua kamalien juttujen keskellä. Frederickin tulevaisuus ei varmasti ole kovin iloinen, mutta viranomaiset varmaankin huolehtivat siitä.

Pieni katsaus numerologian tuntiin oli mukava. Ihanasti huoneen kuvailua! Koska tarinan alkupäässä oli niin paljon meininkiä, tasoittava loppu oli tavallaan mukava. Ehkä hieman se silti jätti odotuttamaan jotakin, ei mitään suurta tai ihmeellistä, mutta esimerkiksi Michaelan tuntemuksia kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän tuskin vain unohtaa, mitä Frederickin kanssa tapahtui.

Kehitys näkyy hienosti tekstin sujuvuudessa. Teksti on kerta kerralta "lukijaystävällisempää" ja rikkaampaa kieltä.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Sophie Allen

29.01.2017 10:32
Ihania tarinoita! Toivon niin paljon jatkoa.:) Jatka samaan malliin!

Nimi: Michaela Black

25.01.2017 19:46
Positiivisuushaaste #2 Haaste 1 Arvostelu 1/2
Arvosteluni koskee lukua 15.

Tässä tarinassa onnistuin kuvailemaan asioita omasta mielestäni aika hyvin. Yritin myös saada lukijan mielenkiinnon heräämään asioilla, joista en kerro vielä kaikkea. Myös uusi sivuhenkilö tarinassani oli aika hyvä keksintö. Onnistuin myös aika hyvin pitämään hahmot suurimpiirtein samanlaisina, kuin edellisissä tarinoissa, enkä kokoajan muutellut niitä.

Haluan vielä kehittyä kirjoittamaan pidempiä tarinoita. Minua harmitti myös tarinan loppu, joka ei mielestäni mennyt aivan piirrustusten mukaisesti. Saattoi myös tulla hieman virheitä kappalejaossa, koska olen sen tekemisessä huono ja toivonkin vastedes pystyväni kirjoittamaan parempia tarinoita.

Vastaus:

Positiivisuushaasteen osallistuminen alkaa vasta 1. helmikuuta, joten tarkastelen tämän vasta sitten. //

Otetaan tämä nyt nopsasti alta pois, ettei se huku viestimassaan ja tänne tarinoiden keskelle. Löysit hyvin sekä onnistumiskohtia sekä asioita, joissa haluat parantaa. Kirjoittajana on hyvä tunnistaa omia vahvuuksia sekä heikkouksia, ja sitten jatkossa käyttää vahvuudet hyödyksi ja harjoittaa erityisesti niitä vaikeita juttuja.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

25.01.2017 19:32
Luku 15

Michaela heräsi aamuyöllä ja katsahti ikkunasta ulos. Ulkana oli rajuilma. Taivas oli tummien pilvien peitossa, ja vain salamat valaisivat synkkää aamua. Siitä huolimatta Michaela oli onnellisempi, kuin oli pitkään aikaan ollut. Hän otti matka-arkustaan taikuuden historian, taikajuomien ja pimeyden voimilta suojautumisen kirjat, katsoen kaipaavasti Usvaton tulevaisuus-kirjan mystistä kansikuvaa, jossa näkyi kristallipallo, joka näytti vuorotellen kuoleman ja onellisten tapahtumien enteitä. Etsiessään tyhjiä pergamentin palasia Michaela kuuli äänen, jollaista hän ei ollut ennen kuullut. Se kuulosti hieman hevosen hirnahdukselta, johon oli liitetty kipua ja kauhua.

Michaela nousi seisomaan ja riensi ikkunan luo. Salaman aavemaisessa valossa hän näki puhtaanvalkean hevosen näköisen olennon, jolla oli päässään hopeanhohtoinen sarvi. Olento makasi maassa kuvankauniina ja näytti kuolleelta. Tumma hahmo oli kyyristynyt sen luo. Kun Michaela katsoi taas, uuden salaman valossa, tumma hahmo oli kadonnut, ja jäljellä oli vain kuollut puhtaanvalkoinen eläin, joka makasi maassa. Michaela katseli kauan surumielisen kaunista näkyä.

Sitten hän muisti, että hänen oli mentävä tekemään läksyjä. Michaela loi viimeisen katseen kauniiseen olentoon. Hän kääntyi lähteäkseen pylvässänkynsä luo ja näki Antonian, joka oli huomaamattomasti hiippaillut hänen taakseen.
"Surullista, eikö totta?" Antonia kuiskasi.
"Hyvin surullista", Michaela myönsi.
Miettiessään, oliko Antonia nähnyt ihmishahmoa, olennon luona, hän käveli ajatuksissaan pylvässänkyynsä pahki ja sai vain vaivoin estettyä tuskanparahduksensa. Michaela otti matka-arkustaan riikinkukonsulkakynän ja laittoi sen käsilaukkuunsa oppikirjojensa ja pergamentin palasten seuraksi. Hän tarkasti vielä, että päivällä tarvittavat oppikirjat olivat laukussa. Sitten hän lähti kävelemään ovea kohti.

Michaela avasi oven ja tuli leveälle porrastasanteelle. Tummat puu-ovet näyttivät majesteettisilta hämärässä niiden pronssikyltit kimalsivat hieman. Soihdut seinillä loivat ohuita valojuovia muuten niin hämärälle tasanteelle. Michaela katseli ihaillen hämärää tyhjää oleskeluhuonetta. Kivisessä takassa roihusi tuli ja takan edessä oli tummansininen kutsuva nojatuoli. Michaela riensi alas portaita ja meinasi kompastua kuudennen askelman kohdalla. Hän kiirehti muiden nojatuolien välistä pujotellen takan ääreen ja levitti tavaransa tummalle puupöydälle. Vilkaistuaan Antonian antamaa läksylistaa Michaela päätti, että tekisi ensimmäisen taikuuden historian läksyt.
"Essee Tylypahkan perustajista", hän mutisi etsiessään Historian taikakaudet-kirjastaan oikeaa sivua. Michaela löysi sivun ja alkoi etsimään tietoja esseetään varten. Hän kirjoitti pitkän pergamettiliuskan täyteen sirolla käsialallaan ja arveli sen riittävän. Nostettuaan pudonneen pergamentinpalasen lattialta Michaela kirjoitti Pimeyden voimilta suojautumisen tehtäväänsä vastauksen. Siinä ei kestänyt kauaa.

Yhtäkkiä Michaela katsahti takkaa. Hän jähmettyi kauhusta, sillä takan räiskyviin liekkeihin oli ilmestynyt ihmisen pää. Michaela tunnisti takassa leijuvan pään Bethin isäksi. Kun mies huomasi Michaelan huomanneen hänet, hän alkoi puhua:
"Oletko nyt valinnut, luovutatko rasian meille suosiolla, vai onko meidän vielä murhattava joku?"
Michaela ei vastannut. Hän tuijotti vaaleahiuksista miestä ja hänen kasvoilleen levisi tietäväinen hymy. Hän oli juuri tajunnut, kuka oli lähettänyt kirjeen. Bethin isä katseli Michaelaa odottavasti harmailla silmillään, jotka muistuttavat hyvin paljon Bethin silmiä. Michaela ei ollut varma, olisiko järkevää paljastaa miehellä, että hän tiesi huijauksesta.
"Te ette murhaa minun takiani ketään", Michaela sai sanotuksi, vaikka hän oli vielä hieman säikähdyksissään.
"Sitten kehotan sinua luovuttamaan rasian", mies sanoi heti.
"Minä en anna sitä teille", Michaela sanoi päättäväisesti.
"Ole nyt järkevä", Bethin isä kehotti, "Rasia kuuluu lady Choille."
"Ei, isoäitini isoäidin äiti testamenttasi sen minulle", Michaela väitti.
"Hän varasti sen", Bethin isä sanoi tyynesti.
Michaelan sisälle hulmahti kylmä aalto. Michaela miettiessä, olikohan rasia oikeasti varastettu, Bethin isä näytti suunnittelevan jotakin. Michaela huomasi hänen kasvoillaan häijyn laskelmoivan ilmeen, ennen kuin tämän pää katosi takasta.

Tuli rärisi taas normaalisti takassa ja ukkosen jyrinä kantautui vaimeana ulkoa. Michaela pakkasi läksykirjojaan takaisin laukkuun. Hän oli vihdoinkin saanut kaikki läksynsä tehtyä. Oleskeluhuoneeseen alkoi virrata haukottelevia oppilaita. Michaela kuuli takaansa askelia. Hän katsahti taaksepäin ja näki Oceanin, joka kysyi häneltä:
"Lähdetäänkö aamiaiselle?"
Michaela nyökkäsi, miettien edelleen Bethin isän sanoja.

Vastaus:

Runsaalla kuvailulla onnistuit luomaan synkkää ja hyvin taikamaailman kaltaista tunnelmaa. Michaela on selvästi aika tarkkaavainen, ja hänen näkökulmastaan tarkasteltuna Tylypahkasta on jo nyt paljastunut paljon kaikenlaista uutta.

Hieman tunnelma heilahtelee, kun tapahtumat iskevät yllättävästi eteen. Kenties tulevissa luvuissa ne saavat hieman selitystä ja sitä myöten tasoittuvat.

Hienoa, että juoni etenee tämän rasian osalta. Selvästi nämä pahikset eivät ole luovuttaneet, eivätkä ehkä usko noin nuoren tytön pystyvän estämään heitä pitkään. Kuulostaa sen verran uhkaavalta, että heillä on varmaan jokin seuraava suunnitelma mielessään. Michaela sen sijaan tuntuu ottavan asian aika kevyesti verrattuna siihen, mitä hän on jo saanut kokea. Aikooko hän selvitä koko sotkusta yksin?

Mielenkiinnolla odotan, mitä jatkossa tapahtuu.

Saat: 3 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Ocean

23.01.2017 20:04
Anteeksi etten vastannut heti! mutta tarinasi ovat oikein jännittäviä ja osasit kuvailla Oceanin hyvin :) kirjoitan michaelan tapaamisesta sitten, kun pääsen siihen vaiheeseen tarinaa

Nimi: Michaela Black

23.01.2017 19:09
Luku 14

Michaela makasi silmät siteessä kivilattialla, joka oli jo hieman lämmennyt hänen ruumiinlämpönsä ansiosta. Michaela ei voinut katsoa kelloa, mutta arveli sen olevan suurinpiirtein seitsemän. Hän yritti edelleen epätoivoisesti liikahtaa, mutta ei pystynyt siihen. Loitsu, joka piti häntä paikoillaan oli liian voimakas.

Michaela oli hieman nälkäinen. Haava jalassa oli lopettanut vuotamisen, mutta jättänyt verta Michaelan kaavun reunalle. Hänen raajansa olivat puutuneet ja hieman veriset. Michaela ei kuitenkaan halunnut alistua huoneeseen jäämiseen. Hän alkoi tylsistyä turhiin liikumisyrityksiin ja epäili, että Frédéricin loitsu oli onnistunut liian hyvin. Ansa oli varmaan huolellisesti suunniteltu. Michaela mietti edelleen mahdollisuuksiaan päästä pois, mutta häntä kiinnosti myös, missä huoneessa hän oli. Hän ei keksinyt mitään järkevää vaihtoehtoa, sillä huone ei ollut luokkahuone, eikä myöskään kenenkään opettajan työhuone.

Illan kuluessa Michaela mietti edelleen samoja asioita. Hän oli tullut siihen tulokseen, että huoneesta oli mahdotonta päästä pois ilman apua. Yhtäkkiä jostakin alkoi valua vettä. Se lähestyi Michaelaa ja sekoittui pieneen verilammikkoon. Vesi alkoi valua Michaelan jalan alla olevaan viemäriin. Veden tippuvan äänen jälkeen Michaela kuuli kimeän ihmisäänen huutavan:
"Liikumaton oppilas vessassa! Liikkumaton oppilas vessassa!"
Käytävästä kuului nopeita askelia. Sen jälkeen joku ytitti avata oven, mutta Frédéric oli vienyt avaimen mennessään.
"Alohomora", ääni oven takana sanoi.
Michaela kuuli lukon räksähtävän auki. Joku riensi sisään.
"Black!" tytön ääni huudahti hieman säikähtäneenä.
Michaela tiesi äänen kuuluvan hänen edellisenä päivänä näkemälleen surulliselle noidalle.
"Lopeti loitsuimes", ääni jatkoi ja kuulosti jo tyynemmältä.
Michaela huomasi pystyvänsä taas liikkumaan. Valo häikäisi hänen silmiään, sillä myös side oli kadonnut. Hän joutui räpyttelemään niitä tiuhaan. Noita katsoi häntä merensinisillä silmillään. Michaela kiitti häntä ja oli lähtemässä pois, mutta noita pysäytti hänet.
"Ole miettinyt ja tiedän, että kirje ei ole aito, olen varma siitä", noita sanoi tyynesti, eikä näyttänyt huijaavan.
Michaela olisi halunnut kysyä, mistä hän sen tiesi, mutta ei ehtinyt, sillä noita jatkoi:
"Taikaministeriön kirjeissä on aina sinetti, sinun kirjeessäsi ei ollut."
"Tarkoittaako se, että sukulaiseni ovat elossa?" Michaela kysyi innoissaan.
"Kyllä", noita vastasi lyhyesti.
Michaela oli onnellinen. Kirje ei sittenkään ollut totta. Joku oli vain halunnut säikäyttää hänet perinpohjaisesti. Michaela yritti keksiä, kuka kirjeen oli lähettänyt, mutta noita keskeytti hänen ajatuksensa.
"Mikä on nimesi?" hän kysyi, "Minä olen Ocean Sands."
"Michaela Black", Michaela sanoi pieni hymynkare huulillaan.

He lähtivät yhdessä Korpinkynnen torniin. Vain muutama oppilas oli enää käytävällä. Tytöt kävelivät hitaasti hämärien käytävien läpi aavemaisien soihtujen valossa. Muotokuvien noidat ja velhot keskustelivat hiljaa ja kiviseinät uhkuivat taianomaista valoa.
"Miksi olet niin surullinen?" Michaela kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Ocean käänsi päänsä pois, mutta vastasi:
"Vanhempani kuolivat Tylypahkan taistelussa."
Michaela näki hänen taistelevan kyyneliä vastaan, joten hän vaihtoi puheenaihetta kysymällä:
"Miten löysit minut?"
"Olin menossa toiseen tyttöjen vessaan, kun kuulin Myrtin huutavan", Ocean selitti.
"Kuka on Myrtti?" Michaela kysyi kiinnostuneena.
"Murjottava Myrtti on aave. Hän kuoli kun Basiliski pääsi ensimmäisen kerran pois salaisuuksien kammiosta", Ocean selitti.
"Onko hänen nimensä oikeasti Murjottava Myrtti?" Michaela kysyi, sillä nimi kuulosti aika eriloiselta.
"Ei, mutta en tiedä hänen oikeaa nimeään", Ocean kertoi.
Tytöt joutuivat lopettamaan juttelun, koska he tulivat oleskeluhuoneen ovelle, ja kotkakolkutin kysyi odottavasti:
"Millaiseksi Merlin tulee pudottuaan Punaiseenmereen?"
"Märäksi", Ocean vastasi kolkuttimelle, joka päästi tytöt sisään.

Oleskeluhuoneessa oli enää muutama oppilas. He tekivät läksyjä ja rupattelivat iloisesti. Ocean ja Michaela kävelivät suorinta tietä omiin makuusaleihinsa. Michaela astui sisään ensiluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Elaine, Antonia, Sakura ja Jeanne olivat siellä jo. Kun Antonia huomasi Michaelan, hän riensi tämän luokse ja kysyi hiljaa:
"Miksi et ollut tänään oppitunneilla?"
"Minut teljettiin vessaan", Michaela selitti.
"Tässä on sinulle lista siitä, mitä meille tuli läksyksi", Antonia sanoi ojentaen Michaelalle pergamentinpalan, jossa luki sievällä käsialalla:

Ennustus: ei läksyjä
Taikuuden historia: Essee Tylypahkan perustajista
Pimeyden voimilta suojautuminen: Miten ilkiöt taltutetaan?
Taikajuomat: Selitä milä on besoaari.

Michaela ei jaksanut tehdä läksyjään, vaan lysähti suoraan pehmeään pylvässänkyynsä.

Vastaus:

Huh, onneksi Michaela pääsi pois pinteestä. Miten lienee, uskaltaako tyttö kertoa vaikeuksistaan jolle kulle ystävälle tai aikuisille. Varmasti läksyjen tekeminen ei ole tytön mielessä päälimmäisenä.

Oli mahtavaa päästä tapaamaan myös toinen oppilas Ocean tarinan tiimellyksessä. Toteutat mukavasti myös toista oppilasta ja hän vaikuttaa luonteensa mukaiselta. Mistäköhän Ocean tiesi kirjeestä? Erikoista.

Saat: 3 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

©2017 Pensieve - Tylypahka tarinaroolipeli - suntuubi.com