Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Michaela Black

(liittynyt 28.12.2016)

1.luokka

karma:  +104/-0

Nimi: Michaela Luna Manuela Black Saldo: 108 kaljuunaa
Sukupuoli: Nainen Tupapisteet: +17/-0
Syntymäpäivä: 11.1. Kirjoitetut tarinat: 28 kpl
Verisääty: Jästisyntyinen Viimeinen läsnäolo: 14.3.2017
Sauva: Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa, ydin thestralin jouhi, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen.
Suojelius: Lumikurki  
Valinnaisaineet: Ennustaminen ja numerologia
Kokeiden tulokset: -
Suoritetut läksyt: Lentäminen I, Numerologia I

 

Luonne

​Michaela on hyvin omanlaisensa persoona. Hänen ujo, ylpeä luonteensa vaatii häneltä paljon uhrauksia ja itsehillintää. Michaela on aina ollut liian ylpeä pyytääkseen apua keneltäkään. Hän on hyvin omatoiminen ja tekee kaiken mielellään itse. Michaela ei luovuta koskaan, vaan tekee kaiken loppuun asti. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa ja hänen on hyvin vaikea sietää epäonnistumista. Michaela on köyhä ja säästäväinen eikä siedä tuhlausta, mutta on myös hyväsydämminen ja antaa mielellään omastaan toisillekin. 
Michaela on älykäs ja yrittää saavuttaa elämässään jotain suurta. Viisautensa ansiosta hän ymmärtää usein enemmän asioita, kuin muut ikäisensä. Michaela on pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Tradegiaa, fantasiaa, romantikkaa ja jopa tietokirjallisuutta. Eniten hän pitää myyteistä, joissa kerrotaan linnuista. Michaela on dramaattinen ja toivoo usein, että hänelle kävisi samoin, kuin kirjojen sankareille. Kun hän lukee kirjoja, hän syventyy kirjaan ja uppoutuu sen sisälle. Hän voi herätä kirjansa parista tietämättä edes onko yö vai päivä. 
Jos Michaelaa loukkaa saa olla varma että hän muistaa sen ikuisesti. Hän pitää eräänlaista "kiusaamispäiväkirjaa" ja kirjoittaa sinne kaikki pienistä haukkumisista syrjintään ja tönimiseen. Michaela joutuukin ostamaan uusia päiväkirjoja luonnottoman usein. Kun koulu on alkanut, hän ei kuitenkaan ehdi kirjoittaa kaikkea. 
Michaela on loistava laulaja. (Vain silloin kuin kukaan ei kuule.) Hän ei tiedä sitä itsekään, mutta ne jotka ovat kuulleet hänen laulavan tietävät sen. Hän rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua. Erityisesti Michaela pitää klassisesta ja surumielisestä musiikista, johon voi eläytyä täydellisesti. Hän kirjoittaa muistiin erilaisten laulujen nimiä ja sanoja, jotta voisi opetella laulamaan niitä. Michaela rakastaa myös runoja ja kirjoittaa niitä itsekin.
Michaela on hyvin hyvin epäsosiaalinen. Hän inhoaa toisiin ihmisiin tutustumista ja on siksi melkein aina yksin. Michaela pitää hyvin paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, joten yksinäisyys ei ole ongelma. Hän on hyvin varautunut ja vähäpuheinen tuntemattomien seurassa. Michaela hätkähtää, jos joku puhuttelee häntä ja hän inhoaa parityöskentelyä ja suullisia tehtäviä. Michaela on hyvin salailevainen ja sulkeutunut, eikä välitä muista ihmisistä juurikaan. 
Hän pitää hyvin paljon kaikista linnuista ja ihailee niiden vapautta lentää minne vain tahtoo. Michaela haluaisi oppia lentämään hyvin ja kuulua Korpinkynnen huispausjoukkueeseen, mutta ei uskalla kysyä sen kapteenilta lupaa liittyä. Hän katselee usein taivaalle nähdäkseen linnut, jotka kartelevat ympäriinsä. Johtuu kai juuri Michaelan maltista ja rauhallisuudesta, että hän saa usein monet linnut luottamaan itseensä. Kotonaan Espanjassa Michaela viettää mielellään aikaa meren rannalla lokkeja ja muita lintuja tutkien. Hänen suurimpiin unelmiinsa kuuluu matka Siperiaan katsomaan lumikurkia.
Michaela on taikauskoinen ja pitää ennustamisesta. Hän näkee jostain syystä enneunia ja joutuu välillä transsiin, jossä hän ei voi hallita itseään. Se harmittaa Michaelaa, sillä hän pelkää tekevänsä jotain vaarallista, tai hirveää. 

Ulkonäkö

 Michaela on hyvin hyvin hoikka ja lääkärien mielestä huolestuttavan alipainoinen. Hän näyttää siltä, että hänen luunsa voisivat hetkellä millä hyvänsä tunkeutua kuolemankalpean ihon läpi. Monet ihmiset kauhistelevat asiaa ja väittävät Michaelan näyttävän vampyyriltä. Tämä ei ole kuitenkaan Michaelan vika, sillä hän on luonnostaan laiha ja hänellä on paljon allergioita joten hän ei voi syödä kovin monia ruokia. Michaelan vasemmassa olkapäässä on pieni kotkan pään muotoinen merkki. Michaela ei tiedä, milloin ja mistä se on tullut, mutta haluaisi selvittää sen.
Michaelan hiukset ovat pikimustat kuin korpin sulat. Ne ovat lisäksi hyvin kiharat ja yltävät kiharoista huolimatta vyötärölle asti. Michaela pitää hiuksensa aina auki, että voi tarvittaessa piilottaa kalpeat kasvonsa niiden taakse. Hiusten päällä on usein pikimusta noidanhattu, jossa on tummansininen nauha. Hattu, jota Michaela käyttää aina kuin on mahdollista on ainoa laatuaan. Vaikka sitä ei tiedetä, se on itsensä Rowena Korpinkynnen suippohattu. Se oli vain jotenkin päätynyt matami Malkinille, jolta Michaela osti sen.
Michaelan vaatteet ovat usein hiukan liian pieniä. Ne ovat yleensä mustia ja valkoisia. Jästivaatteiksi sopivat hyvin tiukat legginssit, musta neule ja tiukka valkea t-paita, jossa voi olla linnun kuva. Michaela käyttää mielellään koulupukua jästimaailmassakin, sillä se tuo yhteenkuuluvuutta velhomaailmaan. Tummansininen kravatti on Michaelasta ihana, sillä se sopii hyvin suippohatun kanssa. 
Michaelan kuolemankalpeissa kasvoissa on kaksi suurta syvän tummansinistä viisaan näköistä silmää joiden alapuolella on kapeahuulinen suu joka ei naura juuri koskaan. Hänen silmänsä vuotavat kyyneliä useammin kuin kerran viikossa, mutta sen hän yrittää salata muilta. Silmät pysyvät yleensä tyynenä, mutta joskus ne näyttävät suorastaan salamoivan. Silmiä kehystävät luonnostaan pitkät mustat ripset, jotka kartuvat kauniisti. Ne näyttävät hurmaavalta, kun Michaela räpyttelee silmiään. Michaelan nenä on hyvin muodostunut ja siro. Hänellä on korkea otsa, mutta sitä ei yleensä näy suippohatun alta.
Michaelalla on pitkät raajat ja hän on aika pitkä ikäisekseen. Hänellä on vasemmassa kädessä vanha hopeanvärinen rannekello, joka on hänen äitinsä suvun sukukalleus. Michaela ei meikkaa, eikä hänellä olisi siihen rahaakaan. Michaela on vasenkätinen, mutta osaa käyttää myös oikeaa kättään.

Perhe, läheiset ja ystävät

Michaela on jästiperheestä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja isä. He asuivat Espanjassa pienessä maalaiskylässä. Kun Michaela oli pieni, hänen vanhempansa tajusivat, että hän oli noita. Isä järkyttyi kovasti, sillä hänen sisarensa oli ollut noita ja kuollut taistellessaan Voldemortia vastaan. Äitiä ei kuitenkaan haitannut, että Michaela oli noita. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet velhoista ja noidista, vaan päättivät kertoa siitä Michaelalle, vasta kun hän saisi kirjeen Tylypahkasta. Kun Michaela oli 7-vuotias hän räjäytti kuitenkin vahingossa ilotulituslaatikon ja olisi kuollut, ellei hänen äitinsä olisi pelastanut häntä. Michaelan äiti kuoli räjähdykseen, ja isä suuttui siitä hyvin paljon. Hän sulki Michaelan komeroon ja murtui aivan täysin toivoen Michaelan kuolevan. Michaela muutti siksi asumaan Juan-enonsa luo meren rannalle.

Daniela Aya Natalia Black O.s. Lopez 
Michaelan edesmennyt äiti, jonka kuolemasta isä syyttää Michaelaa. Hän oli kotoisin Espanjasta ja asui siellä koko elämänsä. Daniela oli herkkä ystävällinen kaunotar, josta oli vaikea olla pitämättä. Hänen kirkkaanvihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet ja mustat olkapäille ylettyvät kiharat näyttivät aina hyvinhoidetuilta. Danielan lempeän luonteen ansiosta hän sai paljon ystäviä ja häntä muistellaan aina hyvällä. Hän ei suuttunut juuri koskaan, mutta olisi varmasti halunnut miehensä huolehtivan Michaelasta oman kuolemansa jälkeen. Michaela muistaa äitinsä hyvin, eikä voi koskaan unohtaa suruaan tämän kuolemasta. Michaela tietää kuitenkin, että äiti teki sen hänen takiaan, joten hän yrittää pysyä hengissä, ettei äiti olisi kuollut turhaan.

Scott Erik Jeremy Black 
Michaelan kiivasluonteinen isä, joka vihaa tytärtään tämän noituuden takia. Hän on kotoisin Skotlannista, mutta asuu tällä hetkellä Sveitsissä. Scottilla on lyhyet ruskeat hiukset ja harmaansiniset silmät, jotka leimuavat hänen suuttuessaan. Hän suutuu usein, mutta hänen raivonpurkauksensa eivät yleensä kestä kauaa. Muuten hän on kuitenkin hyvin miellyttävä mies. Hän on ammatiltaan liikemies, joka matkustelee paljon ja on salaa rikastunut työllään. Scott on viekas mies ja osaa valehdella hyvin jos vain tahtoo, mutta yleensä hän ei sitä tee. Hän ei kuitenkaan ole kertonut Michaelalle, että hän on mennyt uudestaan naimisiin ja saanut toisen lapsen, Faithin. Michaela ei puhu mielellään isästään, sillä häntä harmittaa, että isä vihaa häntä.

Lovisa Rosalind Black O.s. Widmer
Michaelan isän uusi vaimo, josta Michaela ei tiedä mitään. Lovisa on Sveitsiläinen noita, mutta Scott ei tiedä hänen olevan noita. Hän on hyvin miellyttävä ja vaatimaton ihminen. Lovisalla on pitkät vaaleat kiharat, jotka hän letittää päivittäin. Hänen tummia silmiään korostavat kauniit ripset, jotka kartuvat hieman. Lovisa on lempeä, periksi antamaton, rohkea ja pitää lapsensa turvallisuutta maailman tärkeinpänä asiana. Lovisa on köyhästä perheestä ja on paimentanut koko lapsuutensa vuohia Alpeilla. Hän on sen takia kehittynyt nopeaksi ja ketteräksi. Lovisa kävi kuitenkin Tylypahkan ja oli Rohkelikon tuvassa. Hän rakastaa eläimiä hyvin paljon ja jäikin aikuistuttuaan paimentamaan vuohia perintötilalleen. 

Faith Åsa Emily Black
Michaelan nelivuotias sisarpuoli, josta Michaela ei tiedä mitään. Faith on suloinen ja älykäs pikkutyttö, jolla on ihastuttava hammashymy. Hänen suuret kullanruskeat silmänsä näyttävät hymyisevän, vaikka tyttö itkisikin. Ei vielä tiedetä, onko hän noita, vaiko ei. Faith rakastaa perheen vuohilaumaa ja leikkii vuorilla vuohien kanssa kaiket päivät. Hän ei tahdo pahaa kenellekään ja järkyttyy, jos jotain hirveää tapahtuu. Hänen viaton olemuksensa ja iloisuutensa hämmästyttäisi kaupunkilaisia, jotka eivät usko tuollaisten luonnonlasten olemassaoloon. Faithin paksut tummat hiukset ovat usein takkuisia ja täynnä heiniä, munnä hän ei välitä siitä. Hän oppii mielellään uusia asioita ja yrittää opettaa vuohille temppuja, muttei kuitenkaan onnistu kovin usein. 

Juan Antonio Lopez 
Michaelan Espanjalainen eno, jonka luona Michaela on asunut viimeiset neljä elinvuottaan. Juan on ystävällinen ja päättävätinen ihminen, joka ei luovuta koskaan. Hänen mustat silmänsä näyttävät siltä, että ne näkisivät ihmisen tunteisiin. Juanin mustat hiuset ja parta sekoittuvat vahvoihin kulmakarvoihin ja alituisesti ruskettunut iho näyttää siltä, että hän ottaisi koko ajan aurinkoa. Hän on harteikas ja aika pitä mies, jolla on loistavat kokkaustaidot. Juan loihtii milloin mitäkin herkkuja lapsilleen ja Michaelalle ilman taikasauvaa. Hän on useimmiten hyväntuulinen, vaikka kymmenen vuoden takainen vaimon menetys paihaa hänen mieltään yhä. Michaela rakastaa enoaan, vaikka tämä sääliikin häntä, eikä Michaela pidä säälistä.

Jose Manuel Lopez
Michaelan 17-vuotias serkku, joka ei juurikaan välitä Michaelasta. Jose on tummahiuksinen ja harmaasilmäinen teini, joka haluaisi jo olla aikuinen ja muuttaa pois kotoaan. Hän pitää Michaelaa kummallisena mielipuolena, eikä välitä juurikaan muiden ihmisten seurasta. Jose haaveilee insinöörin urasta ja opiskelee ahkerasti jästikoulussa. Hän on huono ajattelemaan muiden tunteita ja loukkaakin usein muita tarkoittamatta mitään pahaa. Josen mielestä säännöt ovat hyvin tärkeitä ja noituus pitäisi kieltää lailla. Hän ajattelee olevansa ansassa, koska joutuu asumaan niin kaukana kaupungista. Vaikka Jose muistuttaakin ulkonäöltään paljon isäänsä, hän ei ole perinyt isänsä ystävällistä luonnetta.

Esther Teresa Lopez 
Michaelan 11-vuotias serkku, joka on myös Michaelan ensimmäinen ystävä. Estherillä on paksut mustat hiukset ja utuisen vihreät silmät. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, joka ei piittaa erilaisuudesta. Esther on hyvin suvaitsevainen ja ystäviään puolustava henkilö, jonka takia hän joutuu usein riitaan veljensä kanssa. Esther rakastaa merta ja voi istuskella rantakallioilla tuntikausia tujottaen merelle. Hän on loistava surffaaja ja uimari, sillä hän liikkuu vedessä yhtä nopeasti ja helposti kuin kuivalla maalla. Esther harrastaa valokuvaamista ja näyttelemistä, eikä oikein välitä koulunkäynnistä, jonka takia hänen arvosanansa eivät ole aivan parhaasta päästä. Liikunnassa hän kuitenkin loistaa. Esther toivoo, että pääsisi joskus kokeilemaan riippuliidintä.

Carmen Aya Teresa Lopez
Michaelan isoäidin isoäidin äiti, joka oli näkijä ja löysi Korpinkynnen ajatteluhuoneen ennen Michaelaa. Carmenilla oli kirkkaanvihreät silmät ja samanlaiset hiukset kuin Michaelalla. Hän oli ovela ja viisas, mutta myös hyväsydämminen. Carmen kirjasi ennustuksensa huolellisesti muistiin ja piti päiväkirjaa jälkipolvia varten. Hän selitti tarkkaan päiväkirjassaan monia asioita Korpinkynnen tuvan historiasta ja auttoi siten nykyajan historioitsijoita. Carmen kuului aikansa kuuluisimpiin noitiin ja oli Harmaan leidin hyvä ystävä. Kouluaikoinaan hän suunnitteli uusia loitsuja ja yritti kehitellä omia taikajuomiaan. Carmen menestyi hyvin koulussa ja kertoi päiväkirjassaan aikovansa opettajaksi Tylypahkaan. Carmenista on muotokuva Tylypahkan loitsukäytävällä.

Elizabeth "Beth" Louisa Murray
Michaelan paras ystävä, joka kuuluu Rohkelikon tupaan. Elizabeth toivoo itseään puhuteltavan Bethiksi, sillä ei pidä nimestään. Hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja tasaisenharmaat silmät. Beth osaa halutessaan hymyillä valloittavasti. Hän pitää numerologiasta ja lentämisestä. Beth on luotetta, rehellinen ja uskalias nuori noita, johon Michaela tutustui Viistokujalla. Bethin isä kuuluu kuitenkin pimeän puolelle ja yrittää saada Michaelan salaperäisen rasian. Beth kuuluu puhdasveriseen velhosukuun, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Sen takia hän tietää velhomaailmasta paljon olennaisia asioita jo ennen Tylypahkaan menoa. Hän on myös ensimmäisellä luokalla. Michaelasta tuntuu, että Bethiä vaivaa jokin synkkä salaisuus, jota tämä ei uskalla kertoa. 

Antonia Lilian de Rosa
Michaelan uusi ystävä Tylypahkassa. Antonia on ylpeä ja rauhallinen noita, joka tekee kaiken maltillisesti. Hän on kotoisin Italiasta, Venetsiasta. Michaelan tavoin hän omistaa paljon salaisuuksia, joita hän suojelee tarkoin muilta ihmisiltä. Hän on tarkka, turhamainen ja huolehtii ulkonäöstään vähän liikaakin. Silti Michaela pitää hänestä. Antonia on myös ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Hän on Michaelan tavoin Korpinkynsi, luultavasti älynsä takia. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta vain jos tutustuu häneen kunnolla. Antonia on hyvä loitsuissa ja muinaisissa riimuissa, mutta huono taikajuomissa. Hänellä on Snow-niminen tunturipöllö. Antonialla ei ole paljoakaan ystäviä, mutta hän yrittää saada niitä, sillä toisin kuin Michaela, hän ei ole juurikaan ujo, vaan hän uskaltaa puhua muillekin ihmisille. 

Olivie Amy Carlotta O'Brian ja Marie Lynn Josie O'Brian
Michaelan vihollisiin Tylypahkassa lukeutuvat muun muassa O'Brianin kaksoset Marie ja Olivie. He käyvät Tylypahkassa ensimmäistä luokkaa ja kuuluvat Puuskupuhiin. Tytöt ovat täysin identtisiä, heillä on pähkinänruskeat hiukset ja pienet rusehtavat silmät. He nauravat usein ja nauttivat elämästä. Vaikka tytöt ovatkin ahkeria ja reiluja Puuskupuhien tapaan, he kuitenkin kiusavat Michaelaa jostain syystä, jota Michaela ei vielä tiedä. Kaksosten kasvot ovat täynnä pisamia, joiden olemassaolo harmittaa heitä kamalasti. Heillä on myös Frédéric-niminen isoveli, joka oli Luihuisessa, ennen kuin hänet erotettiin Tylypahkasta. Frédéric syyttää siitä Michaelaa ja hautoo sisartensa kanssa kostoa. Michaela ihmettelee edelleen, miksi O'Brianit vihaavat häntä.

Muuta

x Lempivärit: valkea, tummansininen.

x Lempitaikaeläin: Feenikslintu

× Lempieläin: Susi

× Lempilintu: Lumikurki

x Lempiruoka: kalapuikot

x Lempikarkki: suklaasammakot

x Lempipeli: velhošhakki

x Lempiaine: Ennustus

x Lempipaikka: Tylypahka

x Lempihuispausjoukkue: Muuttosuon Muuttohaukat

x Lempivuodenaika : talvi

 

Tavarat

KIRJAT 1.luokan kirjat

 

TAVARAT KPL LISÄTIETO
taikasauva 1  
noidankattila  1 tinaa, koko 2
lasi- tai kristallipullosarja 1  
kaukoputki 1  
messinkinen punnussarja 1  
tavallinen työkaapu 3 musta
tavallinen suippohattu 1 musta
suojakäsineet 1 lohikäärmeen nahkaa
talviviitta 1 musta, hopeakiinnikkeet
tupahuivi 1 mustahopearaidallinen
     
     
KERTAKÄYTTÖISET    
-    
SUKLAASAMMAKKOKORTIT    
-    

 

MERKIT  
Tarinat Tapahtumat
Aloittelija. Olet kirjoittanut ensimmäisen tarinasi. Saat palkinnoksi aloittajan merkin. Odottelemme Pensievessä innokkaasti uusia tarinoitasi.Eka kymppi. Onneksi olkoon! Olet selvittänyt tietäsi eteenpäin Pensieven Tylypahkassa jo 10 tarinan verran. Tästä on loistavaa jatkaa.20 kultaista rustausta. Toinen kymppi rikki! Ahkera kirjoittaja on pistänyt parastaan, onneksi olkoon!
Muut  
 
 

TARINAVIERASKIRJA

! Kirjoita uusi tarina vasta, kun edellinen on arvosteltu !

x tänne voit: kirjoittaa tarinasi, jättää viestin hahmolle/hahmon kirjoittajalle, tehdä ostoksesi

x älä kirjoita: yleisiä kuulumisia, liittymispyyntöjä, mainoksia

Ostoksista: kirjoita missä ostat ja mitä ostat. Minua auttaa paljon, jos merkitset myös ostosten hinnat ja yhteissumman ylös. Esimerkiksi näin: ostan kaksi kahvia (2 kaljuunaa) ja kynäpuodista yhden sulkakynän (1 kaljuuna), yhteensä 3 kaljuunaa.

Michaela Black <  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Michaela Black

17.02.2017 23:58
Luku 21

Suureksi hämmästyksekseen Michaela ei nähnyt Suuressa salissa ketään. Salin kaunis taivansininen katto moninkertaisti valtavan huoneen valomäärän. Neljä tupapöytää seisoi liikkumattomana salissa, eikä niiden ääressä istunut yhtään iloisesti rupattelevaa oppilasta niinkuin yleensä. Henkilökunnan koroke oli myös tyhjä. Yksikään professori ei istunut siellä syömässä ja keskustelemassa toisten kanssa. Professori Dumledoren siniset silmät loistivat poissaolollaan samoin kuin professori Bloomin yli-innokas hymykin. Kiviseinät heidän ympärillään olivat menettäneet lämpimän kodikkuutensa, sillä salin leijuvat kynttilät oli sammutettu. Beth ja Michaela katselivat ihmeissään ympärilleen etsien jotain elonmerkkiä.
Yhtäkkiä Beth huomasi jotain elävää Puuskupuhin ja Luihuisen tupapöytien välissä.
"Katso", hän kuiskasi Michaelalle osoittaen pientä suurikorvaista olentoa, jolla oli tennispallon kokoiset hailakan vihreät silmät ja päällään vain tiskirättiä muistuttava riepu, joka oli pahasti kulunut ja siihen painettu Tylypahkan vaakuna näytti hyvin haalistuneelta.
Olento luutusi lattiaa, joka oli täynnä oppilaiden jättämiä murusia. Yhtäkkiä se jähmettyi katsomaan Michaelaa. Sen hailakat silmät näyttivät hämmästyneiltä ja hieman säikähtäneiltä. Sitten sen ryntäsi päin Puuskupuhin pöydän puupenkkiä ja hakkasi päätänsä siihen huutaen kimeästi:
"Elwyna ei ole hyvä kotitonttu, hyvää kotitonttua ei huomata, kun se työskentelee!"

Michaela jähmettyi paikalleen järkyttyneenä, mutta Beth riensi pienen olennon luo ja veti sen kauemmas penkistä.
"Elwyna, tiedätkö, missä muut oppilaat ovat?" Beth kysyi rauhoittavalla äänellä pidellen yhä sen käsistä kiinni, ettei se voisi hakata päätään penkkiin.
Elwyna yritti pyristellä irti Bethin otteesta, muttei onnistunut. Se näytti hyvin surulliselta, mutta samalla myös kiitolliselta. Elwyna katseli ensin toiveikkaana siivousvälineitään. Sitten sen hailakat silmät käänsivät katseensa vuoroin Michaelaan ja vuoroin Bethiin päin, ennen kuin se sopersi hyvin kimeällä äänellä:
"He ovat muualla linnassa. Oleskeluhuoneissaan, luokissa, tai käytävillä."
Beth katseli tonttua ihmeissään. Hän ei ymmärtänyt, miksi muut oppilaat harhailivat ympäri koulua. Michaelakaan ei tajunnut sitä. Hän vain tujotti Elwynaa, eikä liikahtanutkaan, sillä pieni tonttu suuruine korvieen oli omituisinta, mitä hän oli koskaan nähnyt.
"Mutta, mutta eikö nyt ole päivällisaika?" Beth kysyi ihmeissään tuijottaen Elwynaa ihmeissään.
Michaelan ja Bethin tuijotus ei jäänyt tontulta huomaamatta. Sen sijaan se katseli heitä molempia mietteliäs ilme kasvoillaan. Elwyna katsoi Suuren salin päätyyn kiinnitettyä kelloa pitkään.
"Ei. Se oli kymmenen minuuttia sitten", tonttu vinkaisi tutkittuaan pitkään kellon viisareita, "Ettekö käyneet päivällisellä?
"Emme", Michaela vastasi avaten suunsa ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana.
Elwyna näytti säikähtäneeltä. Se vaikutti tottuneen siihen, että kaikki oppilaat kävivät aina ruoka-aikaan syömässä itsensä täyteen. Elwynan tyrmistynyt ilme antoi Bethille aiheen päästää sen käsistä irti. Beth nimittäin tiesi, että se oli jo unohtanut pään penkkiin hakkaamisen löydettyään kaksi päivälliseltä myöhästynyttä oppilasta.
"Sittenhän teillä on kauhea nälkä", se järkeili katsahtaen Michaelan kalpeutta.
Beth nyökkäsi hiljaa. Hänellä oli tosiaan kamala nälkä. Michaelakin oli hieman nälkäinen. Hän mietti, mitä tonttu tekisi, että he saisivat sittenkin päivällistä. Elwyna sen sijaan ei miettinyt pitkään vaan sanoi heti:
"Jos seuraatte Elwynaa keittiöön, saatte ruokaa."

Elwyna riensi siivousvälineidensä luo ja otti sinertävän luudun toiseen käteensä. Michaela katseli sitä ihmeissään, sillä hän ei vieläkään ollut saanut tarpeekseen tämän kummallisesta ulkonäöstä. Hänkun ei ollut tottunut eriskummallisiin taikamaailman asukeihin. Beth sen sijaan näytti siltä, kuin kotitonttuihin törmääminen olisi hyvinkin yleistä. Hän vihelteli hiljaa ja odotti, kun Elwyna riensi luutu kädessään heidän luokseen.
"Neidit ovat hyvät ja seuraavat Elwynaa", se sanoi ja käveli Bethin ohi suunnaten askelensa Suuren salin ovelle.
Se vilkaisi vähän väliä taakseen, jotta näkisi, tulivatko Beth ja Michaela sen perässä ovelle. He kävelivät hitaasti tontun vauhtia mukaillen ja seurasivat sitä. Michaela joudutti hieman askeleitaan ja kuiskasi yhä viheltävälle Bethille:
"Entä jos myöhästymme huispauskarsinnoista."
Beth katsahti häneen huolettomasti ja vastasi:
"Ne alkavat vasta kuudelta."
Hänkin nopeutti kävelytahtiaan ja ehti juuri parahiksi Elwynan luo avaamaan oven tämän puolesta, sillä lyhyt tonttu ei ylettänyt ovenkahvaan. Beth avasi oven ja piti sitä auki kunnes Michaela ja Elwyna olivat päässeet eteishalliin.

Eteishalli oli melkein tyhjä. Muutama Rohkelikkopoika vitsaili ulko-ovella ja Luihuisen pitkä valvojaoppilas, Iweta Smith hykerteli nurkassa muutaman ystävänsä kanssa. Michaela näki, että Luihuisryhmä juoni jotain. Iwetan silmät kiiluivat, mutta hän ei vieläkään näyttänyt sulattaneen sitä, että Frédéric oli erotettu. Kun hän huomasi Bethin, Michaelan ja Elwynan hän tuhahti halveksuvasti, sanoi ystävilleen muutaman sanan ja harppoi sitten Bethin luo.
"Murray, jos olisin sinä, valikoisin seurani tarkemmin. Kuka nyt hengaa kuraverisen ja kotitontun kanssa?" Iweta sanoi ääni tihkuen ivaa, "Ajattele, jos isäsi saisi tietää tästä."
Elwyna punastui suuria korviaan myöten, kun Iweta mainitsi sen. Se yritti nopeuttaa kävelyvauhtiaan, mutta Iwetan ystävä, harteikas Luihuispoika tukki sen tien. Beth näytti siltä, että voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Kaikki väri oli paennut hänen kasvoiltaan ja hänen harmaat silmänsä liekehtivät. Michaela ei ymmärtänyt, miksi kaikki puhuivat "Murraysta" niinkuin se olisi jotain hyvinkin erikoista. Hän näki kuitenkin Bethin ilmeestä, ettei ollut oikea hetki puhua siitä, sillä Iweta ystävineen lähestyi heitä häijyn näköisenä. Iweta katsoi Bethiä samaan aikaan odottavasti ja haastavasti. Harteikas poika sen sijaan tuijotti Michaelaa verenhimoinen ilme kasvoillaan. Muutkiin Iwytan ystävät tulivat hieman lähemmäs. Heihin lukeutui kaiken kaikkiaan viisi oppilasta. Ruskeahiuksisen harteikkaan pojan lisäksi heitä olivat tumma Luihuistyttö, jonka hiukset olivat näyttävällä letillä, vaaleahiuksinen kuudesluokkalainen Luihuistyttö, sinisilmäinen alituisesti hämmästyneen näköinen poika, joka oli myös luihuisessa ja Doriana Taylor, häijyn näköinen Luihuistyttö, jonka Michaela oli nähnyt usein Frédéric O'Brianin seurassa.

Aina sanavalmis Bethkin näytti ensin hieman empivän heidät nähdessään, mutta Michaelan kauhistukseksi hän kuitenkin avasi suunsa.
"Smith, jos minä olisin sinä, vajoaisin maanrakoon jo pelkästään siksi, että joutuisin kestämään itseäni", Beth sanoi ja nättti suorastaan hyytävältä tuijottaessaan uhmakkaasti Iwytaa.
"Nyt minä kyllä...", harteikas poika aloitti menettäen malttinsa.
Hän hyökkäsi nopeasti eteenpäin kohti Bethiä, joka väisti hänet vain täpärästi. Elwyna kirkaisi kimeästi, mutta Michaela tarkkaili tilannette ja pani merkille, että pojassa oli jotain outoa. Poika näytti hyökätessään hyvin eläimelliseltä ja hänen hieman kellertävä ihonsa antoi hänestä erikoisen vaikutelman. Tumma tukka oli hyvin rasvainen ja tuuhea. Pojan ilme oli näkemisen arvoinen, kun Iwyta astui juuri ennen uutta hyökkäystä hänen ja Bethin väliin. Michaelakin hämmästyi, mutta Beth näytti tajuavan, mistä oli kyse.
"Ei, Alban, ei vielä", Iwyta esteli ja puhui sitten hyvin samettisella äänellä Bethille, "Murray, taidat sitten olla valmis heittelemään herjoja viattomille ohikulkijoille"
Iwyta korosti ilkeästi sanaa "viattomille" ja hymyili hyvin häijyä hymyä. Hän katsoi vuoroin Albania ja vuoroin Bethiä jäänkirkkailla silmillään ja katsahti välillä halveksivasti Michaelaa. Beth tuijotti takaisin, mutta Michaela katseli ympärilleen. Iwytan ystävät olivat siirtyneet tiiviiksi piiriksi Bethin, Michaelan, Elwynan ja Iwytan ympärille. Michaela tarkkaili heitä jokaista vuorotellen ja huomasi, että jokaisella oli kaulassaan samanlainen hopeanvärinen riipus, johon oli ripustettu v-kirjain.

"Taisi Murraynkin herjaushalu lopahtaa tyystin", Iwyta sanoi voitonriemuisena hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Itse et uskalla hyökätä nuorempiesi kimppuun ilman viittä ystävääsi", Beth vastasi heti ilottomasti naurahtaen.
Iwyta siirsi kätensä Albanin eteen, ennen kuin puhui.
"Olet väärässä", hän lausahti tuijottaen kylmästi Bethiä.
Michaelakin katsahti Bethiin päin toivoen, ettei tämä vastaisi Elwynalle. Vaaleahiuksinen tyttö oli pannut merkille Michaelan tarkkailun ja sanoi Iwytalle, ennnen kuin Beth ehti aloittaakaan:
"Kuraverinen tarkkailee meitä."
Siinä samassa Beth räjähti. Hän astui askeleen eteenpäin ja yritti säilyttää tyyneyden äänessään. Michaela katsoi häntä ja yritti samalla miettiä mahdollista poispääsyä tilanteesta.
"Iwyta, todista sanasi!" Beth huudahti.
Tyhjä eteishalli kaikui. Beth näytti uhmakkaalta ja tuijotti Iwytaa silmiään räpäyttämättä Iwyta menetti malttinsa. Hän veti taikasauvansa nopeasti taskustaan, mutta niin tekivät myös Michaela ja Beth. Michaela tunsi erikoista kihelmöintiä osoittaessaan sauvallaan Iwytaa.
"Sektum...", Iwyta aloitti osoittaen sauvallaan Bethiä.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa loitsuaan loppuun, sillä Michaelan sauva oli nopeampi. Se syöksi Iwytaa päin jäisiä kipinöitä. Tyttö kyyristyi maahan ja kirosi hiljaa. Vaaleahiuksinen tyttö ja sinisilmäinen poika tuijottivat Michaelaa suu auki.
"Juokskaa!" Beth huudahti huomattuaan, että Luihuisten rinkiin oli tullut aukko.
Michaela ja Elwyna lähtivät molemmat juoksemaan. Alban karjaisi kovaa ja lähti seuraamaan heitä. Yhtäkkiä käytävän päästä kuului kova ja käskevä ääni.
"Kalkaros", Beth voihkaisi ja lopetti juoksemisen.

"Murray, Black, mitä tämä on olevinaan?" professori Kalkaros kysyi hyytävällä äänellä.
Ennen kuin kumpikaan heistä ehti vastata Iwyta oli rientänyt Kalkaroksen luokse kipua teeskennellen. Hän iski silmää ystävilleen ja nämä tulivat heti hänen luokseen.
"Tuo kuraverinen noitui minut", hän valitti kylkeään pidelleen ja Michaelaa osoittaen.
Iwytan ystävät nyökkäsivät tarmokkaasti.
"Jaha", Kalkaros sanoi häijy hymy huulillaan, "Kymmenen pistettä pois Korpinkynneltä muiden vahingoittamisesta."
Michaela tunsi vajoavansa alas. Hän ei voinut, hän ei ollut yrittävänyt taikoa.
"Mutta professori", Beth puolusti Michaelaa, "Nuo Luihuiset kiusasivat häntä. Et voi ottaa häneltä pisteitä."
Michaela oli sanomattoman kiitollinen Bethille, mutta se ei auttanut.
"Kymmenen pistettä pois myös Rohkelikolta opettajan vastustamisesta", Kalkaros sanoi kylmästi välittämättä Bethin puolusteluista. "Tulehan, Smith, saatan sinut Sairaalasiipeen", hän sanoi sitten Iwytalle ja lähti pois Luihuisjoukko seuranaan Bethin ja Michaelan katsellessa tyrmistyneenä hänen jälkeensä.

Vastaus:

Tekstisi on saanut muotoonsa lisää kerrontaa ja pidän kehittyvästä tyylistäsi. Mukana on myös pieniä yksityiskohtia ja sanoja, jotka rikastuttavat kieltä. Erityisesti tässä luvussa pidin sanoista: hykerteli, hailakka, joudutti ja silmät liekehtivät. Mukavasti kuvailua ilman tavanomaisuutta.

Tytöt taisivat myöhästyä päivälliseltä, mutta Edwina kotitonttu oli ihanan reipas (ja hyvin kotitonttumainen) opastaessaan tyttöjä kohti keittiötä. Harmi, että luihuisporukka ehätti väliin ja sai aikaan harmia. Kalkaros tunnetusti taitaa suosia omia tupalaisiaan.

Teksti on ulkoasultaan kunnossa ja sujuvaa. Mitään suurempaa ei juonellisesti ehtinyt tapahtua tai kenties kohtaaminen luihuisten kanssa on johtamassa johonkin... Mukava katsaus jokatapauksessa Michaelan päivään (ja Bethiin).

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Ocean

13.02.2017 17:01
kirjoitin tarinaani uuden osan, jossa Michaela esiintyy !

Nimi: Sophie Allen

12.02.2017 08:47
Kiitos komnentistasi!
Minusta sinun tarinasi ovat upeita! Niitä on niin kiva lukea, odotan aina innoöla seuraavaa.:)

Nimi: Michaela Black

11.02.2017 15:37
Luku 20

Minuuttiviisari mateli säälittävän hitaasti Sairaalasiiven valtavassa koristeellisessa kellossa. Michaela seurasi sängystään viisarin hidasta liikettä ja odotti Bethiä, joka oli luvannut tulla Sairaalasiipeen numerologian tunnin päätyttyä. Tunti oli päättynyt hetki sitten, joten Michaela arveli, että Beth tulisi noin kymmenen minuutin kuluttua, sillä kävelymatka oli niin pitkä. Michaelan ajatukset harhailivat välillä pois Bethistä ja minuuttiviisarista. Ne ikään kuin hallitsivat häntä ja vaativat hänen mieltään siirtymään uneen, jonka hän oli nähnyt sinä aamuna. Unen nainen, Loa tuntui niin merkillisen todelliselta, että Michaela suorastaan uskoi tämän olemassaoloon. Hän yritti kääntää ajatuksensa pois mieltään painavasta unesta, muttei onnistunut siinä kovin hyvin. Michaela ei olisi halunnut myöntää sitä itselleenkään, mutta hän tunsi omituista kiinnostusta uneen. Hän olisi halunnut unen jatkuvan. Michaela mietti kauhunsekaisella mielenkiinnolla huonetta, jossa tuo merkillinen nainen, Loa ehkä juuri sillä hetkelläkin istui valtavan käärmeen kanssa. Hän olisi mielellään halunnut tietää lisää Loan suunnitelmista, vaikka hän ajattelikin myös niiden vaarallisuutta. Michaela mietti edelleen ja otti molemmat sauvansa yöpöydältä. Hän hypisteli uutta taikasauvaansa odottaen malttamattomana Bethin saapumista. Samalla hän kuitenkin siveli hellästi vanhaa mustunutta sypressisauvaa, jonka ajatteleminen sai hänet tuntemaan vihlovaa kipua. Vaikka vasta muutama minuutti oli kulunut, Michaelaa harmitti silti edelleen se, ettei Beth ollut vielä tullut. Avara huone, joka oli täynnä sänkyjä näytti toivottoman yksitoikkoiselta ainakin Michaelan mielestä. Hänestä oli turhauttavaa maata Sairaalasiivessä ja jäädä kokoajan enemmän jälkeen muista oppilaista jokaisessa oppiaineessa. Aamu oli kuitenkin ollut ihana, joten Michaelalla oli kuitenkin jotain onnellistakin ajateltavaa, eikä vain murheita jälkeen jäämisestä, sypressisauvan menetyksestä ja piinaavista unista, joskin unet valloittivat suurimman osan hänen ajatuksistaan. Silti hän mietti edelleen, millaisia taikasauvoja Ollivandersin takahuoneen muissa laatikoissa oli. Se askarrutti häntä, sillä huoneen sauvat eivät varmasti olleet niitä tavanomaisimpia. Michaela keksi yhä omituisempia ytimiä sauvoihin ja naurahti hiljaa kuvitellessaan sauvaa, jonka sisään olisi ahdettu kokonainen ilkiö. Hän näki mielessään kuvan puutikusta, jonka sisältä ilkiön sähkönsiniset raajat sojottivat. Michaelaa ei kuitenkaan naurattanut, kun hän ajatteli oman hopeavaahterasauvansa liiallista voimaa, joka voisi aiheuttaa onnettomuuksia. Hän ei kuitenkaan aikonut käyttää sitä väärin.

Yhtäkkiä kesken mietteidensä Michaela kuuli nopeiden juoksuaskelten ääniä. Kun ne lähestyivät Sairaalasiipeä, Michaela kääntyi vaistomaisesti katsomaan ovelle. Juoksuaskelet tulivat yhä lähemmäs ja Michaela kuuli Sairaalasiiven raolleen avatusta ovesta muotokuvien paheksuvaa mutinaa, josta hän erotti vain muutamia sanoja, jotka selvästikin olivat negatiivista palautetta juoksijalle. Hetken kuluttua Michaela näki Bethin, joka riensi kovaa vauhtia hänen luokseen. Bethin punaiset hiukset olivat menneet aivan sekaisin tämän juostessa, mutta siitä huolimatta hänen kasvojensa jokaisesta piirteestä paistoi innostus, joka valaisi hänen kasvonsa onnen kirkkaalla valolla. Hänen harmaat siilmänsä tuikkivat kuin tähdet.
"Minut saatetaan valita joukkueeseen!" Beth huudahti heti huomattuaan Michaelan, joka makasi edelleen sängyssä.
"Mihin joukkueeseen?" Michaela kysyi yrittäen olla näyttämättä liian hämmästyneeltä.
"Rohkelikon huispausjoukkueeseen", Beth selitti hieman pettyneenä Michaelan tietämättömyydestä, "Karsinnat pidetään tänään iltapäivällä."
Beth katseli Michaelan kysyvää ilmettä hieman ihmeissään ja muisti vasta sitten, ettei Michaela tiennyt paljoakaan huispauksesta, sillä hän oli asunut kokoikänsä jästien luona. Michaela puolestaan oli hieman hämillään, sillä hän ei tiennyt huispauksesta muuta, kuin sen, minkä hän oli lukenut oppikirjoistaan. Beth, joka tahtoi katkaista lyhyen hiljaisuuden sanoi:
"Sinun on päästävä katsomaan karsintoja, jotta näet kunnollista lentämistä, etkä vain aloittelijoita."
"Tulen, jos matami Pomfrey päästää minut", Michaela sanoi toivoen, että pääsisi näkemään karsinnat, sillä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt kenenkään lentävän luudalla, jos ei otettu lukuun heidän ensimmäistä lentotuntiaan.
"Missä hän muuten on?" Beth kysyi vilkaistuaan pikaisesti ympärilleen heitä lukuunottamatta tyhjään Sairaalasiipeen.
"Ehkä päivällisellä", Michaela ehdotti katsottuaan rannekelloaan ja huomattuaan, että oli päivällisaika.
"Luultavasti", Beth myönsi, "Meidänkin on varmaan mentävä syömään."

Michaela nousi nopeasti sängystä ja laittoi uuden taikasauvan taskuunsa. Hän pani kärventyneen sypressisauvan varovasti yöpöydälleen ja loi siihen vielä viimeisen surullisen katseen, ennen kuin hän kääntyi katsomaan Bethiä.
"Mikä tuo on?" Beth kysyi huomattuaan pitkän puutikun katoavan Michaelan kaavun alle.
Beth katseli Michaelaa odottaen vastausta kysymykseensä. Kun Michaela tajusi Bethin tarkoittavan taikasauvaa, hän työnsi kätensä taskuun ja etsi sieltä sauvaa. Se oli kuitenkin väärä tasku. Beth odotti vielä hetken, kun Michaela otti sauvan toisesta taskustaan ja näytti sitä hänelle saoen:
"Tämä on uusi taikasauvani."
Beth katseli pitkää hopeavaahterasauvaa vaikuttuneena, kun Michaela piti sitä kämmenellään. Michaelakin tuijotti tummaa sauvaa, jonka päästä singahti yhtäkkiä jäänsinisiä kipinöitä, jotka osuivat Bethiin.
"Auts!" Beth parahti säikähtäneenä, "Yritätkö tappaa minut?"
Michaelakin näytti hieman säikähtäneeltä. Hän ei ymmärtänyt, miten hänen sauvansa oli sen tehnyt. Michaela kuitenkin tiesi, ettei hän ollut tehnyt sitä tahallaan.
"En", Michaela vastasi hätääntyneenä, "En minä tehnyt sitä. Se oli sauvani."
Beth näytti hämmästyneeltä ja tuijotti sauvaa ihmeissään. Se näytti päältä päin aivan tavalliselta, mutta siitä huolimatta se oli lähettänyt jäisiä kipinöitä Bethiä kohti. Beth ei näyttänyt uskovan silmiään.
"Miten se on mahdollista?" hän kysyi ihmetellen kipua, joka oli laantunut heti, kun se oli alkanutkin.
Michaela mietti hetken, mitä Bethille oli tapahtunut. Hän kuitenkin toivoi, ettei mitään vakaavaa ollut sattunut.
"En tiedä", Michaela vastasi järkyttyneenä, "Ehkä se kuuluu sauvan voimiin."
"Mitä tarkoitat?" Beth kysyi entistäkin hämmästyneempänä, "Eikai siinä voi olla mitään erilaisia voimia, kuin muissakaan sauvoissa?"
Michaela mietti hetken, mitä vastaisi, mutta sitten hän muisti taas, mitä Ollivander oli sanonut.
"Luulen, että voi", Michaela selitti huokaisten.
Hän madalsi äänensä kuiskaukseksi ja sanoi:
"Tämä ei ole mikään tavanomainen sauva. Sen ydin on thestralin jouhi ja..."
"Thestralin jouhi?" Beth toisti kysyvästi keskeyttäen Michaelan lauseen, "Mutta eihän Ollivander käytä sauvoissaan thestralin jouhia."
Michaela pisti hopeavaahterasauvan takaisin taskuunsa, sillä hän pelkäsi sen aiheuttavan lisää vahinkoa.
"Ei hän käytäkään", Michaela myönsi valittuaan oikeat sanat mielessään, "Mutta Ollivander teki tämän kokeillessaan sopivia ytimiä. Hän huomasi thestralin jouhen liian voimakkaaksi ytimeksi."
Beth haukkoi henkeään ja kuiskasi miltei kuulumattomasti:
"Seljasauvan ydin on thestralin jouhi."
Michaela ei tiennyt, mikä seljasauva oli, joten hän ei säikähtänyt Bethin lailla, vaan kysyi:
"Oletko aivan okei? Sattuuko sinuun vielä?"
"Ei satu", Beth vakuutti ja avasi oven lähteäkseen, "Mennään syömään."

Michaela seurasi Bethiä, joka suuntasi määrätietoisesti ovesta kapealle luonnonvalon kirkkaasti valaisemalle käytävälle. Hän pani merkille, että osa maalauksista oli pannut aurinkolasit päähänsä ja jotkut jopa vaihtoivat maalausta päästäkseen ottamaan aurikoa. Tummia kiviseiniä valaisivat kapeat valoraidat ja käytävä näytti vähemmän kolkolta ja kylmältä, kuin koskaan ennen, vaikka se sijaitsikin aivan ulko-oven vieressä kylmimmällä seinustalla. Michaelasta oli ihanaa kävellä pitkästä aikaa tuttuja käytäviä pitkin Suureen saliin. Hän nautti joka hetkestä ja katseli ympärilleen. Matka oli Michaelan mielestä aivan liian lyhyt. Hän olisi voinut kävellä kapeilla käytävillä tuntikausia ja ihailla linnan suuruutta ja seinistä tihkuvaa taikaa. Sitten hänen mieleensä tuli rasia.
"Mistä löytäisin ne palaset, joiden avulla saan rasian auki?" Michaela kysyi enimmäkseen itseltään samalla, kun hän avasi Suuren salin oven.

Positiivisuushaaste #2 Haaste 3
-Pian pääsen kirjoittamaan huispauksesta.:-)
-Korpinkynsi johtaa tupamestaruudessa.:-D
-On viikonloppu.:-)
-Pääsen pian kylään sukulaisten luo.:-D
-Voin kirjoittaa pian lisää. Odotan niin innolla pian tapahtuvaa juonenkäännettä

Vastaus:

Tarinassa oli ihanaa rauhallisuudentuntua ja samalla keskityttiin vain olennaisiin asioihin ilman ylimääräisiä tapahtumia. Michaelan uusi sauva onkin aika erikoinen tapaus, saa nähdä, miten tyttö pärjää. Beth on kyllä mukava ystävä ja varmasti tytön tukena. Michaelan parantuminenkin vaikuttaa sujuvan hyvin.

Muutamat kappaleet olivat aika pitkiä. Olisin itse ehkä jakanut useampaan osaan, etenkin alussa.

Vinkkinä, että synonyymejä voi käyttää, jos et halua toistaa esimerkiksi Michelan nimeä liian useasti. Tyttö, ystävä, punapää, hän, neiti, rouva, nainen yms. ovat nyt vain esimerkkejä eri tavoista ilmaista hahmoa ilman hänen nimeään.

Kiva, kun sait vastailtua myös positiivisuushaasteen kolmanteen osaan. Lisäilen siitä samalla merkin!

Saat: 3 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.02.2017 23:20
Huomasin muutaman virheen tekstissäni.
Sauvan kohdalla pitäisi lukea jouhi, eikä jouhu.
Perhe läheiset ystävät osion toiseksi viimeisellä rivillä pitäisi lukea miksi, eikä miksk.

Luulen, että virjeet ovat omaa huolimattomuuttani.

Vastaus:

Huomioidaan tarkistuksessa.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.02.2017 21:59
Muokkailen tietojani.:-D

Sauva:Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa, ydin thestralin jouhu, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen
Suojelius: Lumikurki

Luonne

​Michaela on hyvin omanlaisensa persoona. Hänen ujo, ylpeä luonteensa vaatii häneltä paljon uhrauksia ja itsehillintää. Michaela on aina ollut liian ylpeä pyytääkseen apua keneltäkään. Hän on hyvin omatoiminen ja tekee kaiken mielellään itse. Michaela ei luovuta koskaan, vaan tekee kaiken loppuun asti. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa ja hänen on hyvin vaikea sietää epäonnistumista. Michaela on köyhä ja säästäväinen eikä siedä tuhlausta, mutta on myös hyväsydämminen ja antaa mielellään omastaan toisillekin.
Michaela on älykäs ja yrittää saavuttaa elämässään jotain suurta. Viisautensa ansiosta hän ymmärtää usein enemmän asioita, kuin muut ikäisensä. Michaela on pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Tradegiaa, fantasiaa, romantikkaa ja jopa tietokirjallisuutta. Eniten hän pitää myyteistä, joissa kerrotaan linnuista. Michaela on dramaattinen ja toivoo usein, että hänelle kävisi samoin, kuin kirjojen sankareille. Kun hän lukee kirjoja, hän syventyy kirjaan ja uppoutuu sen sisälle. Hän voi herätä kirjansa parista tietämättä edes onko yö vai päivä.
Jos Michaelaa loukkaa saa olla varma että hän muistaa sen ikuisesti. Hän pitää eräänlaista "kiusaamispäiväkirjaa" ja kirjoittaa sinne kaikki pienistä haukkumisista syrjintään ja tönimiseen. Michaela joutuukin ostamaan uusia päiväkirjoja luonnottoman usein. Kun koulu on alkanut, hän ei kuitenkaan ehdi kirjoittaa kaikkea.
Michaela on loistava laulaja. (Vain silloin kuin kukaan ei kuule.) Hän ei tiedä sitä itsekään, mutta ne jotka ovat kuulleet hänen laulavan tietävät sen. Hän rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua. Erityisesti Michaela pitää klassisesta ja surumielisestä musiikista, johon voi eläytyä täydellisesti. Hän kirjoittaa muistiin erilaisten laulujen nimiä ja sanoja, jotta voisi opetella laulamaan niitä. Michaela rakastaa myös runoja ja kirjoittaa niitä itsekin.
Michaela on hyvin hyvin epäsosiaalinen. Hän inhoaa toisiin ihmisiin tutustumista ja on siksi melkein aina yksin. Michaela pitää hyvin paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, joten yksinäisyys ei ole ongelma. Hän on hyvin varautunut ja vähäpuheinen tuntemattomien seurassa. Michaela hätkähtää, jos joku puhuttelee häntä ja hän inhoaa parityöskentelyä ja suullisia tehtäviä. Michaela on hyvin salailevainen ja sulkeutunut, eikä välitä muista ihmisistä juurikaan.
Hän pitää hyvin paljon kaikista linnuista ja ihailee niiden vapautta lentää minne vain tahtoo. Michaela haluaisi oppia lentämään hyvin ja kuulua Korpinkynnen huispausjoukkueeseen, mutta ei uskalla kysyä sen kapteenilta lupaa liittyä. Hän katselee usein taivaalle nähdäkseen linnut, jotka kartelevat ympäriinsä. Johtuu kai juuri Michaelan maltista ja rauhallisuudesta, että hän saa usein monet linnut luottamaan itseensä. Kotonaan Espanjassa Michaela viettää mielellään aikaa meren rannalla lokkeja ja muita lintuja tutkien. Hänen suurimpiin unelmiinsa kuuluu matka Siperiaan katsomaan lumikurkia.
Michaela on taikauskoinen ja pitää ennustamisesta. Hän näkee jostain syystä enneunia ja joutuu välillä transsiin, jossä hän ei voi hallita itseään. Se harmittaa Michaelaa, sillä hän pelkää tekevänsä jotain vaarallista, tai hirveää.

Ulkonäkö

Michaela on hyvin hyvin hoikka ja lääkärien mielestä huolestuttavan alipainoinen. Hän näyttää siltä, että hänen luunsa voisivat hetkellä millä hyvänsä tunkeutua kuolemankalpean ihon läpi. Monet ihmiset kauhistelevat asiaa ja väittävät Michaelan näyttävän vampyyriltä. Tämä ei ole kuitenkaan Michaelan vika, sillä hän on luonnostaan laiha ja hänellä on paljon allergioita joten hän ei voi syödä kovin monia ruokia. Michaelan vasemmassa olkapäässä on pieni kotkan pään muotoinen merkki. Michaela ei tiedä, milloin ja mistä se on tullut, mutta haluaisi selvittää sen.
Michaelan hiukset ovat pikimustat kuin korpin sulat. Ne ovat lisäksi hyvin kiharat ja yltävät kiharoista huolimatta vyötärölle asti. Michaela pitää hiuksensa aina auki, että voi tarvittaessa piilottaa kalpeat kasvonsa niiden taakse. Hiusten päällä on usein pikimusta noidanhattu, jossa on tummansininen nauha. Hattu, jota Michaela käyttää aina kuin on mahdollista on ainoa laatuaan. Vaikka sitä ei tiedetä, se on itsensä Rowena Korpinkynnen suippohattu. Se oli vain jotenkin päätynyt matami Malkinille, jolta Michaela osti sen.
Michaelan vaatteet ovat usein hiukan liian pieniä. Ne ovat yleensä mustia ja valkoisia. Jästivaatteiksi sopivat hyvin tiukat legginssit, musta neule ja tiukka valkea t-paita, jossa voi olla linnun kuva. Michaela käyttää mielellään koulupukua jästimaailmassakin, sillä se tuo yhteenkuuluvuutta velhomaailmaan. Tummansininen kravatti on Michaelasta ihana, sillä se sopii hyvin suippohatun kanssa.
Michaelan kuolemankalpeissa kasvoissa on kaksi suurta syvän tummansinistä viisaan näköistä silmää joiden alapuolella on kapeahuulinen suu joka ei naura juuri koskaan. Hänen silmänsä vuotavat kyyneliä useammin kuin kerran viikossa, mutta sen hän yrittää salata muilta. Silmät pysyvät yleensä tyynenä, mutta joskus ne näyttävät suorastaan salamoivan. Silmiä kehystävät luonnostaan pitkät mustat ripset, jotka kartuvat kauniisti. Ne näyttävät hurmaavalta, kun Michaela räpyttelee silmiään. Michaelan nenä on hyvin muodostunut ja siro. Hänellä on korkea otsa, mutta sitä ei yleensä näy suippohatun alta.
Michaelalla on pitkät raajat ja hän on aika pitkä ikäisekseen. Hänellä on vasemmassa kädessä vanha hopeanvärinen rannekello, joka on hänen äitinsä suvun sukukalleus. Michaela ei meikkaa, eikä hänellä olisi siihen rahaakaan. Michaela on vasenkätinen, mutta osaa käyttää myös oikeaa kättään.

Perhe, läheiset ja ystävät

Michaela on jästiperheestä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja isä. He asuivat Espanjassa pienessä maalaiskylässä. Kun Michaela oli pieni, hänen vanhempansa tajusivat, että hän oli noita. Isä järkyttyi kovasti, sillä hänen sisarensa oli ollut noita ja kuollut taistellessaan Voldemortia vastaan. Äitiä ei kuitenkaan haitannut, että Michaela oli noita. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet velhoista ja noidista, vaan päättivät kertoa siitä Michaelalle, vasta kun hän saisi kirjeen Tylypahkasta. Kun Michaela oli 7-vuotias hän räjäytti kuitenkin vahingossa ilotulituslaatikon ja olisi kuollut, ellei hänen äitinsä olisi pelastanut häntä. Michaelan äiti kuoli räjähdykseen, ja isä suuttui siitä hyvin paljon. Hän sulki Michaelan komeroon ja murtui aivan täysin toivoen Michaelan kuolevan. Michaela muutti siksi asumaan Juan-enonsa luo meren rannalle.

Daniela Aya Natalia Black O.s. Lopez
Michaelan edesmennyt äiti, jonka kuolemasta isä syyttää Michaelaa. Hän oli kotoisin Espanjasta ja asui siellä koko elämänsä. Daniela oli herkkä ystävällinen kaunotar, josta oli vaikea olla pitämättä. Hänen kirkkaanvihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet ja mustat olkapäille ylettyvät kiharat näyttivät aina hyvinhoidetuilta. Danielan lempeän luonteen ansiosta hän sai paljon ystäviä ja häntä muistellaan aina hyvällä. Hän ei suuttunut juuri koskaan, mutta olisi varmasti halunnut miehensä huolehtivan Michaelasta oman kuolemansa jälkeen. Michaela muistaa äitinsä hyvin, eikä voi koskaan unohtaa suruaan tämän kuolemasta. Michaela tietää kuitenkin, että äiti teki sen hänen takiaan, joten hän yrittää pysyä hengissä, ettei äiti olisi kuollut turhaan.

Scott Erik Jeremy Black
Michaelan kiivasluonteinen isä, joka vihaa tytärtään tämän noituuden takia. Hän on kotoisin Skotlannista, mutta asuu tällä hetkellä Sveitsissä. Scottilla on lyhyet ruskeat hiukset ja harmaansiniset silmät, jotka leimuavat hänen suuttuessaan. Hän suutuu usein, mutta hänen raivonpurkauksensa eivät yleensä kestä kauaa. Muuten hän on kuitenkin hyvin miellyttävä mies. Hän on ammatiltaan liikemies, joka matkustelee paljon ja on salaa rikastunut työllään. Scott on viekas mies ja osaa valehdella hyvin jos vain tahtoo, mutta yleensä hän ei sitä tee. Hän ei kuitenkaan ole kertonut Michaelalle, että hän on mennyt uudestaan naimisiin ja saanut toisen lapsen, Faithin. Michaela ei puhu mielellään isästään, sillä häntä harmittaa, että isä vihaa häntä.

Lovisa Rosalind Black O.s. Widmer
Michaelan isän uusi vaimo, josta Michaela ei tiedä mitään. Lovisa on Sveitsiläinen noita, mutta Scott ei tiedä hänen olevan noita. Hän on hyvin miellyttävä ja vaatimaton ihminen. Lovisalla on pitkät vaaleat kiharat, jotka hän letittää päivittäin. Hänen tummia silmiään korostavat kauniit ripset, jotka kartuvat hieman. Lovisa on lempeä, periksi antamaton, rohkea ja pitää lapsensa turvallisuutta maailman tärkeinpänä asiana. Lovisa on köyhästä perheestä ja on paimentanut koko lapsuutensa vuohia Alpeilla. Hän on sen takia kehittynyt nopeaksi ja ketteräksi. Lovisa kävi kuitenkin Tylypahkan ja oli Rohkelikon tuvassa. Hän rakastaa eläimiä hyvin paljon ja jäikin aikuistuttuaan paimentamaan vuohia perintötilalleen.

Faith Åsa Emily Black
Michaelan nelivuotias sisarpuoli, josta Michaela ei tiedä mitään. Faith on suloinen ja älykäs pikkutyttö, jolla on ihastuttava hammashymy. Hänen suuret kullanruskeat silmänsä näyttävät hymyisevän, vaikka tyttö itkisikin. Ei vielä tiedetä, onko hän noita, vaiko ei. Faith rakastaa perheen vuohilaumaa ja leikkii vuorilla vuohien kanssa kaiket päivät. Hän ei tahdo pahaa kenellekään ja järkyttyy, jos jotain hirveää tapahtuu. Hänen viaton olemuksensa ja iloisuutensa hämmästyttäisi kaupunkilaisia, jotka eivät usko tuollaisten luonnonlasten olemassaoloon. Faithin paksut tummat hiukset ovat usein takkuisia ja täynnä heiniä, munnä hän ei välitä siitä. Hän oppii mielellään uusia asioita ja yrittää opettaa vuohille temppuja, muttei kuitenkaan onnistu kovin usein.

Juan Antonio Lopez
Michaelan Espanjalainen eno, jonka luona Michaela on asunut viimeiset neljä elinvuottaan. Juan on ystävällinen ja päättävätinen ihminen, joka ei luovuta koskaan. Hänen mustat silmänsä näyttävät siltä, että ne näkisivät ihmisen tunteisiin. Juanin mustat hiuset ja parta sekoittuvat vahvoihin kulmakarvoihin ja alituisesti ruskettunut iho näyttää siltä, että hän ottaisi koko ajan aurinkoa. Hän on harteikas ja aika pitä mies, jolla on loistavat kokkaustaidot. Juan loihtii milloin mitäkin herkkuja lapsilleen ja Michaelalle ilman taikasauvaa. Hän on useimmiten hyväntuulinen, vaikka kymmenen vuoden takainen vaimon menetys paihaa hänen mieltään yhä. Michaela rakastaa enoaan, vaikka tämä sääliikin häntä, eikä Michaela pidä säälistä.

Jose Manuel Lopez
Michaelan 17-vuotias serkku, joka ei juurikaan välitä Michaelasta. Jose on tummahiuksinen ja harmaasilmäinen teini, joka haluaisi jo olla aikuinen ja muuttaa pois kotoaan. Hän pitää Michaelaa kummallisena mielipuolena, eikä välitä juurikaan muiden ihmisten seurasta. Jose haaveilee insinöörin urasta ja opiskelee ahkerasti jästikoulussa. Hän on huono ajattelemaan muiden tunteita ja loukkaakin usein muita tarkoittamatta mitään pahaa. Josen mielestä säännöt ovat hyvin tärkeitä ja noituus pitäisi kieltää lailla. Hän ajattelee olevansa ansassa, koska joutuu asumaan niin kaukana kaupungista. Vaikka Jose muistuttaakin ulkonäöltään paljon isäänsä, hän ei ole perinyt isänsä ystävällistä luonnetta.

Esther Teresa Lopez
Michaelan 11-vuotias serkku, joka on myös Michaelan ensimmäinen ystävä. Estherillä on paksut mustat hiukset ja utuisen vihreät silmät. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, joka ei piittaa erilaisuudesta. Esther on hyvin suvaitsevainen ja ystäviään puolustava henkilö, jonka takia hän joutuu usein riitaan veljensä kanssa. Esther rakastaa merta ja voi istuskella rantakallioilla tuntikausia tujottaen merelle. Hän on loistava surffaaja ja uimari, sillä hän liikkuu vedessä yhtä nopeasti ja helposti kuin kuivalla maalla. Esther harrastaa valokuvaamista ja näyttelemistä, eikä oikein välitä koulunkäynnistä, jonka takia hänen arvosanansa eivät ole aivan parhaasta päästä. Liikunnassa hän kuitenkin loistaa. Esther toivoo, että pääsisi joskus kokeilemaan riippuliidintä.

Carmen Aya Teresa Lopez
Michaelan isoäidin isoäidin äiti, joka oli näkijä ja löysi Korpinkynnen ajatteluhuoneen ennen Michaelaa. Carmenilla oli kirkkaanvihreät silmät ja samanlaiset hiukset kuin Michaelalla. Hän oli ovela ja viisas, mutta myös hyväsydämminen. Carmen kirjasi ennustuksensa huolellisesti muistiin ja piti päiväkirjaa jälkipolvia varten. Hän selitti tarkkaan päiväkirjassaan monia asioita Korpinkynnen tuvan historiasta ja auttoi siten nykyajan historioitsijoita. Carmen kuului aikansa kuuluisimpiin noitiin ja oli Harmaan leidin hyvä ystävä. Kouluaikoinaan hän suunnitteli uusia loitsuja ja yritti kehitellä omia taikajuomiaan. Carmen menestyi hyvin koulussa ja kertoi päiväkirjassaan aikovansa opettajaksi Tylypahkaan. Carmenista on muotokuva Tylypahkan loitsukäytävällä.

Elizabeth "Beth" Louisa Murray
Michaelan paras ystävä, joka kuuluu Rohkelikon tupaan. Elizabeth toivoo itseään puhuteltavan Bethiksi, sillä ei pidä nimestään. Hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja tasaisenharmaat silmät. Beth osaa halutessaan hymyillä valloittavasti. Hän pitää numerologiasta ja lentämisestä. Beth on luotetta, rehellinen ja uskalias nuori noita, johon Michaela tutustui Viistokujalla. Bethin isä kuuluu kuitenkin pimeän puolelle ja yrittää saada Michaelan salaperäisen rasian. Beth kuuluu puhdasveriseen velhosukuun, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Sen takia hän tietää velhomaailmasta paljon olennaisia asioita jo ennen Tylypahkaan menoa. Hän on myös ensimmäisellä luokalla. Michaelasta tuntuu, että Bethiä vaivaa jokin synkkä salaisuus, jota tämä ei uskalla kertoa.

Antonia Lilian de Rosa
Michaelan uusi ystävä Tylypahkassa. Antonia on ylpeä ja rauhallinen noita, joka tekee kaiken maltillisesti. Hän on kotoisin Italiasta, Venetsiasta. Michaelan tavoin hän omistaa paljon salaisuuksia, joita hän suojelee tarkoin muilta ihmisiltä. Hän on tarkka, turhamainen ja huolehtii ulkonäöstään vähän liikaakin. Silti Michaela pitää hänestä. Antonia on myös ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Hän on Michaelan tavoin Korpinkynsi, luultavasti älynsä takia. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta vain jos tutustuu häneen kunnolla. Antonia on hyvä loitsuissa ja muinaisissa riimuissa, mutta huono taikajuomissa. Hänellä on Snow-niminen tunturipöllö. Antonialla ei ole paljoakaan ystäviä, mutta hän yrittää saada niitä, sillä toisin kuin Michaela, hän ei ole juurikaan ujo, vaan hän uskaltaa puhua muillekin ihmisille.

Olivie Amy Carlotta O'Brian ja Marie Lynn Josie O'Brian
Michaelan vihollisiin Tylypahkassa lukeutuvat muun muassa O'Brianin kaksoset Marie ja Olivie. He käyvät Tylypahkassa ensimmäistä luokkaa ja kuuluvat Puuskupuhiin. Tytöt ovat täysin identtisiä, heillä on pähkinänruskeat hiukset ja pienet rusehtavat silmät. He nauravat usein ja nauttivat elämästä. Vaikka tytöt ovatkin ahkeria ja reiluja Puuskupuhien tapaan, he kuitenkin kiusavat Michaelaa jostain syystä, jota Michaela ei vielä tiedä. Kaksosten kasvot ovat täynnä pisamia, joiden olemassaolo harmittaa heitä kamalasti. Heillä on myös Frédéric-niminen isoveli, joka oli Luihuisessa, ennen kuin hänet erotettiin Tylypahkasta. Frédéric syyttää siitä Michaelaa ja hautoo sisartensa kanssa kostoa. Michaela ihmettelee edelleen, miksk O'Brianit vihaavat häntä.

Muuta
x Lempivärit: valkea, tummansininen.

x Lempitaikaeläin: Feenikslintu

× Lempieläin: Susi

× Lempilintu: Lumikurki

x Lempiruoka: kalapuikot

x Lempikarkki: suklaasammakot

x Lempipeli: velhošhakki

x Lempiaine: Ennustus

x Lempipaikka: Tylypahka

x Lempihuispausjoukkue: Muuttosuon Muuttohaukat

x Lempivuodenaika : talvi

Vastaus:

Muokkaan lähiaikoina.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

04.02.2017 21:37
Luku 19

"Missä on Khawala?", Loa sähisi kysyvästi pahaenteisellä äänellään, joka suorastaan tihkui pahaa tahtoa.
Hän tuijotti tiiviisti Bethin isää silmiin ja silitteli samalla valtavaa jättiläiskäärmettä, joka makasi suuren vihertävän takkamaton päällä. Käärme nautti selvästi olostaan ja sihisi hiljaa tyytyväisenä. Loa itse istui vanhalla kauhtuneella sohvalla, joka oli kaikin puolin kulunut. Hämärä huone oli täynnä omituista maagisuutta ja sen vanhat kiviseinät kasvoivat murattia, joka yritti selvästi valloittaa koko huoneen. Takkatulen valossa varjot leikkivät seinillä ja Loa tunsi olonsa kotoisaksi.
"Voin hakea hänet", Bethin isä sanoi yrittäen tavoitella tyyneyttä ääneensä, mutta huonolla menestyksellä, sillä hänen äänensä kuulosti yhtä hermostuneelta, kuin aina, kun hän puhui Loan kanssa.
Jokin naisen olemuksessa sai hänet tuntemaan hieman kauhua, mutta myös jokin Loassa kiehtoi häntä. Se, mikä huoneessa oli kotoisaa Loan mielestä oli Bethin isän mielestä karmivaa tai epämiellyttävä. Hän ei voinut kuitenkaan enää lähteä, eikä luovuttaa. Sitä hän ei halunnutkaan. Hän halusi valtaa ja sitä hän saisi, kun Loan suunnitelmat toteutuisivat.
"Selvä, mutta tee se nopeasti, Americo", Loa kehotti luoden hyytävän katseen Bethin isään, joka poistui huoneesta.
Loa odotti, että Bethin isän askelten äänet olivat kaikonneet ja puhui sitten käärmeelleen sihisevällä pehmeällä äänellä, joka kuulosti hieman sihinältä:
"Da, tahdon kostoni ja sen tulen myös saamaan. Muista, sinun on tehtävä se. Sinun on autettava, että saan kostoni. Espanjalaiset, ne espanjalaiset, Da, sinun on opittava tuntemaan ne."
Vaikka Loa olisi kuulostanut kenen tahansa mielestä mielipuolelta, hän oli aivan täysjärkinen. Hänen suunnitelmansa vain vaativat hieman hulluja päähänpistoja.

Loan käärmemäinen ääni peittyi juoksuaskeliin Dan sihinään, kun noin 11-vuotias mustakirarainen tyttö juoksi sisään suututtaen Dan, joka ei pitänyt melusta.
"Khawala", Loa sanoi puhutellen tyttöä halveksivaan äänensävyyn, "Näetkö tämän?"
Loa avasi kätensä, että tyttö näkisi pienen ruman patsaan, joka esitti ihmistä, jolla oli sarvet päässään ja nuija kädessään. Khawala kavahti kauhuissaan hieman kauemmas ruskeat silmät välkkyen, mutta Loa vain nauroi kolkkoa nauruaan. Hänelle sopi mainiosti se, että häntä ja hänen suunnitelmiaan pelättiin.
"Fetissi", Khawala sopersi ja hänen tummat kasvonsa kalpenivat kauhusta.
Tyttö loi vähän väliä pelokkaita katseita käärmeeseen, sillä hänestä tuntui, että se hyökkäisi pian.
"Niin, fetissi, sinun on vietävä tämä Matthewlle", Loa selitti häijysti hymyillen, "Viidestoista päivä, Tylyahossa."
"Tylyahossa?" Khawala toisti kysyvä ilme kasvoillaan, "Eihän siellä asu ketään teistä."
Hän korosti sanaa "teistä" aidosti hämmästyneenä ja vilkuili edelleen käärmettä sivusilmällään.
"Olet palvelustyttö", Loa muistutti käärmemäinen irvistys kasvoillaan, "Sinun ei tarvitse tietää minun asioistani."
Khawala nyökkäsi lyhyesti, otti fetissin vastentahtoisesti itselleen ja poistui huoneesta.

Michaela heräsi lyhyestä unestaan auringon paistaessa hänen silmiinsä. Hän oli nukkunut hyvin vähän ja itkenyt hyvin paljon. Niin paljon, että kyyneleet olivat loppuneet. Tyyny oli aivan märkä ja kaipasi pesua. Michaelan silmät olivat kipeät ja turvonneet kaikesta itkemisesstä, joka ei ollut juurikaan auttanut suruun, joka ei hellittänyt. Se pysyi itsepintaisesti Michaelan sisällä. Michaela katseli ulos ikkunasta. Aurinko paistoi kirkkaana ja näytti nauravan Michaelan murheille. Se ilkkui ja nauroi vuoron perään, eikä Michaela pitänyt siitä. Hän ei ollut koskaan pitänyt auringosta, tuosta kuumasta häikäisevästä valopallosta. Taivas oli pilvetön ja sininen, muttei aivan niin sininen, kuin kesäisin. Aamukaste oli jo kuivunut, eikä nurmikossa näkynyt enää sadepisaroita. Michaela nousi istumaan. Hän otti kärventyneen sypressisauvan käteensä ja siveli hellästi sen mustuneita juonteita. Yksisarvisen jouhi hohteli vielä, mutta näytti edelleen palaneelta. Kyyneleet kihosivat väkisinkin Michaelan silmiin, vaikka tämä yritti estää niitä. Ne vierivät hänen poskilleen ja putosivat äänettömästi hänen syliinsä. Suru menetetystä sauvasta oli liian voimakas. Michaelasta tuntui, että häneltä olisi riistetty jotain muutakin, kuin pala puuta ja yksisarvisen jouhi.

Yhtäkkiä ovelta kuului koputus. Michaela pyyhki äkkiä kyynelensä ja riensi ovelle. Hänen suruunsa sekoittui hieman iloa, kun hän tajusi pystyvänsä liikkumaan täysin normaalisti. Michaela avasi oven ja yritti olla narisuttamatta sitä. Hän ei nimittäin pitänyt oven narinasta. Kun ovi oli auki, Michaela näki edessään Dumledoren, joka astui ovesta sisään ja kysyi:
"Oletko valmis lähtemään Viistokujalle?"
Michaela nyökkäsi lyhyesti ja katseli poispäin Dumledoresta, joka hymyili hieman väsyneensti.
"Hyvä, tulehan sitten", Dumledore kehotti.
Michaela nousi ylös sängystä, johon hän oli vain hetki sitten istuutunut ja seurasi Dumledorea syysauringon valaisemalle käytävälle.
"Olen selittänyt herra Ollivanderille, että entinen sauvasi tuhoutui", Dumledore sanoi, "Nyt hän ei ihmettele sitä, että ostat uuden sauvan."
Michaela tunnusteli kaapunsa taskuja kävellessään ja löysi sieltä helpotuksekseen parikymmentä kaljuunaa. Käytävän maalaukset hieroivat silmiään auringon paistaessa heidän silmiinsä ja osa yritti vielä nukkua kirkkaasta valaistuksesta huolimatta.

Dumledore johdatti Michaelan jonkinlaiseen makuuhuoneeseen. Skottiruudullinen päiväpeite makasi siististi pedatun sängyn päällä ja muutama saman sävyinen tyyny oli aseteltu huolellisesti punaiselle sohvalle. Tumma työpöytä seisoi seinän vieressä ja sen päällä oli siisti lajitelma erilaisia sulkakyniä. Dumledore käveli suoraan suuren takan luo ja sanoi:
"Minerva antoi ystävällisesti sinulle luvan lainata hänen takkaansa."
Michaela ymmärsi Dumledoren tarkoittavan hormipulverilla matkustusta. Hänen päänsä täyttyi ensimmäisen hormipulverimatkan muistoista, kun hän otti takan reunalta kupin, jossa oli vihreää jauhetta, hormipulveria. Michaela otti kupista hyppysellisen pulveria ja heitti sen takkaan. Vaikka takassa ei ollutkaan puita, siihen roihahtivat heti smaragdin vihreät liekit. Michaela astui liekkeihin ja katsahti Dumledorea sanoen selkeästi:
"Ollivandersille."

Michaela kiisi kovaa vauhtia lämpimässä hormiverkossa. Hän puristi kaapunsa itseään vasten ja sulki silmänsä. Ne kuitenkin avautuivat kovassa vauhdissa ja Michaela näki monta takkaa kiitäessään eteenpäin. Ne kuitenkin katosivat, kun tuhka täytti Michaelan silmät. Hän ei nähnyt mitään, kunnes hän putosi pieneen nokiseen takkaan, jonka kivet olivat mustuneet ja kaipasivat nuohoamista. Michaela nousi kiireesti ja kiipesi pois takasta. Hänen koulukaapunsa oli noen peitossa. Kun Michaela ei ollut enää ahtaassa takassa, hän saattoi katsella ympärilleen. Hän oli Ollivanders-sauvakaupassa. Kauppa oli edelleen täynnä hyllyjä, joiden takana oli pieni takka, josta hän oli tullut. Herra Ollivander istui tumman pöydän takana ja pöydän päällä oli valtava syntymäpäiväkakku, joka oli ääriään myöten täynnä kynttilöitä. Michaela puisteli noen vaatteistaan ja käveli pöydän luo.
"Huomenta", hän sanoi yrittäen kuulostaa ystävälliseltä, vaikka hän inhosikin tuntemattomille ihmisille puhumista.
Kun herra Ollivander, joka oli ollut omissa ajatuksissaan huomasi Michaelan, hän sanoi:
"Huomenta, taidat tarvita uuden sauvan."
Michaela nyökkäsi ja katseli sitten, kun Ollivander tuli pois pöydän takaa ja otti mitan. Hän odotti kärsivällisesti paikallaan, kun Ollivanderin hopeanhohtoinen mittanauha mittasi häntä. Sillä aikaa Ollivander itse mumisi jotain ja otti laatikoita hyllyiltä. Hänen käsissään oli jo iso pino laatikoita, kun mittanauha oli valmis. Se kiertyi kerälle pöydän päälle, kun Ollivander tuli Michaelan luo ja ojensi tälle sauvan sanoen:
"Kokeilehan tätä. Pyökkiä, yksitoista tuumaa, sisältää yksisarvisen häntäjouhen, taipuisa."
Michaela otti sauvan käteensä, mutta herra Ollivander nykäisi sen melkein heti hänen kädestään päätänsä pudistellen.
"Heilauta tätä. Vuorivaahteraa, viisitoista ja puoli tuumaa, sisältää lohikäärmeen sydänjuuren, helposti särkyvä", Ollivander kehotti.
Michaela heilautti tottelevaisesti sauvaa, mutta mitään ei tapahtunut. Ollivander otti sauvan ja laittoi sen pitkulaiseen laatikkoon.
"Entäs tämä. Jalavaa, kymmenen tuumaa, sisältää lohikäärmeen sydänjuuren, hyvin kestävä", Ollivander selitti.
Michaela ei voinut olla ihailematta Ollivanderin taitoa muistaa jokainen myymänsä sauva. Hän katseli herra Ollivanderin vanhaa hieman salaperäistä olemusta ja yritti heilauttaa sauvaa. Se ampaisi kuitenkin pois hänen kädestään ja lensi suoraan päin hyllyä, jolta putosi muutamia laatikoita.

Ollivander riensi hyllyn luo ja poimi sauvan maasta sanoen:
"Sauvasi ydin ei voi olla lohikäärmeen sydänjuurta. Pitää siis kokeilla jotain muuta. Ota tämä. Vaahteraa, kolmetoista ja neljännestuuma, ydin feenikslinnun sulka, vakaa."
Michaela otti sauvan, joka tuntui kädessä oudolta. Se ei tuntunut sopivan hänelle lainkaan. Michaela oli onnellinen, kun sai tietää, että se ei ollut oikea sauva, sillä herra Ollivander otti sen pois ja sanoi:
"Sopisikohan tämä. Pihlajaa, yhdeksän ja kolme neljännestuumaa, sisältää yksisarvisen häntäjuohen, uskollinen."
Michaela heilautti sauvaa hieman turhaantuneena, mutta mitään ei tapahtunut.
"Entä tämä. Tammea, seitsemäntoista tuumaa, ydin feenikslinnun pyrstösulka, erikoistunut loitsuihin", Ollivander sanoi kuulostaen lannistumattomalta.

Lukuisien uusien kokeilujen ja epäonnistumisten jälkeen Ollivander pysähtyi miettimään.
"Vaikuttaa siltä, ettei mikään näistä ytimistä sovi sinulle", hän sanoi hetken kuluttua.
Michaela säikähti, sillä häntä pelotti, ettei olisi toista hänelle sopivaa sauvaa. Hän kuitenkin luotti Ollivanderin taitoihin ja odotti hiiren hiljaa, mitä tuleman piti. Ollivander näytti käyvän sisäistä taistelua itsensä kanssa. Michaela katseli ihmeissään ja lepuutti sauvojen kokeilusta puutunutta kättään.
"On kai sittenkin myytävä se sauva", herra Ollivander sanoi pitkän mietinnän päätteeksi.
Michaela ei tiennyt, mitä Ollivander tarkoitti, mutta hän pysyi silti vaiti. Ollivander riensi liikkeen takaosaan ja viittasi Michaelan seuraamaan itseään. Michaela seurasi Ollivanderia, joka avasi hitaasti hopeisena hohtavan verhon, jonka takaa paljastui pieni huone. Huoneessa oli taivaansininen nojatuoli ja hylly, jossa oli muutama taikasauvalaatikko. Herra Ollivander otti huokaisten yhden laatikoista ja avasi sen.
"Tämä on viimeinen toivomme. Valmistin sen, kun mietin sopivia sauvan ytimiä ja kokeilin niitä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että thestralin jouhi on liian voimakas ydin sauvoihin", Ollivander selitti, ennen kuin antoi sauvan Michaelalle.
Michaela mietti, miten kävisi, jos sauva ei toimisikaan. Hän kuitenkin odotti, että Ollivander antaisi hänen kokeilla sitä. Hetken näytti, että herra Ollivander oli tullut katumapäälle, eikä antaisikaan sauvaa, mutta sitten hän ojensi sen Michaelalle sanoen:
"Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa pitkä, ydin thestralin jouhi, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen."
Sauva tuntui hyvältä Michaelan kädessä ja hän piti sen tummasta väristä. Hän heilautti sitä varovasti ja sen kärjestä lenteli sinisiä kipinöitä. Michaela tunsi itsensä hyvin onnelliseksi. Hän oli sittenkin löytänyt sauvan.

Michaela havahtui onnellisista ajatuksistaan, kun herra Ollivander kehotti:
"Tulehan nyt kaupan puolelle syömään syntymäpäiväkakkua. Tänään on Ollivanders-liikkeen 2388-vuotissyntymäpäivä, joten jokainen tänään myymämme sauva on kolme kaljuunaa alennuksessa."
Herra Ollivander ja Michaela lähtivät pienestä huoneesta ja tulivat takaisin kauppaan. He istuutuivat tumman pöydän ääreen ja Michaela maksoi sauvansa. Hän katseli liikkeen ikkunasta ulos ja näki muutaman hulivilin pikkuvelhon heittelevän torahammasfrisbeetä Viistokujalla asioivien aikuisten seassa. He näyttivät onnellisen tietämättömiltä ja viattomilta leikkiessään kadulla, että Michaela alkoi muistella oman lapsuutensa onnellisia päiviä. Päiviä, joilloin äiti eli.

Kun Michaela istui ja käytti aikaa haaveilemiseen, herra Ollivander leikkasi heille molemmille palat suuresta syntymäpäiväkakusta, jonka päälle oli kirjoitettu suklaakuorrutteella:

Ollivanders 2388 vuotta

Kun Michaela huomasi kakkupalan, hän päätti maistaa sitä. Hän otti Ollivanderim tyhjästä taikoman lusikan ja otti sillä pienen palasen kakkuviipaleestaan. Se maistui toffeelta, mutta kun Michaela maistoi toista palaa, se maistuikin vadelmalta.
"Miksi kakku maistuu joka lusikallisella erilaiselta?" Mkchaela kysyi herra Ollivanderilta syötyään seitsemän lusikallista.
"Kakku on leivottu jokamaun rakeista", Ollivander selitti.
Michaela sai vielä ruohon, vanilian, paperin makuiset palaset, ennen kuin kakun pala loppui. Sen jälkeen hän lähti takan luo. Michaela otti hormipulverin ja heitti sen takkaan. Kun tuli oli syntynyt hän meni sinne itsekin ja sanoi selvällä äänellä:
"Tylypahkaan, McGarmivan huoneeseen."
"Nähdään!" hän huudahti herra Ollivanderille, ennen kuin hän katosi näkyvistä.

Michaela kieppui taas hormiverkossa. Hän puristi uutta taikasauvaa tiukasti kädessään ja piti silmänsä visusti kiinni, ennen kuin hän pääsi turvallisessti McGarmivan huoneen takkaan. Michaela nousi takasta nokisena, mutta onnellisena. Hän katseli ympärilleen ja näki McGarmivan huoneen samanlaisena, kuin ennenkin, paitsi että Verinen paroni, Luihuisen tupakummitus oli siellä. Se leijui jykevän puupöydän luona. Michaela käveli hieman lähemmäs ja näki, että aave tutki joitain papereita. Hän yritti nähdä, mitä papereissa luki, mutta hänen oli mentävä vieläkin lähemmäs. Ennen kuin Michaela ehti näkemään tekstin, Verinen paroni huomasi hänet, se suuttui ja liisi suoraan häntä päin huutaen:
"Miksi sinun on aima työnnettävä nenäsi joka paikkaan!"
Michaela lähti kiireesti huoneesta ja mietti paluumatkallaan Sairaalasiipeen, mikä oli saanut Verisen paronin käyttäytymään niin kummallisesti.

// Tällä tarinalla yritän saada syntymäpäivämerkin.:-D
Sauvan tietoja ei tarvitse vielä lisätä, sillä lährtän seuraavaksi päivitetyt tiedot, koska vanhat eivät ole enää ajan tasalla.

Vastaus:

Tarinan alku oli erittäin jännittävä ja mielenkiintoinen katsaus näihin, sanoisiko pahishahmoihin. Loa on kiehtova olento, tarinan alku ja tapahtumat imaisivat kyllä vauhdilla mukaansa! Olet saanut luoduksi hänet tarinaan hyvin kiehtovin keinoin.

Samalla kuvauksesi ja kerrontasi on edistynyt hurjasti. Nyt tapahtumat eivät vain etene "sitten tapahtui" tyyliin, vaan jokaiseen hetkeen on pysähdytty ja kerronta antaa lukijalle aikaa tutustua tilanteeseen. Kuvaukset luovat tunnelmaa ja tekstisi on hurjasti rikkaampaa sanastoltaan.

Sauvan osto olikin aika mutkikasta, mutta ihanaa, että Michaela sai lopulta oikean sauvan. Mitäköhän sauvatietous sanoo uusista sauvoista, kun velhon suhde edelliseen sauvaan on katkennut? Sauvat valitsevat velhot, mutta kuinkakohan monta sauvaa voi jonkun valita? Niin ihanan mielenkiintoinen taikamaailman aihe!

Oi, tuota syntymäpäiväkakkua haluaisin itsekin maistaa. Nam. Paitsi jos kohdalle sattuu joku ikävämpi jokamaun rae, heh.

Sait samalla hienosti muotoilluksi syntymäpäivän tarinahaasteen sanat tekstiin. Ne kuulostivat siinä luonnollisilta ja saitkin aiheen sopimaan kivasti syntympäiviin.

Saat: 5 kaljuunaa ja 5 tupapistettä.
Lisäilen tietysti tapahtumamerkin tässä samalla.
-Aline-

Nimi: Ocean

04.02.2017 19:29
huh, hyvä että pidit tarinastani :') mainitsen michaelan taas seuraavassa.

Nimi: Ocean

04.02.2017 12:03
moi! kirjotin nyt tarinan missä mainitsen michaelan. toivottavasti tykkäät siitä! oli jännää lukea, kun salama iski michaelaan, toivottavasti hän toipuu vielä!

Nimi: Michaela Black

03.02.2017 13:52
Luku 18

Michaela heräsi, kun hän kuuli hiljaista puhetta.
"Professori, selviääkö hän varmasti?" Bethin ääni kysyi kuulostaen hyvin huolestuneelta.
"Jos vastaisin kyllä, valehtelisin. Ystäväsi on sellaisessa tilassa, että emme vielä tiedä, elääkö hän enää pitkään", Michaela kuuli Dumledoren äänen vastaavan. Dumledorekin kuulosti huolestuneelta. Beth ja Dumledore puhuivat molemmat hyvin hiljaa äänellä, joka olisi soveltunut hyvin kuolinvuoteellaan makaavan ihmisen kanssa puhumiseen. Michaelasta tuntui kamalalta kuunnella heidän puheitaan, pystymättä tekemään mitään. Oli, kuin häneen olisi loitsittu kokovartalolukko, sillä hän ei pystynyt liikahtamaankaan. Michaela olisi halunnut rientää Bethin luokse, halata häntä ja vakuuttaa olevansa kunnossa, muttei pystynyt avaamaan edes silmiään, saati sitten juoksemaan Bethin luo. Hän yritti kovasti liikkua, mutta pystyi tuski hengittämään.
"Tämä epävarmuus on niin kamalaa. Michaela on maannut täällä melkein kuukauden", Beth huokaisi ja lähti askeleiden äänestä päätellen pois.
"Ymmärrän kyllä, että se on sinulle vaikeaa, mutta ajattele muitakin koululle tapahtuneita harmeja", Dumledore sanoi osanottavasti ja poistui hänkin.
Michaela olisi halunnut tietää, mitä muuta oli tapahtunut, mutta Dumledoren lähdettyä oli hiljaista, eikä kukaan puhunut enää harmeista. Michaela toisti Bethin sanoja mielessään. Oliko hän maannut siinä tosiaan kuukauden, hän mietti. Michaela yritti kaivella muistiaan, muttei muistanut muuta, kuin voimakkaan sähkövirran, joka oli imeytynyt taikasauvaa pitkin häneen. Hän ajtteli sitä tilannetta kauan ja nukahti mietteisiinsä.

"Valitettavasti emme voineet toteuttaa suunnitelmiamme viidestoista päivä, koska joku hoiteli sinut jo pois päiväjärjestyksestä", Bethin isän ääni kaikui tyhjässä avarassa huoneessa, "Järjestämme kuitenkin sen sijaan sinulle jotain muuta viidestoista päivä lokakuuta."
Hänen äänensä kuulosti pahantahtoiselta ja voitonriemuiselta. Michaela kuunteli sitä vaiti ja tutki samalla huonetta. Se oli tyhjä pyöreän muotoinen huone, jonka katto oli korkealla. Vaaleat marmoriseinät ympäröivät Michaelaa ja Bethin isää joka puolelta ja valkeasta katosta tihkui valoa huoneeseen.
"Tiedätkö, miksi olet täällä?" Bethin isä kysyi ja kuulosti omituisen pelokkaalta.
Michaela ei tiennyt, mutta ei halunnut näyttää sitä, joten hän ei vastannut mitään. Se näytti raivostuttavan Bethin isää, joka kysyi normaalia ilkeämmällä äänellä:
"Tiedätkö, että tulet kohtaamaan tänään Hänet, joka pimeyden parhaiten tuntee, Käärmeiden valtiattaren?"
Michaela ei tiennyt, ketä Bethin isä tarkoitti, joten hän katseli ihmeissään ympärilleen, jotta näkisi ihmishahmon.

Samassa katosta luikerteli jättiläistammen rungon paksuinen myrkynvihreä käärme. Bethin isä perääntyi seinää vasten ja katseli sitten käärmettä näyttäen edellistäkin pelokkaammalta ja voitonriemuisemmalta. Sitten Michaela tajusi, mitä Bethin isä pelkäsi. Valtavalla käärmeellä ratsasti nainen. Naisella oli hyvin tumma iho ja mustat hiukset. Hänellä oli pitkä tummanvihreä hame, joka oli tehty pitkistä kapeista kangassuikaleista. Vaikka syksy oli jo pitkällä, nainen käytti silti lyhyttä toppia, jonka alareunasta ja hihojen paikalla roikkui myös kangassuikaleita. Naisen pikimustat hiukset olivat rullakiharoilla, jotka roikkuivat mikä minnekkin peittäen hänen myrkynvihreät silmänsä. Hänen laihat kasvonsa näyttivät olevan pelkkiä suuria silmiä, jotka tuijottavat häijysti Michaelaa. Naisella oli toisessa kädessään valtikka, jonka päässä oli pieni pääkallo ja toisessa kädessään taikasauva.

Michaela tuijotti ihmeissään eriskummallista näkyä. Käärme mateli lähemmäs, mutta noita, joka ratsasti sillä pysäytti sen ja hypähti kevyesti maahan. Hän käveli lähemmäs ja siveli luisilla sormillaan valtavan käärmeen päätä.
"Lopezin perillinen, kas, kas", nainen aloitti pehmeällä sihisevällä äänellä, "Taidat olla pulassa. Tänään sinulla ei ole ketään, ei ketään suojaamassa itseäsi. Saat kokea kaiken, jokaikisen mahdollisen kidutuksen ennen kuolemaasi. Joudut anelemaan minulta armoa, minulta, Käärmeiden valtiattarelta."
Nainen haisi epämiellyttävältä ja tuli yhä lähemmäksi Michaelaa, joka ei ollut tajunnut naisen sanoista juuri mitään.
"Kuka sinä olet?" Michaela kysyi yrittäen olla kuulostamatta pelokkaalta tai säikähtäneeltä. Hän seisoi hievahtamatta paikallaan tuijottaen naista ja käärmettä. Nainen naurahti kimakasti ja sanoi:
"Olen Loa, Käärmeiden valtiatar."
Michaela ei ymmärtänyt yhtään enempää, vaikka tiesikin naisen nimen. Hän katseli tarkkaan, kun Loa otti kaulastaan pienen nahkapussukan ja avasi sen. Hän otti sen sisältä pienen resuisen kangasnuken, jolla oli napeista tehdyt silmät ja sen vartalossa luki sotkuisin kirjaimin:

Michaela Black

Michaela tuijotti nukkea ihmeissään. Hän ei ymmärtänyt, miksi Loa oli tuonut sen mukanaan, mutta epäili, että nukke voisi olla vaarallinen. Loa mumisi jotain itsekseen ja loihti eteensä pöydän, jolle hän asetti nuken.
"Pian kaikki alkaa", hän sanoi pahaenteisellä äänellä ja tuijotti Michaelaa yrittäen löytää merkkejä heikkoudesta tai pelosta.
Kun Loa ei kuitenkaan huomannut niitä, hän hymähti tyytymättömänä ja sanoi osoittaen sauvallaan nukkea:
"Vangitsous."
Nuken ympärille kietoutuvat köydet, jotka sitoivat sen tiukasti paikalleen. Michaelan hämmästykseksi myös hänen ympärilleen kietoutuivat tiukat vahvat köydet, joista ei ollut helppo päästä irti.
"Ymmärrätkö nyt, mitä aijon sinulle tehdä?" Loa kysyi häijysti hymyillen.
Vastaus muotoutui valmiiksi Michaelan päässä, mutta hän ei kertonut sitä Loalle, vaan pysyi vaiti ja etsi katsellaan Bethin isää, joka oli kai lähtenyt huoneesta.

Loa loihti esille neulan ja alkoi laulaa jotain vieraalla kielellä. Laulun aikana hän polvistui monta kertaa ja teki välillä ennalta arvaamattomia liikahduksia. Sitten hän katsahti Michaelaa ja alkoi lähestyä tätä edelleen laulaen. Loa tuli hyvin lähelle ja repäisi sitten Michaelan päästä tumman hiussuortuvan. Michaela olisi halunnut kadota paikalta. Loa oli hänen mielestään hirveä. Michaela ei päässyt kuitenkaan köysistä irti, vaikka hän riuhtoi ja yritti avata solmuja. Loa käveli tyytyväisen näköisenä takaisin pöydän luo kiinnitti hiussuortuvan huolellisesti nukkeen. Sitten hän varmisti, että Michaela näkisi hyvin, mitä hän teki ja otti neulan pöydältä luisevilla sormillaan. Michaela tiesi hyvin, että kohta Loa upottaisi neulan nukkeen ja yrittäisi saada hänet tuntemaan mahdolisimman paljon kipua. Silti hän kavahti, kun Loa liikutti neulaa hitaasti nukkea kohti ja se upposi helposti nuken pehmeään kangasvartaloon. Michaela tunsi kivun, kun neula upposi yhä vain syvemmälle nukkeen. Loa astetti neulan taitavasti niin, että se joutui poikittain nuken sisälle. Kipu Michaelan ruumiissa voimistui entisestään ja hänen oli vaikea olla huutamatta. Oli, kuin Loa olisi työntänyt neulan häneen, eikä nukkeen. Loa loitsi taikasauvallaan uuden neulan esille. Hän työnsi sitä hitaasti, mutta varmasti nukkeen ja Michaela tunsi kivun vain kasvavan, kunnes se kaikki katosi.

"Matami Pomfrey, edes viisi minuuttia, ole kiltti", Bethin ääni pyysi.
"Olkoon menneeksi, mutta et sinä hyödy mitään hänen tuijottamisestaan", toinen ääni sanoi hieman kärttyisästi.
Michaela kuuli askelten lähestyvän häntä ja arveli Bethin tulevan. Hän raotti silmiään ja pystyi avaamaan ne kokonaan, mutta joutui sulkemaan ne heti, sillä valo oli liian kirkas pitkän pimeyden jälkeen. Beth istuutui surullisen näköisenä tuoliin Michaelan sängyn viereen. Michaela yritti nousta istumaan, muttei onnistunut, vaan joutui tyytymään makaamiseen. Beth kuitenkin huomasi hänen liikahtaneen ja huudahti:
"Olet sittenkin hengissä!"
"Hiljaa", matami Pomfrey tiuskaisi heti mutta huomattuaan, että Beth oli oikeassa tuli hänkin Michaelan vuoteen luo ja katseli Michaelaa nähdäkseen, elikö hän varmasti.
Michaela ei pitänyt matami Pomfreyn tuijotuksesta, mutta räpytteli silmiään, että matami näkisi hänen elävän. Beth näytti onnelliselta, kun huoli ystävästä puhallettiin pois, eikä hän halunnut tehdä muuta, kuin katsella Michaelaa, jotä hän oli jo luullut kuolleeksi.
"Minun on kutsuttava rehtori", matami Pomfrey mutisi, "Ihme on tapahtunut."

Kun Beth ja Michaela jäivät kahden Michaela kysyi
"Mitä muuta täällä on tapahtunut?"
Beth ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä Ocean ryntäsi tuulispäänä sisään.
"Me luultiin, että sinä kuolit", hän huohotti hymyillen hieman.
Nähdessään ystäviensä huolestuneisuuden kadonneen kuin taivaan tuuleen, Michaela lopulta tajusi olleensa tosiaan kuukauden Sairaalasiivessä. Hän ymmärsi myös, kuinka paljon hän oli jäänyt jälkeen jokaisessa oppiaineessa. Niitä miettiessään Michaela ei huomannut, että myös Dumledore astui sisään.
"Erinomaista, olet siis hengissä", hän sanoi Michaelalle, joka nyökkäsi vastaukseksi.
"Voit jatkaa koulunkäyntiä jo seuraavalla viikolla", Dumledore selitti, "Sitä ennen tarvitset kuitenkin uuden sauvan."
Dumledore katsahti Michaelan yöpöydälle, jonka päällä lojui mustunut puunpalanen, jonka sisältä sojotti kärventynyt, mutta edelleen hopeanhohtoinen yksisarvisen häntäjouhi. Michaelan mielen täytti yllättäen suru, syvä suru menetetystä sauvasta. Jän hautasi kasvonsa tyynyyn ja yritti olla nyyhkyttämättä ääneen. Dumledore, Beth ja Ocean lähtivät. Michaela oli siitä kiitollinen. Hän halusi olla yksin, hyvin yksin voimakkaan surunsa kanssa.

Vastaus:

Michaelan selviytyminen tuntuu olevan tiukilla ja kirjoitat hyvin mukaan hänen kuulemiaan puheita, vaikka tyttö ei hereillä tai täysin tajuissaan ollutkaan. Beth on ihana ystävä, vaikka hänen kotitaustansa taitaakin olla vähän ikävä.

Bethin isä ja tämän Käärmeiden valtiatar ovatkin kiintoisia hahmoja. Bethin isä halusi rasian, mutta mitä Loa mahtaa haluta ja millainen hahmo hän taikamaailmassa on? Miksi he tahtovat aiheuttaa Michaelalle kipua? Lukiessa tuli kovin surku olo tytön puolesta ja teki mieli itse mennä keskeyttämään koko tilanne.

Onneksi Michaela pääsi herämään! Mikä salama mahtoi olla ja mitäköhän aikuiset epäilevät tapahtuneen... Koulussa taitaa olla vallalla paljon kaikenlaista kummaa, samoin uhkaa koko velhomaailmassa.

Sujuvia kappaleita, selkeää luettavaa tekstiä ja luovia ideoita, hienoa!

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

©2017 Pensieve - Tylypahka tarinaroolipeli - suntuubi.com