Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Michaela Black

(liittynyt 28.12.2016)

1.luokka

karma:  +118/-0

Nimi: Michaela Luna Manuela Black Saldo: 124 kaljuunaa
Sukupuoli: Nainen Tupapisteet: +31/-0
Syntymäpäivä: 11.1. Kirjoitetut tarinat: 32 kpl
Verisääty: Jästisyntyinen Viimeinen läsnäolo: 19.4.2017
Sauva: Hopeavaahteraa, 17 ja kolmasosa tuumaa, ydin thestralin jouhi, erittäin voimakas ja vaarallinen, uskollinen.
Suojelius: Lumikurki  
Valinnaisaineet: Ennustaminen ja numerologia
Kokeiden tulokset: -
Suoritetut läksyt: Lentäminen I, Numerologia I

 

Luonne

​Michaela on hyvin omanlaisensa persoona. Hänen ujo, ylpeä luonteensa vaatii häneltä paljon uhrauksia ja itsehillintää. Michaela on aina ollut liian ylpeä pyytääkseen apua keneltäkään. Hän on hyvin omatoiminen ja tekee kaiken mielellään itse. Michaela ei luovuta koskaan, vaan tekee kaiken loppuun asti. Hänessä on hieman perfektionistin vikaa ja hänen on hyvin vaikea sietää epäonnistumista. Michaela on köyhä ja säästäväinen eikä siedä tuhlausta, mutta on myös hyväsydämminen ja antaa mielellään omastaan toisillekin. 
Michaela on älykäs ja yrittää saavuttaa elämässään jotain suurta. Viisautensa ansiosta hän ymmärtää usein enemmän asioita, kuin muut ikäisensä. Michaela on pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Tradegiaa, fantasiaa, romantikkaa ja jopa tietokirjallisuutta. Eniten hän pitää myyteistä, joissa kerrotaan linnuista. Michaela on dramaattinen ja toivoo usein, että hänelle kävisi samoin, kuin kirjojen sankareille. Kun hän lukee kirjoja, hän syventyy kirjaan ja uppoutuu sen sisälle. Hän voi herätä kirjansa parista tietämättä edes onko yö vai päivä. 
Jos Michaelaa loukkaa saa olla varma että hän muistaa sen ikuisesti. Hän pitää eräänlaista "kiusaamispäiväkirjaa" ja kirjoittaa sinne kaikki pienistä haukkumisista syrjintään ja tönimiseen. Michaela joutuukin ostamaan uusia päiväkirjoja luonnottoman usein. Kun koulu on alkanut, hän ei kuitenkaan ehdi kirjoittaa kaikkea. 
Michaela on loistava laulaja. (Vain silloin kuin kukaan ei kuule.) Hän ei tiedä sitä itsekään, mutta ne jotka ovat kuulleet hänen laulavan tietävät sen. Hän rakastaa laulamista ja musiikin kuuntelua. Erityisesti Michaela pitää klassisesta ja surumielisestä musiikista, johon voi eläytyä täydellisesti. Hän kirjoittaa muistiin erilaisten laulujen nimiä ja sanoja, jotta voisi opetella laulamaan niitä. Michaela rakastaa myös runoja ja kirjoittaa niitä itsekin.
Michaela on hyvin hyvin epäsosiaalinen. Hän inhoaa toisiin ihmisiin tutustumista ja on siksi melkein aina yksin. Michaela pitää hyvin paljon yksinolosta ja omasta rauhasta, joten yksinäisyys ei ole ongelma. Hän on hyvin varautunut ja vähäpuheinen tuntemattomien seurassa. Michaela hätkähtää, jos joku puhuttelee häntä ja hän inhoaa parityöskentelyä ja suullisia tehtäviä. Michaela on hyvin salailevainen ja sulkeutunut, eikä välitä muista ihmisistä juurikaan. 
Hän pitää hyvin paljon kaikista linnuista ja ihailee niiden vapautta lentää minne vain tahtoo. Michaela haluaisi oppia lentämään hyvin ja kuulua Korpinkynnen huispausjoukkueeseen, mutta ei uskalla kysyä sen kapteenilta lupaa liittyä. Hän katselee usein taivaalle nähdäkseen linnut, jotka kartelevat ympäriinsä. Johtuu kai juuri Michaelan maltista ja rauhallisuudesta, että hän saa usein monet linnut luottamaan itseensä. Kotonaan Espanjassa Michaela viettää mielellään aikaa meren rannalla lokkeja ja muita lintuja tutkien. Hänen suurimpiin unelmiinsa kuuluu matka Siperiaan katsomaan lumikurkia.
Michaela on taikauskoinen ja pitää ennustamisesta. Hän näkee jostain syystä enneunia ja joutuu välillä transsiin, jossä hän ei voi hallita itseään. Se harmittaa Michaelaa, sillä hän pelkää tekevänsä jotain vaarallista, tai hirveää. 

Ulkonäkö

 Michaela on hyvin hyvin hoikka ja lääkärien mielestä huolestuttavan alipainoinen. Hän näyttää siltä, että hänen luunsa voisivat hetkellä millä hyvänsä tunkeutua kuolemankalpean ihon läpi. Monet ihmiset kauhistelevat asiaa ja väittävät Michaelan näyttävän vampyyriltä. Tämä ei ole kuitenkaan Michaelan vika, sillä hän on luonnostaan laiha ja hänellä on paljon allergioita joten hän ei voi syödä kovin monia ruokia. Michaelan vasemmassa olkapäässä on pieni kotkan pään muotoinen merkki. Michaela ei tiedä, milloin ja mistä se on tullut, mutta haluaisi selvittää sen.
Michaelan hiukset ovat pikimustat kuin korpin sulat. Ne ovat lisäksi hyvin kiharat ja yltävät kiharoista huolimatta vyötärölle asti. Michaela pitää hiuksensa aina auki, että voi tarvittaessa piilottaa kalpeat kasvonsa niiden taakse. Hiusten päällä on usein pikimusta noidanhattu, jossa on tummansininen nauha. Hattu, jota Michaela käyttää aina kuin on mahdollista on ainoa laatuaan. Vaikka sitä ei tiedetä, se on itsensä Rowena Korpinkynnen suippohattu. Se oli vain jotenkin päätynyt matami Malkinille, jolta Michaela osti sen.
Michaelan vaatteet ovat usein hiukan liian pieniä. Ne ovat yleensä mustia ja valkoisia. Jästivaatteiksi sopivat hyvin tiukat legginssit, musta neule ja tiukka valkea t-paita, jossa voi olla linnun kuva. Michaela käyttää mielellään koulupukua jästimaailmassakin, sillä se tuo yhteenkuuluvuutta velhomaailmaan. Tummansininen kravatti on Michaelasta ihana, sillä se sopii hyvin suippohatun kanssa. 
Michaelan kuolemankalpeissa kasvoissa on kaksi suurta syvän tummansinistä viisaan näköistä silmää joiden alapuolella on kapeahuulinen suu joka ei naura juuri koskaan. Hänen silmänsä vuotavat kyyneliä useammin kuin kerran viikossa, mutta sen hän yrittää salata muilta. Silmät pysyvät yleensä tyynenä, mutta joskus ne näyttävät suorastaan salamoivan. Silmiä kehystävät luonnostaan pitkät mustat ripset, jotka kartuvat kauniisti. Ne näyttävät hurmaavalta, kun Michaela räpyttelee silmiään. Michaelan nenä on hyvin muodostunut ja siro. Hänellä on korkea otsa, mutta sitä ei yleensä näy suippohatun alta.
Michaelalla on pitkät raajat ja hän on aika pitkä ikäisekseen. Hänellä on vasemmassa kädessä vanha hopeanvärinen rannekello, joka on hänen äitinsä suvun sukukalleus. Michaela ei meikkaa, eikä hänellä olisi siihen rahaakaan. Michaela on vasenkätinen, mutta osaa käyttää myös oikeaa kättään.

Perhe, läheiset ja ystävät

Michaela on jästiperheestä, johon kuului hänen lisäkseen äiti ja isä. He asuivat Espanjassa pienessä maalaiskylässä. Kun Michaela oli pieni, hänen vanhempansa tajusivat, että hän oli noita. Isä järkyttyi kovasti, sillä hänen sisarensa oli ollut noita ja kuollut taistellessaan Voldemortia vastaan. Äitiä ei kuitenkaan haitannut, että Michaela oli noita. Vanhemmat eivät koskaan puhuneet velhoista ja noidista, vaan päättivät kertoa siitä Michaelalle, vasta kun hän saisi kirjeen Tylypahkasta. Kun Michaela oli 7-vuotias hän räjäytti kuitenkin vahingossa ilotulituslaatikon ja olisi kuollut, ellei hänen äitinsä olisi pelastanut häntä. Michaelan äiti kuoli räjähdykseen, ja isä suuttui siitä hyvin paljon. Hän sulki Michaelan komeroon ja murtui aivan täysin toivoen Michaelan kuolevan. Michaela muutti siksi asumaan Juan-enonsa luo meren rannalle.

Daniela Aya Natalia Black O.s. Lopez 
Michaelan edesmennyt äiti, jonka kuolemasta isä syyttää Michaelaa. Hän oli kotoisin Espanjasta ja asui siellä koko elämänsä. Daniela oli herkkä ystävällinen kaunotar, josta oli vaikea olla pitämättä. Hänen kirkkaanvihreät silmänsä tuikkivat kuin tähdet ja mustat olkapäille ylettyvät kiharat näyttivät aina hyvinhoidetuilta. Danielan lempeän luonteen ansiosta hän sai paljon ystäviä ja häntä muistellaan aina hyvällä. Hän ei suuttunut juuri koskaan, mutta olisi varmasti halunnut miehensä huolehtivan Michaelasta oman kuolemansa jälkeen. Michaela muistaa äitinsä hyvin, eikä voi koskaan unohtaa suruaan tämän kuolemasta. Michaela tietää kuitenkin, että äiti teki sen hänen takiaan, joten hän yrittää pysyä hengissä, ettei äiti olisi kuollut turhaan.

Scott Erik Jeremy Black 
Michaelan kiivasluonteinen isä, joka vihaa tytärtään tämän noituuden takia. Hän on kotoisin Skotlannista, mutta asuu tällä hetkellä Sveitsissä. Scottilla on lyhyet ruskeat hiukset ja harmaansiniset silmät, jotka leimuavat hänen suuttuessaan. Hän suutuu usein, mutta hänen raivonpurkauksensa eivät yleensä kestä kauaa. Muuten hän on kuitenkin hyvin miellyttävä mies. Hän on ammatiltaan liikemies, joka matkustelee paljon ja on salaa rikastunut työllään. Scott on viekas mies ja osaa valehdella hyvin jos vain tahtoo, mutta yleensä hän ei sitä tee. Hän ei kuitenkaan ole kertonut Michaelalle, että hän on mennyt uudestaan naimisiin ja saanut toisen lapsen, Faithin. Michaela ei puhu mielellään isästään, sillä häntä harmittaa, että isä vihaa häntä.

Lovisa Rosalind Black O.s. Widmer
Michaelan isän uusi vaimo, josta Michaela ei tiedä mitään. Lovisa on Sveitsiläinen noita, mutta Scott ei tiedä hänen olevan noita. Hän on hyvin miellyttävä ja vaatimaton ihminen. Lovisalla on pitkät vaaleat kiharat, jotka hän letittää päivittäin. Hänen tummia silmiään korostavat kauniit ripset, jotka kartuvat hieman. Lovisa on lempeä, periksi antamaton, rohkea ja pitää lapsensa turvallisuutta maailman tärkeinpänä asiana. Lovisa on köyhästä perheestä ja on paimentanut koko lapsuutensa vuohia Alpeilla. Hän on sen takia kehittynyt nopeaksi ja ketteräksi. Lovisa kävi kuitenkin Tylypahkan ja oli Rohkelikon tuvassa. Hän rakastaa eläimiä hyvin paljon ja jäikin aikuistuttuaan paimentamaan vuohia perintötilalleen. 

Faith Åsa Emily Black
Michaelan nelivuotias sisarpuoli, josta Michaela ei tiedä mitään. Faith on suloinen ja älykäs pikkutyttö, jolla on ihastuttava hammashymy. Hänen suuret kullanruskeat silmänsä näyttävät hymyisevän, vaikka tyttö itkisikin. Ei vielä tiedetä, onko hän noita, vaiko ei. Faith rakastaa perheen vuohilaumaa ja leikkii vuorilla vuohien kanssa kaiket päivät. Hän ei tahdo pahaa kenellekään ja järkyttyy, jos jotain hirveää tapahtuu. Hänen viaton olemuksensa ja iloisuutensa hämmästyttäisi kaupunkilaisia, jotka eivät usko tuollaisten luonnonlasten olemassaoloon. Faithin paksut tummat hiukset ovat usein takkuisia ja täynnä heiniä, munnä hän ei välitä siitä. Hän oppii mielellään uusia asioita ja yrittää opettaa vuohille temppuja, muttei kuitenkaan onnistu kovin usein. 

Juan Antonio Lopez 
Michaelan Espanjalainen eno, jonka luona Michaela on asunut viimeiset neljä elinvuottaan. Juan on ystävällinen ja päättävätinen ihminen, joka ei luovuta koskaan. Hänen mustat silmänsä näyttävät siltä, että ne näkisivät ihmisen tunteisiin. Juanin mustat hiuset ja parta sekoittuvat vahvoihin kulmakarvoihin ja alituisesti ruskettunut iho näyttää siltä, että hän ottaisi koko ajan aurinkoa. Hän on harteikas ja aika pitä mies, jolla on loistavat kokkaustaidot. Juan loihtii milloin mitäkin herkkuja lapsilleen ja Michaelalle ilman taikasauvaa. Hän on useimmiten hyväntuulinen, vaikka kymmenen vuoden takainen vaimon menetys paihaa hänen mieltään yhä. Michaela rakastaa enoaan, vaikka tämä sääliikin häntä, eikä Michaela pidä säälistä.

Jose Manuel Lopez
Michaelan 17-vuotias serkku, joka ei juurikaan välitä Michaelasta. Jose on tummahiuksinen ja harmaasilmäinen teini, joka haluaisi jo olla aikuinen ja muuttaa pois kotoaan. Hän pitää Michaelaa kummallisena mielipuolena, eikä välitä juurikaan muiden ihmisten seurasta. Jose haaveilee insinöörin urasta ja opiskelee ahkerasti jästikoulussa. Hän on huono ajattelemaan muiden tunteita ja loukkaakin usein muita tarkoittamatta mitään pahaa. Josen mielestä säännöt ovat hyvin tärkeitä ja noituus pitäisi kieltää lailla. Hän ajattelee olevansa ansassa, koska joutuu asumaan niin kaukana kaupungista. Vaikka Jose muistuttaakin ulkonäöltään paljon isäänsä, hän ei ole perinyt isänsä ystävällistä luonnetta.

Esther Teresa Lopez 
Michaelan 11-vuotias serkku, joka on myös Michaelan ensimmäinen ystävä. Estherillä on paksut mustat hiukset ja utuisen vihreät silmät. Hän on hyvin ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, joka ei piittaa erilaisuudesta. Esther on hyvin suvaitsevainen ja ystäviään puolustava henkilö, jonka takia hän joutuu usein riitaan veljensä kanssa. Esther rakastaa merta ja voi istuskella rantakallioilla tuntikausia tujottaen merelle. Hän on loistava surffaaja ja uimari, sillä hän liikkuu vedessä yhtä nopeasti ja helposti kuin kuivalla maalla. Esther harrastaa valokuvaamista ja näyttelemistä, eikä oikein välitä koulunkäynnistä, jonka takia hänen arvosanansa eivät ole aivan parhaasta päästä. Liikunnassa hän kuitenkin loistaa. Esther toivoo, että pääsisi joskus kokeilemaan riippuliidintä.

Carmen Aya Teresa Lopez
Michaelan isoäidin isoäidin äiti, joka oli näkijä ja löysi Korpinkynnen ajatteluhuoneen ennen Michaelaa. Carmenilla oli kirkkaanvihreät silmät ja samanlaiset hiukset kuin Michaelalla. Hän oli ovela ja viisas, mutta myös hyväsydämminen. Carmen kirjasi ennustuksensa huolellisesti muistiin ja piti päiväkirjaa jälkipolvia varten. Hän selitti tarkkaan päiväkirjassaan monia asioita Korpinkynnen tuvan historiasta ja auttoi siten nykyajan historioitsijoita. Carmen kuului aikansa kuuluisimpiin noitiin ja oli Harmaan leidin hyvä ystävä. Kouluaikoinaan hän suunnitteli uusia loitsuja ja yritti kehitellä omia taikajuomiaan. Carmen menestyi hyvin koulussa ja kertoi päiväkirjassaan aikovansa opettajaksi Tylypahkaan. Carmenista on muotokuva Tylypahkan loitsukäytävällä.

Elizabeth "Beth" Louisa Murray
Michaelan paras ystävä, joka kuuluu Rohkelikon tupaan. Elizabeth toivoo itseään puhuteltavan Bethiksi, sillä ei pidä nimestään. Hänellä on leiskuvanpunaiset hiukset ja tasaisenharmaat silmät. Beth osaa halutessaan hymyillä valloittavasti. Hän pitää numerologiasta ja lentämisestä. Beth on luotetta, rehellinen ja uskalias nuori noita, johon Michaela tutustui Viistokujalla. Bethin isä kuuluu kuitenkin pimeän puolelle ja yrittää saada Michaelan salaperäisen rasian. Beth kuuluu puhdasveriseen velhosukuun, mutta sillä ei ole hänelle mitään merkitystä. Sen takia hän tietää velhomaailmasta paljon olennaisia asioita jo ennen Tylypahkaan menoa. Hän on myös ensimmäisellä luokalla. Michaelasta tuntuu, että Bethiä vaivaa jokin synkkä salaisuus, jota tämä ei uskalla kertoa. 

Antonia Lilian de Rosa
Michaelan uusi ystävä Tylypahkassa. Antonia on ylpeä ja rauhallinen noita, joka tekee kaiken maltillisesti. Hän on kotoisin Italiasta, Venetsiasta. Michaelan tavoin hän omistaa paljon salaisuuksia, joita hän suojelee tarkoin muilta ihmisiltä. Hän on tarkka, turhamainen ja huolehtii ulkonäöstään vähän liikaakin. Silti Michaela pitää hänestä. Antonia on myös ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa. Hän on Michaelan tavoin Korpinkynsi, luultavasti älynsä takia. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta vain jos tutustuu häneen kunnolla. Antonia on hyvä loitsuissa ja muinaisissa riimuissa, mutta huono taikajuomissa. Hänellä on Snow-niminen tunturipöllö. Antonialla ei ole paljoakaan ystäviä, mutta hän yrittää saada niitä, sillä toisin kuin Michaela, hän ei ole juurikaan ujo, vaan hän uskaltaa puhua muillekin ihmisille. 

Olivie Amy Carlotta O'Brian ja Marie Lynn Josie O'Brian
Michaelan vihollisiin Tylypahkassa lukeutuvat muun muassa O'Brianin kaksoset Marie ja Olivie. He käyvät Tylypahkassa ensimmäistä luokkaa ja kuuluvat Puuskupuhiin. Tytöt ovat täysin identtisiä, heillä on pähkinänruskeat hiukset ja pienet rusehtavat silmät. He nauravat usein ja nauttivat elämästä. Vaikka tytöt ovatkin ahkeria ja reiluja Puuskupuhien tapaan, he kuitenkin kiusavat Michaelaa jostain syystä, jota Michaela ei vielä tiedä. Kaksosten kasvot ovat täynnä pisamia, joiden olemassaolo harmittaa heitä kamalasti. Heillä on myös Frédéric-niminen isoveli, joka oli Luihuisessa, ennen kuin hänet erotettiin Tylypahkasta. Frédéric syyttää siitä Michaelaa ja hautoo sisartensa kanssa kostoa. Michaela ihmettelee edelleen, miksi O'Brianit vihaavat häntä.

Muuta

x Lempivärit: valkea, tummansininen.

x Lempitaikaeläin: Feenikslintu

× Lempieläin: Susi

× Lempilintu: Lumikurki

x Lempiruoka: kalapuikot

x Lempikarkki: suklaasammakot

x Lempipeli: velhošhakki

x Lempiaine: Ennustus

x Lempipaikka: Tylypahka

x Lempihuispausjoukkue: Muuttosuon Muuttohaukat

x Lempivuodenaika : talvi

 

Tavarat

KIRJAT 1.luokan kirjat

 

TAVARAT KPL LISÄTIETO
taikasauva 1  
noidankattila  1 tinaa, koko 2
lasi- tai kristallipullosarja 1  
kaukoputki 1  
messinkinen punnussarja 1  
tavallinen työkaapu 3 musta
tavallinen suippohattu 1 musta
suojakäsineet 1 lohikäärmeen nahkaa
talviviitta 1 musta, hopeakiinnikkeet
tupahuivi 1 mustahopearaidallinen
     
     
KERTAKÄYTTÖISET    
-    
SUKLAASAMMAKKOKORTIT    
-    

 

MERKIT  
Tarinat Tapahtumat
Aloittelija. Olet kirjoittanut ensimmäisen tarinasi. Saat palkinnoksi aloittajan merkin. Odottelemme Pensievessä innokkaasti uusia tarinoitasi.Eka kymppi. Onneksi olkoon! Olet selvittänyt tietäsi eteenpäin Pensieven Tylypahkassa jo 10 tarinan verran. Tästä on loistavaa jatkaa.20 kultaista rustausta. Toinen kymppi rikki! Ahkera kirjoittaja on pistänyt parastaan, onneksi olkoon!
Muut  
 
 

TARINAVIERASKIRJA

! Kirjoita uusi tarina vasta, kun edellinen on arvosteltu !

x tänne voit: kirjoittaa tarinasi, jättää viestin hahmolle/hahmon kirjoittajalle, tehdä ostoksesi

x älä kirjoita: yleisiä kuulumisia, liittymispyyntöjä, mainoksia

Ostoksista: kirjoita missä ostat ja mitä ostat. Minua auttaa paljon, jos merkitset myös ostosten hinnat ja yhteissumman ylös. Esimerkiksi näin: ostan kaksi kahvia (2 kaljuunaa) ja kynäpuodista yhden sulkakynän (1 kaljuuna), yhteensä 3 kaljuunaa.

Michaela Black  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Michaela Black

19.04.2017 23:33
Luku 31

Michaela nosti pitkät luisevan laihat sormensa kohti tummapuista ovea, jonka huuhkajakaiverrus tuijotti mustakiharaista tyttöä tarkkaillen. Hän katsahti harmahtavaan oveen ja huomasi unohtaneensa, että ovessa oli kahva vain sisäpuolella. Tyttö laski kätensä takaisin vasemman kylkensä viereen ja odotti nahkalaukun kantohihna olkaansa painaen oven avautumista ja mattomaista partaa, jonka suippo pää oli luonnonvalkea, mutta alkoi hiljalleen vivahtamaan tasaisenharmaaksi kauemmas mentäessä ja muuttui kokonaan tuhkanharmaaksi toisen pään luo tultaessa. Michaela perääntyi muutaman askelen muistaessaan tuuhean suippopäisen parran käärmemäisen luikertelun. Hän katsahti hopeanväristä rannekelloaan, jonka hieman tummunut hopeinen sekunti viisari liikkui nopeasti pienellä vaalealla kellotaululla, johon oli kirjoitettu hopeoiduin vanhanaikaisin kaunokirjaimin suvun nimi, Lopez.

Samassa kello oli minuutin yli kymmenen.
"Tervetuloa oppitunnille", pölyinen miesääni toivotti luokan sisältä.
Tummasilmäinen tyttö tiesi, mitä pian tulisi tapahtumaan, joten hän vilkaisi viimeisen kerran oliivi-ihoisen ihmisen sormea, joka oli kiinni seinässä ja käänsi sitten katseensa huuhkaja-oveen, vaikka synkät ajatukset harhailivatkin sormessa, joka askarrutti sinisilmäistä kovin paljon.
'Mikä tai kuka hänet on tappanut?' pyöri Michaelan mielessä päällimmäisenä ja pelon hyytävä kylmyys virtasi hänen sisälleen, kun noita yritti keksiä vaihtoehtoja syyllisistä.
Hintelä tyttö tunsi pelon lisäksi omituista mielenkiintoa, jota surumielinen ihminen tunsi usein erikoisia ja tuntemattomia asioita kohtaan. Hän ei käsittänyt, miksi joku oli ilmeisesti murkannut jonkun ja sen jälkeen kiinnittänyt kuolleen sormen seinään. Pohdintojensa vallassa tyttö katseli yönmustat kutrit silmille valuen, kuinka tuttu harmaavalkoinen parta luikerteli villisti esiin auki lennähtäneestä puuovesta, josta oli suora näköyhteys valtavaan patsaaseen, joka esitti teräväpiirteisen miehen kasvoja. Michaela astui rauhallisesti pitkän parran päälle sen rauhoituttua ja päätti määrätietoisesti olla myöhästymättä seuraavalta tunnilta. Noita otti muutaman varomattoman askeleen muistamatta lievää kipua jalassaan, joka muistutti heti olemassaolostaan vihlaisemalla terävästi. Siispä syväsilmäinen tyttö alkoi varovasti nilkuttamaan kohti avonaista oviaukkoa paino lähes kokonaan toisella jalallaan. Tummasilmä astui varovaisen askeleen eteenpäin ja lähestyi huomattavasti hitaammin, mutta myös kivuttomammin päämääräänsä ja oli salaa onnellinen, että oli teoriatunti.

Michaela astui lopulta sisään monitoimiluokan suurehkoon aulaan vasenta jalkaansa hieman ontuen. Mustakaapuinen tyttö näki hämmästyksekseen pitkät nuoratikkaat, jotka eivät olleet aiemmin olleet siellä. Ne oli tehty paksusta vaaleanruskeasta köydestä, joka olisi varmasti kestänyt ihmistä painavampiakin olentoja. Kiharatukka katsoi ihmetyksissään tikkaiden yläosaan ja unohti jopa ajatella verisen sormen arvoitusta, joka silti kalvoi hänen mielensä perukoita odottaen vain omaa aikaansa. Narutikkaiden yläpäässä oli aukko, jonka oli luultavasti jättänyt kattoluukku, jota sinisilmä ei ollut vain aiemmin huomannut. Korpinkynsityttö lähestyi hiljaa kunnioittaen jykeviä tikkaita, jotka näyttivät lähes uusilta toisin kuin muut huoneen tavarat.
'Mitäköhän varten nuo on laskettu alas?' hän mietti itsekseen nilkuttaessaan kohti hämmästyksensä aihetta.
Tytön ennestään jo ylisuuret silmät olivat laajentuneet ihmetyksen voimasta, kun tämä käveli vasenta jalkaa ontuen mahdollisimman nopeasti tikkaiden luo. Muussa tapauksessa Michaela olisi varmaan halunnut kiivetä köysitikkaita pitkin ylös, mutta tunnilta myöhästymisen uhalla se ei oikein houkutellut. Sysimustat kiharat silmillään tyttö kuitenkin katseli tikkaita ja huomasi niiden yläosaan kiinnitetyn pähkinänruskean puukyltin, johon oli kaiverrettu hopeisella värillä teksti:

Lentämisen luokka ↑
Ennustusluokka ↑
Jästitiedon luokka ↑
Muinaisten riimujen luokka ↑
Numerologian luokka ↑
Taikaolentojen hoidon luokka ↑
Tähtitieteen luokka ↑

'Ehkä minun täytyy sittenkin kiivetä tuonne', tummasilmä järkeili ja otti kiinni vaaleasta köydestä niin ylhäältä, kuin vain voi.
Köysitikkaat huojuivat, kun Michaela nosti oikean jalkansa toiseksi alimmalle poikittain asetetulle köydelle ja veti vasemman jalansen viereen, vaikka se vihlaisikin kipeästi, sillä törmäyksen aiheuttama kipu ei ollut täysin laantunut luultavasti törmäysvoimasta johtuen. Tyttö jatkoi kuitenkin kiipeämistä ja pudisti tummat suortuvansa pois kalpeilta kasvoilta nähdäkseen, mihin voisi jalkansa asettaa. Hän nosti kätensä yksi kerrallaan yhä korkeammalle ja yritti nähdä, mitä kattoluukusta häämöttävässä huoneessa oikein oli onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Tummat silmät kiillellen tiedonjanosta mietteliäs tyttö alkoi jälleen pohtia kiviseinään kiinnitetyn sormen arvoitusta samalla, kun hän kiipesi ylemmäs päästäkseen oppitunnilleen.
'Mitähän sormen omistajalle on tehty?' Michaela ajatteli ja kuvitteli mielessään kaikenlaista kummallisten eläinten raatelusta jästipuukolla murhaamiseen ja silpomiseen.
Hänen kauhunsekainen kiinnostuksensa olisi voinut olla mielipuolista jonkun mielestä, mutta tälle tummasilmälle oli aivan tavallista kiinnostua oudoista, pelottavista ja uhkaavista asioista, joiden selvittämiseen tyttö uhrasi yleensä paljon aikaansa lähinnä kirjoja tutkimalla tai kuvittelemalla.
'Yksi asia on kuitenkin varmaa', laiha Korpinkynsi päätteli asettaessan jalkansa taas kaksi poikittaista köyttä ylemmäs huojuvilla narutikkailla, 'Verisen tekstin on kirjoittanut joko ihminen, tai jokin ihmisen kaltainen olento, joten sellaisen on oltava juonessa mukana.'
Mustakaapuisen tytön mielessä käväisi ajatus Loasta, mutta se tuntui mahdottomalta, sillä Käärmeiden valtiatarhan oli jossain muratin peittämässä huoneessa, jollaisia ei Tylypahkasta löytynyt. Siispä Michaela jätti ajatuksen sikseen ja keskittyi miettimään millainen taikaolento tekisi sellaista jälkeä. Kiharahiuksinen tyttö kiipesi hetken mieli tyhjentyneenä ja tuli pyöreän kattoluukun kohdalle. Mustat hiukset selkään laskeutuneena sinisilmä veti itsensä läpi reiästä ja näki suuren ikkunattoman huoneen, joka kohosi hänen yläpuolellaan suurena ja tyhjänä. Seiniä reunustivat kuusi harmaata ovea ja väritykseltään samannäköistä kirjahyllyä aivan, kuin alemmassakin kerroksessa. Ainoastaan tuuheapartaisen miehen patsas puuttui, mutta sen tilalla oli valtava kolmea suurta hopeakäärmettä esittävä veistos, joka täytti suuren osan takaseinästä. Michaela katseli kaikkea hetken aikaa ja käänsi sitten katseensa yhteen poikittaiseen köyteen kiinnitettyyn puiseen opasteeseen, jossa luki:

Lentämisen luokka ↑
Ennustusluokka ←
Jästitiedon luokka →
Muinaisten riimujen luokka ←
Numerologian luokka →
Taikaolentojen hoidon luokka ←
Tähtitieteen luokka →

'Minun täytyy kai nousta vielä korkeammalle', noita pohti silmäillen pähkinänruskeaa opastetaulua.
Hän nosti kätensä taulun yläpuolelle ja otti kiinni köysitikkaista, vaikka ajatuksissaan hintelä ihmisolento leijuikin edelleen viiltohaavoilla punatun sormen luona ja tutki sitä. Tiedonjanoisena Korpinkyntenä Michaela pohti pitkään ja hartaasti, kenen onnettoman ihmisen sormi oli kiinnitetty seinään ja viillelty pahasti. Tyttö astui ajatuksissaan ohi köysitikkaista ja horjahti hieman, mutta sai tasapainonsa viimehetkellä takaisin niin, että hän pysyi kuin pysyikin kiinni huojuvissa nuoratikkaissa, jotka tuntuivat jatkuvan ikuisuuksia. Tummasilmä kiipesi yhä, vasemman jalan vihlova kipu hetkittäin kasvaen rasituksesta ja katseli samalla ympärillään olevaa aulamaista huonetta, jonka käärmepatsaat askarruttivat häntä. Tunnollinen noita keskittyi kuitenkin oppitunnille pääsemiseen, eikä jäänyt kalkkarokäärmeitä muistuttavia veistoksia tutkimaan. Hän nosti jalkojaan niin nopeasti kuin taisi kipeän jalan vastustaessa ja piti käsiään aina mahdollisimman korkealla, jotta saisi etenemisensä nopeutumaan.

Luiseva tyttö huokaisi ja nosti kättään niin korkealle kuin taisi vetäen itsensä sen mukana. Michaelan hämmästys oli suuri, kun tämä näki päässeensä pienelle, ehkä neliömetrin kokoiselle kivitasanteelle, jonne köysitikkaiden toinen pää oli sidottu. Pikimusta kaapu lepattaen hän suoristautui ja nousi seisaalleen pitkään kiipeämisurakan jälkeen voidakseen katsella ympärilleen. Vaikuttuneena suurisilmäinen ihmisolento tuijotti korkeaa tasaisenharmaata kirjahyllyä, joka oli täynnä erilaisia niteitä, uusia ja vanhoja, suuria ja pieniä, värikkäitä ja mustavalkoisia. Tyttö vilkaisi syvät silmät suurina, mutta muuten ilman merkkiäkään hämmästyksestä myös toiselle puolelleen, jossa oli toinen täpötäysi hylly, jonka opukset näyttivät toinen toistaan kiinnostavammilta. Kirjoja katseltuaan ja niiden nimiä aikansa tavailtuaan hän katsoi viimein eteensä ja näki pienen vaaleanharmaan oven, jonka messinkikyltissä luki hopeisin kiemurakirjaimin:

Lentäminen

'Nyt vain sisään', jokin Michaelan sisällä hoputti, mutta joku toinen, vahvempi tunne sai hänet jäämään vielä hetkeksi tasanteelle katselemaan oven ilmoitustaulua, jonka valloittamisesta kaksi erilaista julostetta kävivät kiihkeää sotaa.
Sinisilmä aloitti vasemmalta ja luki:

'TERVETULOA TUPASI HUISPAUSJOUKKUEESEEN!
Tervetuloa tupasi huispauskarsintoihin. Hyvällä lennolla saatat päästä mukaan joukkueeseen. Karsinnat pidetään Tylypahkan huispauskentällä ja jokaisella tuvalla on omat aikataulunsa, jotka tulevat tässä:

Luihuinen: 13.8 klo 16.00
Korpinkynsi: 17.8 klo 16.50
Rohkelikko: 4.9 klo16.00
Puuskupuh: 7.9 klo 17.00

Tule siis kokeilemaan taitojasi toivovat tupajoukkueiden kapteenit: De Smet, Montgomery, Silver ja Wall'.

Vaikka hintelä noidanalku tiesikin, ettei ikinä olisi uskaltanut yrittää liittyä joukkueeseen, hän suri salaa sitä, että Korpinkynnen karsinnat olivat jo ohi. Hän huokaisi ja tutkiskeli sitten vauhdikasta kuvaa, jossa neljä palloa ja neljätoista pelaajaa liitelivät kentällä yhdessä sekamelskassa. Michaela käänsi katseensa pois ja jätti toisen julisteen lukematta, sillä se olisi voinut sisältää lisää pettymyksiä. Siispä mustakiharainen tyttö päätti mennä luokkaan, joten hän katsahti vielä ovea vain varmistaakseen, että hopeinen kohokuvioitu kahva oli visusti paikoillaan. Sen jälkeen tummansinisilmäinen ihmisolento mietti, millaisia yllätyksiä huone toisi tullessaan ja painoi hintelät kapeat sormensa pyöreälle kahvalle ja pyöräytti sitä pienellä ranneliikkellä, että se aukesi ja lennähti sepposen selälleen. Fantastinen valoisa huone, joka tytön edessä odotti oli täynnä uusia ihmeitä, ja uusi odottava oppitunti näkyi heti uudessa valossa ihmeellisen luokkahuoneen takia. Tyttö tarkasteli luomoutuneena täydellisesti toteutettua oppimisympäristöä, joka olisi ollut huispausfanin paratiisi. Se sai sinisilmän taas ajattelemaan Bethiä ja valtava kipu vihlaisi kovana hänen rinnassaan.

//Tällainen lyhyt kuvaileva luku tähän väliin.

Vastaus:

Tyylissäsi on runsaasti kuvausta ja hyvin tarkkoja yksityiskohtia, joihin pysähdyt. Oikeastaan pidin siitä, että tämä oli vähän lyhyempi, kun tarkoituksena oli vain kuvata asioita, eikä mennä kovin syvälle tapahtumiin. Kuvaavasi Tylypahka on mielenkiintoinen, hieman leikkisä ja aika täynnä salaisuuksia.

Hieman minua vaivasi, että aikaisemmat tapahtumat eivät aiheuttaneet suurempia muutoksia tai hälyä koulussa. Michaela kyllä pohtii asiaa, mutta oikeastaan vain omalta kannaltaan, vaikka vastaava tapahtuma olisi varmasti hyvin vakava koko koulussa.

Kannattaa myös varoa, ettei käytä jatkuvasti samantapaisia ja rakenteeltaan samanlaisia lauseita. Nyt käytät hyvin synonyymia, eli kaikki lauseet eivät ole "Michaela sitä ja Michaela tätä", vaan välissä on tyttö yms. muita kuvailevia sanoja. Mutta useat lauseet kulkevat mielestäni hieman niin, että sanot ensin Michaelan tekevän jotain ja seuraavassa lauseessa mustatukkaisen tytön tekevän jotain. Hän sanan käyttö voisi auttaa, jotta teksti ei tuntuisi paikoin tönköltä. Kannattaa tarkastella asiaa ihan oman tyylinkin kannalta.

Saat: 3 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

19.04.2017 14:56
Luku 30
Michaela löysi itsensä makaamasta omituisessa asennossa yrttitiedon luokan pehmeältä nurmimatolta. Hän katseli äkillisestä kaatumisestaan lievästi järkyttyneenä kattoon ja yritti rauhoittaa itsensä peläten kuitenkin, että kaatumisessa aiheutunut melu olisi saanut tupakummitukset rientämään paikalle. Tyttö tuijotti rauhoittavan taivaansinistä kattoa liikkumatta ja näki pienten pilvilampaiden vaeltavan maalatun auringon ohitse niin, että hetkittäinen hämärä valtasi luokan. Michaela tuijotti lasittunein silmin, kun hattaramaiset pilvet hyppelivät leikkisästi ja ajoivat toisiaan takaa, muttei voinut osallistua niiden iloon, sillä jokin esti häntä. Sen takia tyttö toimi katsojana ja yritti hymyillä onnellisille hattarapilville, vaikka se oli mahdotonta ja teki kipeää. Valkeaviittaiset pilvet ja niiden näkymätön hymy loistivat kirkkaasti paistavan auringon rinnalla ja selvästikin ihmettelivät, mikä nurmimatolla makaavaa Michaelaa vaivasi. Ne olivat kuitenkin aivan liian kevytmielisiä ajatellakseen mitään niin vakavaa, jonka takia ne lähtivät taas liikkelle liittyivät kilpaa auringon ohi niin, että näytti siltä kuin joku olisi räpsytellyt valokatkaisijaa tiuhaan tahtiin. Se ei kuitenkaan huvittanut tyttöä, joka pyyhki satuttavan hymyn kasvoiltaan saatuaan muuta ajateltavaa. Hän nimittäin muisti, että oppitunti oli kesken. Michaela odotti hetken aikaa liikkumatta peläten, että haamut tulisivat katsomaan, mitä hän teki, mutta kun aaveet eivät reagoineet lainkaan hän uskaltautui nousemaan istuma-asentoon kovasti huojentuneena. Istuessaan nurmella tyttö viimein näki millaista vahinkoa hän oli aiheuttanut. Tummanvihreä tuoli oli kaatuessaan painanut epätasaisen ruohon lakoon joistain kohdista ja kohdassa, jossa Michaela oli maannut oli selvästi katkenneita ja laonneita ruohonkorsia. Tyttö ei osannut suurestikaan harmitella osaansa, vaikka hän tiesi kyllä saaneensa ainakin muutamia mustelmia. Se ei ollut kuitenkaan mitään verrattuna esimerkiksi opettajaan, joka hössöttäisi Sairaalasiipikäynnistä tai antaisi jälki-istuntoa tunnin häiritsemisestä. Silti Michaelaa harmittivat ruohoon jääneet painamat, jotka varmasti huomattaisiin ennen pitkää.

Michaela suoristautui ja nousi seisomaan nähdäkseen aaveet, jotka keskustelivat tiiviisti keskenään ilman, että viitsisivät edes huomata häntä. Hän yritti kuulla jotain aaveiden hiljaisesta sananvaihdosta, mutta otollisista olosuhteista huolimatta tyttö ei kuitenkaan kuullut kuin sanan sieltä, toisen täältä, joten lauseet, jotka niistä muodostuivat eivät kuulostaneet ollenkaan järkeviltä.
"Paroni... työhuone... nuuskii... sanoo... liika, aivan liikaa...Black, niin aivan, kyllä."
Loppua kohden haamujen puhe muuttui selkeänmäksi niin, että hän ymmärsi, mitä he sanoivat. Puuheen kiihkeys rauhottui ja ääni voimistui, joten Michaela tiesi, etteivät aaveet enää kertoisi mitään kiinnostava. Sen takia hän nosti turhautuneena sysimustan laukkunsa nurmelta ja toivoi, että olisi voinut ymmärtää jotain haamujen puheesta. Tyttö pani laukun oikealle olalleen, sillä vasen oli yhä kipeä ja pohti, mitä aavet salasivat häneltä. Hän avasi nahkalaukun suurimman taskun vetoketjun miettelijäänä ja katsahti vielä aaveisiin. Michaela pakkasi Tuhat taikayrttiä ja -sientä-kirjansa, pienen koristeellisen mustepullon, sulkakynän ja nahkavihkon olkalaukkuun pohtien edelleen kummitusten sanoja. Noita nimittäin epäili, että linnassa todella tapahtui kummia.
'Miksi Dumledore käyttäytyi kummallisesti? Entä Loa, miksi hän tunkeutuu uniini? Ja äiti, en tiedä kuka on Carla Frei, ei hän koskaan puhunut minulle siitä. Miksi kaikki salailevat minulta jotakin? Miksi asiat on tehty niin hankaliksi?' tyttö pohti ja tunsi sekä turhautumista, sekä lievää ärsyyntymistä miettiessään asioita, joiden ajattelu ei johtanut mihinkään.
Michaela tunsi itsensä tyhmäksi moittiessaan tuntemattomia ihmisiä, mutta hän ei voinut itselleen mitään, vaan jatkoi listaa:
'Mitä on reiässä Kielletyn metsän keskellä? Mitä sellaista Cornelia tietää Loasta, jota minä en tiedä? Mitä rasiassa on? Miksi Carmen Lopez testamenttasi sen juuri minulle? Luuliko hän, että saan sen avattua? Miten salama iski juuri minun sauvaani? Miksi uusi sauva käyttäytyy kummallisesti? Miksi Verinen paroni suuttui minulle professori McGarmivan työhuoneessa?'
Juuri silloin ymmärrys iski tyttöön kuin salama.
'Paroni', hän toisti mielessään ja tiesi samassa, mitä kummitukset olivat tarkoittaneet, 'Aaveet puhuivat minusta ja aamusta, jolloin sain hopeavaahterasauvan ja näin Verisen paronin McGarmivan työhuoneessa. Miksiköhän...'

"BOOONG", välituntikellon kaikuva ääni keskeytti yllättäen Michaelan pohdinnat.
Sen läpitunkeva kumina täytti pienen huoneen hetkeksi, mutta jäi senkin jälkeen kaikumaan epämääräisenä nurkissa saaden aikaan uhkaavan tunnelman, joka tuntui tytöstä epämiellyttävältä. Hän oli taas kadottanut oivalluksensa, eikä voinut ymmärtää, miten se oli päässyt tapahtumaan. Michaelasta tuntui kuin kellon kongimainen ääni olisi pyyhkinyt pienen osan hänen muistiaan. Se teki tytön levottomaksi ja lisäsi hänen epäilyksiään, sillä hän ei todellakaan halunnut kadottaa muistojaan yhtään enempää. Hatarien epäilysten vallassa Michaela nosti kiikkerän tuolin hitaasti ja äänettömästi pystyyn huomaamatta, että aaveet tarkkailivat häntä ja loivat välillä merkitseviä katseita toisiinsa. Tyttö keskittyi kuitenkin vain limetinvihreäpäällysteiseen istuimeen, jonka hän yritti saada pysymään pystyssä kiikkeryydestä ja epätasaisesta nurmesta huolimatta. Kun Michaela sai tuolin edes jonkinlaiseen pystyasentoon hän mietti edelleen, mitä hän oli unohtanut. Tyttö käveli ajatuksiinsa vaipuneena kohti huoneen ovea katsomatta kertaakaan taakseen. Hän pohti, mitä oli mahtanut unohtaa ja tunsi vahvaa turhautumisen tunnetta, kun ei yhtäkkiä voinut muistaa, mitä oli oivaltanut.
'Miksi kaikki oli tehty niin vaikeaksi?' Michaela kysyi itseltään uudelleen muistamatta, että oli kysynyt sitä jo.
Tyttö marssi ajatuksissaan ovelle ja painoi kätensä sen kohokuvioin koristetulle kahvalle. Hän huokaisi hiljaa ja avasi oven, josta pääsi monitoimiluokan käytävälle.

Michaela astui syvien mietteiden vallassa ulos ovesta. Hän piti katseensa tiukasti maassa, eikä juurikaan välittänyt siitä, minne hän oli menossa. Tyttö mietti kuumeisesti, muttei millään voinut keksiä, mitä oli hetkeä aiemmin oivaltanut. Michaela harhaili monitoimiluokan aulassa tietämättä minne mennä. Hän yritti keksiä jotakin tekemistä, sillä tyttö oli jo aiheellisesti luovuttanut parin minuutin takaisten tapahtumien miettimisen, sillä hän ei kuollakseenkaan voinut muistaa, mitä oli silloin keksinyt.
"Auts!" Michaela voihkaisi yhtäkkiä ääneen.
Hän oli kävellyt epähuomiossa päin yhtä huoneen kuudesta kirjahyllystä, jonka kova puu oli kolahtanut tytön vasenta jalkaa vasten. Jalkaa särki hieman, ja tyttö istuutui kivilattialle tasaisenharmaan hyllyn viereen voidakseen katsoa, tuliko törmäyksetä vammoja. Michaela nosti ihonmyötäisten housujensa lahjetta korkeammalle ja näki pienen sinertävän mustelman vaaleassa ihossa kohdalla, joka oli osunut hyllyyn. Tyttö hymähti itsekseen ja laski pikimustan housunlahkeen takaisin alas.
'Mitä välitunneilla oikeastaan kuuluu tehdä?' hän ajatteli mietteliäänä ja nousi takaisin seisaalleen, vaikka laukku tuntui entistäkin painavammalta.

Michaela nosti päättäväisesti katseensa maasta ja katseli ympärilleen. Hän näki taas jo tutuksi tulleet harmaat ovet ja kirjahyllyt täynnä paksuja opuksia. Vain muutaman metrin päässä tytöstä oli ovi, jonka kautta pääsi käytävälle. Michaela ei itsekään tiennyt miten, mutta jollain tavalla hänen päähänsä muodostui päätös: sinne minä menen. Siispä tyttö otti varovaisen askelen kipeällä jalallaan kokeillakseen sattuiko sen käyttäminen. Se sattui hieman, muttei kovin paljoa, joten hän astui toisen askeleen eteenpäin nopeammin ja jatkoi kävelyä taukoja pitämättä. Michaela asteli siis kohti ovea, johon kaiverrettu pöllö näytti tarkkailevan häntä pahantuulisena. Tyttö oli määrätietoisesti päättänyt mennä oven toiselle puolelle, vaikkei hän tiennytkään, mitä tekisi sen jälkeen. Hän siirsi huomaamattaan painoa vasemmalta jalaltaan oikealle jalalle, joka vastusti hieman, muttei voinut mitään vaistolle, joka kehotti tytön kehoa tekemään niin. Paino suureksi osaksi terveellä jalalla Michaela tuli hitaasti kaiverruksin koristetun oven luo. Hän keskittyi kokonaan monitoimiluokasta poistumiseen ja nosti laihan vasemman kätensä hiljaa ovenkahvalle, joka antoi myötä. Ovi aukeni ja tyttö astui hieman ontuen kiviseinäiselle käytävälle, jolla muotokuvat mulkoilivat häntä. Michaela painoi oven perässään kiinni ja hätkähti hieman nähdessään käytävän väenpaljouden.
'Mitä sitten?' ääni tytön pään sisässä kysyi odottavasti saamatta vastausta.
Se toisti kysymystä Michaelan katsellessa ympärilleen, muttei edelleenkään saanut tytön huomiota pois käytävän vilskeestä. Hyvin tummansiniset silmät siirsivät katseensa vuoroin oikeaan ja vuoroin vasempaan ja näkivät jokapuolella oppilaita. Kaikki olivat kääntyneet katsomaan Michaelan vastapäisen seinään, mutta tyttö ei nähnyt mitä he sieltä tuijottivat.
"Pois tieltä, olen valvojaoppilas!" Iweta Smithin ääni kuului laiskana Michaelan oikealta puolelta.
Kun tyttö käänsi katseensa sinnepäin, hän näki Iwetan Luihuisjengin, joka tuuppi kovakouraisesti nuorempia oppilaita pois tieltään. Hän painautui monitoimiluokan ovea vasten ja katseli kun neljä tai viisi vuotta vanhemmat oppilaat marssivat tytön ohitse.

Michaela paloi halusta tietää, mitä kaikki tuijottivat. Hän nousi varpailleen, muttei ollut tarpeeksi pitkä nähdäkseen pisimpien oppilaiden yli. Tyttö kuuli väkijoukosta epäselviä kauhunhuutoja ja hämmästynyttä mutinaa. Samaan aikaan Michaelan nenään tunkeutui outo haju, joka muistutti paljon verta. Ihmisjoukko tiivistyi, mutta kaikki yrittivät edelleen nähdän sen keskelle. Yhtäkkiä noin seitsenluokkalainen Puuskupuhtyttö, jolla oli kirkkaanoranssit suurin tekokukin koristetut hiukset ja mantelinmuotoiset harmaanvihreät silmät nousi täyteen pituuteensa ja sai poikkeuksellisella ulkonäöllään muiden katseet kääntymään itseensä.
"Se oli varmasti basiliski", hän julisti luonnottoman kimeällä hätääntyneellä äänellä.
Tytön sanat aiheuttivat kohua väkijoukossa. Jotkut pelästyivät silminnähden, toiset olivat epävarmoja. Suurin osa ei kuitenkaan tiennyt, mikä basiliski oli.
'Basiliski', toisti Michaela mielessään seuratessaan katseellaan väkijoukon reaktiota yhä oven luona seisoen.
Hän sai jälleen uutta ihmeteltävää ja seurasi tapahtumien kulkua mielenkiinnolla. Basiliskiä syyttänyt Puuskupuhtyttö näytti itsevarmalta, mutta pelokkaalta, kun hän erkani ihmismassasta. Hänen jäljessään tuli hieman lyhyempi hiekkatukkainen Rohkelikkotyttö, jonka punertavanruskeat silmät olivat hämmästyksestä tai kauhusta suurentuneet, kun tämä seurasi oranssihiuksista, joka selitti kiihkeästi jotakin luultavasti näkäemästään. Michaela käänsi katseensa toiveikkaana väkijoukkoon, mutta kahden tytön jättämä aukko oli jo täyttynyt uusilla ihmisillä, ja kasvava ihmismassa ei antanut tunkeutua lävitseen. Tyttö huokaisi ja hiukan ontuen lähestyään väkijoukkoa, vaikka hän vihasikin ihmisjoukojen tungosta, sillä hänen tiedonhaluaan ei enää voitu tyydyttää pelkillä epämääräisillä mutinoilla. Hän ei tietenkään voinut käyttää Iweta Smithin ja hänen ystäviensä taktiikkaa, joten tytön oli tyydyttävä yksittäisten ihmisten vieritse puikkelehtimiseen. Täyttä nahkalaukkua hintelää vartaloaan vasten puristaen Michaela aloitti pujottelun toivoen, että saisi pian nähdä mitä kaikki tuijottivat.

Kultatukkainen toisluokkalainen Luihuistyttö, oikea kaunotar mulkaisi Michaelaa ikävästi taivaansinisillä silmillään, kun tämä ohitti hänet väkijoukossa. Hän nosti terävän nenänsä pystyyn ylpeänä ja katsahti muualle, kuin olisi tavannut jotain hyvinkin inhottavaa mustakiharaisen ensiluokkalaisen sijaan. Kultatukka törmäsi kuitenkin ehkä neljäsluokkalaiseen Korpinkynteen, joka nakkeli tälle niskojaan tasaisenruskea palmikko liehuen. Michaela jatkoi kuitenkin matkaansa ja astui vahingossa itseään lyhemmän tummatukkaisen Puuskupuhpojan varpaille. Poika irvisti joko kivusta tai inhosta, mutta jätti kuitenkin asian sikseen ehkä jopa ymmärtäen, että se oli vahinko. Se huojensi tyttöä, joka ei halunnut turhiin riitoihin muiden kanssa. Siispä hän jatkoi tiedonjano yhä kasvaen matkaansa varoen entistä paremmin muiden varpaita. Michaela näki vähän matkan päässä Marie ja Olivie O'Brianin, jotka olivat myös yrittäneet päästä näkemään väkijoukon keskelle. Pähkinätukkaiset kaksoset tuijottivat määrätietoisesti eteensä ja tihrustivat seinää, joka häämötti muutaman oppilasrivin päässä heistä. Michaela ei halunnut joutua enää tekemisiin O'Brianien kanssa, joten hän vaihtoi suuntaa ja lähti luovimaan toista kautta ihmismassan keskelle.
"Auts!" pienikokoinen Rohkelikkotyttö, Cècile McShadow kiljaisi, sillä Michaela oli kaikesta varovaisuudestaan huolimatta astunut tämän varpaille.
Jotkut kääntyivät katsomaan ja Cècile käänsi päänsä kohti Tummasilmäistä tyttöä, joka katsahti häneen anteeksipyytävästi.
"Ai, se olikin vain sinä", Rohkelikkotyttö mutisi tunnistettuaan Michaelan ja hymyili tälle haaleanvihreät silmät onnellista odotusta täynnä ennen kuin käänsi ruskeahiuksisen päänsä pois.
Michaela ei kyennyt hymyilemään, sillä se teki kipeää, joten hän tyytyi nyökkäämään lyhyesti ja jatkamaan matkaansa. Tyttö ohjasi askelensa kohti seinää, mutta joutuessaan väistämään muita oppilaita kaikki ei käynyt aivan helposti. Hän ohitti varovasti hyvin pitkän punatukkaisen seitsenluokkalaisen, jonka tupamerkki ei erottunut kaulahuivin alta, joka toisin kuin yleensä ei ollut tupahuivi, vaan kaunis luultavasti taialla neulottu näyttävän turkoosi huivi, johon oli kudottu valkealla langalla vieraskielisiä sanoja. Michaela pujotteli ja väisteli ihmisiä, mutta se kävi entistä vaikeammaksi, kun hän joukui itseän pidempien yli viidesluokkalaisten noitien ja velhojen sekaan. Tytön painava nahkalaukku oli koko ajan tiellä ja töni välillä muita oppilaita, joka haittasi kulkua. Hän sivuutti pitkiä mustahousuisia jalkoja ja pujotteli taitavasti suurten velhonkaapujen välistä. Parin vihaisen mulkaisun kopean katseen, sekä musertavan tuijotusmeren jälkeen Michaela pääsi viimein aivan eturiviin ja näki järkytyksekseen sen, mitä kaikki olivat jo kauan tuijotaneet. Seinään oli kirjoitettu tiheällä yksinkertaisella pienikokoisella käsialalla:

Tämä on jäljellä

Vereltä näyttävä maali tai muste oli valunut hyvin verimäisesti alemmas, josta tyttö epäili, että se todella oli verta. Tekstin vieressä oli seinään luultavasti taialla kiinnitetty verinen sormi, jonka keskipitkässä tasaisessa kynnessä oli tummansininen lakka. Sormen oliivinruskeassa ihossa oli useita pieniä viiltohaavoja ja sen lähellä veren haju tuntui yhä voimakkaampana. Michaela katsoi henkeään pidätellen viestiä ja sormea, jotka olivat aiheuttaneet moisen kohun.
'Basiliski', tyttö muisteli taas, 'Mitäköhän se mahtaa olla?'

"BOOONG", välituntikellon kongimainen ääni lävisti jälleen ilman.
Osa oppilaista painoi kädet korvilleen, mutta Michaela keskittyi seinään kiinnitettyyn sormeen. Kellonsointi ei nimittäin ollut sillä kertaa saanut tyttöä unohtamaan mietintöjään. Ihmismassa alkoi sen sijaan jo hajaantua keskustellen ja meluten. Suurimpana puheenaiheena oli tottakai verinen sormi.
'Kenelleköhän tuo on mahtanut kuulua?' Michaela kysyi itseltään syvästi järkyttyneen kiinnostuksen vallassa ja alkoi hänkin tekemään lähtöä omalle tunnilleen tyhjentyneellä käytävällä.
Tyttö kiirehti hitaita askeliaan toinen jalka edelleen kipeänä ontuen ja lähestyi kapean kiviseinäisen käytävän toisella puolella olevaa ovea, jonka messinkikyltissä luki:

Monitoimiluokka 197

Vastaus:

Michaelan mietteitä on mielenkiintoista seurata, sillä lukijalla on samoja pohdintoja meneillään ja näihin odotellaankin vastauksia. Ehkäpä hiljalleen jotain voisi jo ratketa, sillä kaikkia yksityiskohtia on vaikea pitää mielessä ja lukija odottaa etenemistä tai ainakin jonkinlaisia ratkaisuja myös pitkässä tarinassa.

Rauhallinen tahti tyylinäsi toimii, mutta välillä lukijana toivoisi myös enemmän toimintaa. Kuvaus on kaunista, mutta jatkuvana se hidastaa jopa liikaa. Tämä tasapaino onkin vaikeaa ja osittain myös mieltymyskysymys. Joskus asioissa voi myös hieman pomppia eteenpäin, jotta juonikin etenisi tai tapahtumia saisi kulkemaan eteenpäin.

Tarinan loppupuolella tähän tulikin vastausta. Jännittävä kohta alkoi, kun käytävillä haisi veri ja joku syytti asiasta basiliskia. Tässä olisinkin kaivannut hieman tapahtumien etenemistä nopeasti. Hitaus poisti dramaattisuuden ja jännityksen.

Joka tapauksessa tarina jäi jännittävään kohtaan ja ilmeisesti juonenkäänteiden sekaan on avautumassa uusi juonen säie. Olet tyylillesi uskollinen ja tekstisi on sujuvaa. Michaelan persoona säilyy hienosti samana kuin aiemminkin. Totta kai kirjoitetaan erikseen. Sen suurempia virheitä en huomannut.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Jessica

18.04.2017 22:11
Pss. Kiitos erittäin paljon kommenteistasi pari päivää sitten:)
Terveisin: Jessica Hasoll, luihuisesta

Nimi: Michaela Black

14.04.2017 23:19
Unohdin mainita tekstissä, että Professori Ellis oli Kelsey Richin sijaisena, sillä tämä oli oleviaan sairas voidakseen paremmin suunnitella Voldemortin tulevaisuutta. Sitä tapahtui aika useinkin ja tapaturma sattui juuri sijaisen ollessa paikalla.

Nimi: Michaela Black

14.04.2017 23:11
Mihaela seisoi mietteissään ylvään tasaisenharmaan kirjahyllyn edessä ja hengitti kirjojen vanhaa pölyistä tuoksua. Jokin hänen sisällään hymyili onnellisena niinkuin aina tytön päästessä kirjojen lähelle. Hän katsahti äkisti ympärilleen, sillä tytöstä tuntui aivan siltä, että joku olisi tarkkaillut häntä. Michaela kuitenkaan nähnyt muuta kuin jokaisen kuuden pienen oven vieressä olevat kirjahyllyt, ovet itse, sekä harmaapartaisen miehen kasvot vastapäätä käytävälle vievää ovea. Tyttö yritti karistaa tunteen itsestään ja astui askeleen lähemmäs kirjahyllyä ja sen kymmeniä kirjoja. Valinnanvaikeus iski häneen kuin salama, eikä tyttö tiennyt ollenkaan, mistä aloittaisi. Michaelalla ei kuitenkaan ollut paljoa miettimisaikaa, joten hän nosti hyllystä paksun kiinnostavan näköisen opuksen, jonka nahkakannessa oli suurehko köynnöskasvi, joka liikehti levottomasti.
'Pomona Verso, Britannian ja Irlannin taikakasvit', tyttö luki vaaleasta kiemurareunaisesta kyltistä kannen yläreunasta.
'Taikakasvit', Michaela toisti itsekseen ja avasi vanhan kirjan, jonka sisältä pöllähti pölyn lisäksi mullan ja pergamentin hajua.
Hän valitsi sattumanvaraisesti sivun ja luin sen yläreunasta:
'Pollomuhku.'
Tyttö hymähti itsekseen ja pani paksun opuksen kivilattialle pinoon, joka kasvoi kokoa sitä mukaa, kun hän pani siihen tarvitsemiani niteitä.
'Kasvien salat, Historian taikakasvipulmat, Tylypahkan opetushistoria osa I...', Michaela hoki mielessään sitä mukaa, kun hän nosteli painavia opuksia pinoon.
Kun tyttö koonnut puoleen sääreen ylettyvän kirjapinon hän päätti, että niteet riittäisivät tehtävien vastausavuksi. Hän kantoi kirjat muutamassa erässä yrttitiedon luokkaan, sillä hän ei jaksanut kantaa kovin montaa painavaa opusta kerralla. Aaveet eivät välittäneet Michaelan puuhista, vaan näyttivät tekevän omia töitään ilman, että edes huomasivat häntä. Siispä tyttö sai työskennellä rauhassa ilman häiriötekiöitä, joka oli hänestä mukavaa, sillä tyttö piti paljon hiljaisuudesta ja keskittymisrauhasta. Michaela ajatteli kokoajan Loan todellisuutta ja käärmettä, joka tuntui liian suurelta ollakseen todellinen, mutta päätti siirtää sen mielestään, kunhan aloittaisi tehtävät. Siispä hän pohti viimeiseen kirjakuormaan asti käärmeen puhetta, joka tuntui omituiselta. Tuntui, kuin tyttö olisi kuullut käärmeen sisältä kuluneen ääen jossain muuallakin. Heti, kun Michaela oli saanut siirrettyä kaikki kirjat smaragdinvihreälle pöydälle tyttö pääsi mielipuuhaansa, lukemiseen. Hän otti mukavan asennon kiikkerällä tuolilla ja luki kirjasta Tuhat taikayrttiä ja -sientä ensimmäisen kysymyksen. Tyttö avasi vihkonsa ja kirjoitti kysymyksen muistiin, ennen kuin alkoi etsimään sille vastausta valtavasta kirjavuoresta, jonka oli kasannut eteensä pöydälle.

| YRTTITIETO | JOHDANTOSIVUT 6-8 | TEHTÄVÄT |

Ensimmäinen tehtävä

Tietolähteet:
•Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä

Tarvikkeet:
•Edellä mainitut kirjat
•Muste (Sinimustaa)
•Sulkakynä (Korpinsulkaa)
•Vihko (Kansi nahkaa, sivut pergamenttiä)

Tehtävänanto:
Lue Johdanto-teksti ja vastaa sen perusteella seuraaviin kysymyksiin lauseilla ilman, että etsit vastauksia kirjasta. Siten testaamme kuinka hyvin muistat lukemasi ja täytyykö sinun lukea teksti uudelleen.

a) Mikä on ensimmäisen vuoden yrttitiedollinen tavoitteemme?
Michaelan vastaus: Ensimmäisen lukuvuoden yrttitiedollinen tavoitteemme on laajentaa oppilaiden käsitystä yrttitiedon monihaaraisuudesta ja käsitellä monia tärkeitä kasveja, joita oppilaat todennäköisesti joutuvat kohtaamaan elämänsä aikana.
b) Montako prosenttia yrttitiedon tunneistamme on ensimmäisenä vuonna teoriaa?
Michaelan vastaus: Ensimmäisenä vuonna yrttitiedon tunneista teoriaharjoittelua on 67%, mutta se vähenee seuraavina vuosina hieman.
c) Mitä yrttitiedon aloja opiskelemme ensimmäisenä vuonna?
Michaelan vastaus: Ensimmäisenä vuonna opiskelemme Taikakasvien tunnistamista, Taikakasvien ominaisuuksia, Taikakasvien hyötykäyttöä, Taikakasvien käsittelyä ja Taikakasvien hoitoa.
d) Minkä vaarallisuusluokituksen kasveja käsittelemme ensimmäisellä luokalla?
Micahaelan vastaus: Ensimmäisellä luokalla käsittelemme kasveja, joiden vaarallisuusluokitus on korkeintaan ××/×××.
e) Miksi yrttitieto on edelleen erityisen tärkeässä osassa opintosuunnitelmassanme, vaikka sen opiskelu melkein lopetettiin vuoden 1913 onnettumuuden jälkeen?
Michaelan vastaus: Yrttitieto on edelleen tärkeä osa opintosuunnitelmaanme, koska se on erittäin hyödyllinen tulevaa elämää varten. Asiaa edesauttaa myös se, että yrttitiedon oppituntien turvatoimia on pystytty lisäämään sen verran, että ne riittävät suojaamaan oppilaat vakavilta loukkaantumisilta.
f) Mitä vuonna 1913 onnettomuudessa tapahtui?
Michaelan vastaus: Vuonna 1913 huhtikuun seitsemäntenä päivänä oli Tylypahkan ensimmäisen luokan yrttitiedontunti, jolla käsiteltiin käytännössä pirunnuoria. Eräs Puuskupuhpoika nimeltä Gustave Baltimore oli liian utelias ja lähestyi kasvin olinpaikkaa, joka sijaitsi kasvihuoneen kellarissa. Gustave riensi avaamaan kellarinluukun ja kiirehti portaat alas kuuntelematta opettajan, professori Ellisin neuvoja ja varoituksia. Poika lähti innoissaan kohti pirunnuoraa, joka heilutteli pitkiä kärhiään ja alkoi kietomaan niitä hänen ympärilleen. Professori Ellis riensi Gustaven luo ja yritti pelastaa tämän, mutta tuli liian myöhään ja joutui itsekin pirunnuoran uhriksi samoin kun viaton sivullinen, Rohkelikkotyttö Ethel Foxkin.
g) Kuka merkittävä velho on vaikuttanut huomattavasti nykyisen yrttitiedon kehitykseen?
Michaelan vastaus: Merkittävä kiinalainen velho nimeltä Jung-Su Wang on vaikuttanut suuresti nykyisen yrttitiedon kehitykseen keksimällä muun muassa Aquatulio-loitsu, josta on ollut suurta hyötyä kasvien kastelussa. Hän on myös laatinut useita kasveja koskevia lakeja ja säädöksiä, sekä nimennyt monia taikakasveja. Jung-Sulle on myös myönnetty Merlinin ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkki taikaministeriön pelastamisesta vuoden 1397 "Alruunasodaksi" kutsutun ajanjakson aikana tapahtuneesta hyökkäyksestä.
h) Kuka merkittävä noita on vaikuttanut yrttitietoon liittyvään kirjallisuuteen ratkaisevasti?
Michaelan vastaus: Pätevä noita ja taikakasvitieteen tohtori Pomona Verso on vaikuttanut yrttitieteelliseen kirjallisuuteen merkittävästi jo nuorena, sillä yli puolet taikakasvikirjoista on kirjoitettu vasta hänen aikuistumisensa jälkeen. Yrttitiedon opettajanme professori Verso on itse kirjottanut lukuisia kirjoja ja lisäksi innostanut muita asiasta tietäviä tekemään samoin.
i) Mihin muihin oppiaineisiin yrttitiedon osaaminen vaikuttaa positiivisesti?
Micahelan vastaus: Yrttitiedon osaaminen vaikuttaa positiivisesti sekä taikajuomiin, että taikaolentojen hoitoon.
j) Mikä taikakoulu keskittyy yrttitiedon opiskeluun kaikksta eniten?
Michaelan vastaus: Etelä-Amerikkalainen Castelobruxon taikakoulu keskittyy taikakouluista eniten yrttitieteen opiskeluun.

Kun olet vastannut näihin kymmeneen kysymykseen on aika laskea pisteesi. Sinun on tarkistettava vastaukset oppikirjastasi Tuhat taikayrttiä ja -sientä. Yhdestä oikeasta vastauksesta saat yhden pisteen. Laske pisteesi ja lue sitten niiden määrää vastaava teksti. Jos teksti antaa neuvoja, noudata niitä poikkeuksetta

Pisteenlasku:
0 pistettä: Jos et saanut yhtään pistettä sinun kannattaa yrittää uudelleen, sillä näin vähäisellä muistilla ja hitaalla oppimisella joudut helposti hankaluuksiin oppitunneilla. Lue Johdanto-teksti uudelleen ajatuksen kanssa ja vastaa kysymyksiin uudestaan tällä kertaa huolellisemmin. Jos senkin jälkeen saat 0-3 pistettä suosittelen lämpimästi, että luet oppituntien ohjeet moneen kertaan, ennen kuin toimit, ettet aiheuta vahinkoa itsellesi tai muille.
1 piste: Jos sait yhden pisteen sinun täytyy yrittää vastata kysymyksin uudestaan, koska jos et tee niin vaikeutesi ovat vasta alussa. Älä kuuntele niitä, jotka sanovat yrttitietoa turhaksi aineeksi. Muista, että se on hyvin tärkeää ja sillekin täytyy uhrata edes hieman mielenkiintoa. Mitä paremmin luet ensimmäisellä kerralla sitä parempi mahdollisuus sinun on päästä läpi vain yhden lukukerran turvin. Lue kuitenkin Johdanto-teksti toiseen kertaan ja tyhjennä pääsi muista ajatuksista. Vastaa sen jälkeen kysymyksiin ajatuksen kanssa ja yritä onnistua paremmin.
2 pistettä: Jos sait kaksi pistettä olet käyttänyt hyvin vähäistä osaamista kysymysten kanssa. Et selvästikään joko yritä tarpeeksi tai keskity tarpeeksi, sillä muuten olisit varmasti onnistunut paremmin. Sinun kannattaa yrittää uudelleen ja keskittyä lukiessasi vain Johdanto-tekstiin, eikä muiden kanssa jutteluun tai muuhun turhaan. Vastaa kysymyksiin huolella ja keskity jokaiseen erikseen.
3 pistettä: Jos sait kolme pistettä olet jo päässyt alkuun sekä muistamisen, keskittymisen, että myöskin opiskelun kanssa. Yritä silti uudestaan ja keskity paremmin sekä Johdanto-tekstiin, että kysymyksiin, jollet halua vastata kysymyksiin kolmatta kertaa. Sinun on pystyttävä keskittymään sekä suullisiin ohjeisiin, että luetun tekstin ymmärtämiseen, jotta tosiaan voit sanoa onnistuneesi. Muista, että tästä on hyötyä yrttitiedon lisäksi kaikissa muissakin oppiaineissa.
4 pistettä: Jos sait neljä pistettä olet jo hieman edistynyt, vaikka parantaakin voit vielä runsaasti. Sinulta puuttuu joko yritystä, tai osaamista, mutta se on helposti korjattavissa. Yritä uudelleen ja keskity vielä paremmin tekstiin. Paina sen asiat hyvin mieleesi, äläkä ajattele muita asioita. Tee tehtävät uudelleen ja keskity jokaiseen kysymykseen erikseen. Muista, että "Hiljaa hyvä tulee"-sanonta pitää paikkansa.
5 pistettä: Jos sait viisi pistettä olet jo oikealla tiellä muistin ja keskittymiskyvyn harjoittelussa. Ehkä voisit kuitenkin onnistua vielä paremmin, jos yrittäisit uudestaan. Osaamisesi kyllä palkitaan, mutta jos yrittäisit vielä, saisit varmasti paremman tuloksen, sillä "Harjoitus tekee mestarin"-sanonta on täyttä totta. Nyt olet harjoitellut ja voit kokeilla onnistutko tällä kertaa.
6 pistettä: Jos sait kuusi pistettä olet onnistunut kelvollisesti Johdanto-kappaleen testissä. Osaamistasi on riittämiin, jotta pääset ainakin rimaa hipoen läpi vuoden korkeintaan pienillä kommelluksilla. Halutessasi voit kyllä yrittää vielä, mutta se ei ole pakollista, koska olet kuitenkin onnistunut pääsemään testin läpi ilman, että olisit joutunut pisteasteikolla puolivälin alapuolelle.
7 pistettä: Jos sait seitsemän pistettä olet käyttänyt hyväksi muistillista osaamistasi, vaikka ehkä voisit vielä hieman kehittyäkin. Tuloksesi on kuitenkin tarpeeksi hyvä läpäisyyn, etkä tarvitse uusimista. Jos et kuitenkaan keskittynyt omasta mielestäni tarpeeksi, muista ensikerralla, yrittää parhaasi, sillä se jos mikä vaikuttaa myönteisesti tulokseesi.
8 pistettä: Jos sait kahdeksan pistettä voit jo olla ylpeä itsestäsi. Osaamisesi muistillinen taso olisi kokeessa riittänyt jo Odotukset ylittävään, joten uusia ei missään tapauksessa tarvitse. Vaikka haluaisit ehkä parantaa tulostasi, se ei ole suositeltavaa tämän jälkeen, koska silloin saat väärän mielikuvan kokeistakin. Niitä ei nimittäin voi uusia loputtomiin, vaikka saisi montakin kertaa Peikko-arvosanan. Sinun on siis paras tottua siihen jo nyt.
9 pistettä: Jos sait yhdeksän pistettä voit jo juhlia tulostasi. Kaikki eivät voi saada Upeaa, mutta sinä olet päässyt hyvin lähelle sitä. Jos jatkat samaan malliin vältät aika helposti oppituntien väärinkäsitykset ja vältyt samalla esimerkiksi alruunoiden parulta, koska muistat ohjeet, jotka auttavat sinua estämään ikävyydet. Tämä takaa sinulle lisää turvallisuutta ja auttaa menestystäsi. Muistathan auttaa myös muita tiedoillasi, jotta ne pääsevät hyötykäyttöön.
10 pistettä: Jos sait kymmenen pistettä olet joko katsonut vastaukset kirjasta, tai sitten muistisi oppilaiden parhaimmistoa. Olet tehnyt tehtävät huolella ja todella ansaitset Upean arvosanaksesi. Nyt voit todella onnitella itseäsi. Onnistut varmasti luovimaan tiesi koulun alusta loppuun minimaalisilla sekaannuksilla ja vältät helposti pienet väärinkäsitykset, sillä selvästikin luet ohjeet ja tehtävänannot tunnollisesti. Upeaa, onnittelut loistavasta tuloksesta!

Michaela katseli vastauksiaan tyytyväisenä ja ajatteli mieliala hieman kohonneena:
'Kymmenen pistettä, onnistuin sittenkin.'
Pieni pessimistinen ääni tytön päässä lisäsi kuitenkin:
'Niin tässä tehtävässä, mutta entä tämän jälkeen? Entä seuraava tehtävä?'

Toinen tehtävä

Tietolähteet:
•Annabeth Meredith: Kasviluokitukset ja niiden selitys
•Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä
•Wayne North: Luokittelua

Tarvikkeet:
•Edeltä mainitut kasvikirjat
•Sulkakynä (Korpinsulkaa, kärki hieman kulunut edellisen kirjoitusurankan jäljiltä)
•Muste (Sinimustaa)
•Vihko (Kansi nahkaa, sivut pergamenttiä)

Tehtävänanto:
Luettele kasvien vaarallisuusluokituksessa käytettävät merkit ja niiden selitykset.

×/××× = Merkki tarkoittaa vaaratonta kasvia.
××/××× = Merkki tarkoittaa kasvia, joka voi väärin käsiteltynä olla vaarallinen.
×××/××× = Merkki tarkoittaa vaarallista kasvia.
××××/××× = Merkki tarkoittaa hyvin vaarallista kasvia.
×××××/××× = Merkki tarkoittaa erittäin vaarallista kasvia.

'Hyvinhän minä selvisin', Michaela huokaisi itsekseen ja jatkoi tiedon etsintää luettuaan ensin seuraavan tehtävänannon.

Kolmas tehtävä

Tietolähteet:
•Maljas Purasruoho: Yrttitiedon opettajien muistelmia
•Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä
•Pomona Verso: Tylypahkan opetushistoria osa I

Tarvikkeet:
•Edeltä mainitut kirjat
•Muste (Sinimustaa)
•Sulkakynä (Korpinsulkaa, kärki hieman kulunut edellisten kirjoitusurakoiden jäljiltä)
•Vihko (Kansi nahkaa, sivut pergamenttiä)

Tehtävänanto:
Luettele Tylypahkan yrttitiedonopettajat vanhimmasta alkaen. Lisää heille vuosiluvt, tuvat ja mahdolliset merkittävät saavutukset. Vastaa lopuksi heihin liittyviin kysymyksiin.

•Helga Puuskupuh
Vuodet: 991-1024
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Helga Puuskupuh on yksi Tylypahkan perustajista. Hän perusti Puuskupuhin tuvan ja keksi Hilpeytys-loitsun piristäkseen muita ihmisiä.

•Martine Jane Gilbert
Vuodet: 1025-1062
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Martine jakoi yrttitiedon käytäntöön ja teoriaan.

•Joe Charles Seseman
Vuodet: 1063-1081
Tupa: Rohkelikko
Merkittävät saavutukset: Ei mitään merkittävää.

•Alechia Mary Elisha Walker
Vuodet: 1064-1113
Tupa: Korpinkynsi
Merkittävät saavutukset: Alechia tutki paljon lääkekasveja ja antoi muistiinpanoillaan pohjan nykyiselle lääkeyrttitieteelle.

•Gaius Fleming North
Vuodet: 1114-1152
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Gaius tutki elämänsä aikana vaarallisia kasveja ja niiden taltutustapoja, mutta oli silti vakaasti kasvien suojelun puolella.

•Andrew Elliott Irving
Vuodet: 1153-1179
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Andrew tuli kuuluisaksi perustamalla vaarallisten taikakasvien taltutuskomitean, mutta yllätti kaikki päätöksellään alkaa yrttitiedon opettajaksi. Velho kehitti myös Vangitsous-loitsun, jolla hän pyrki päihittämään pirunnuoran huonoin tuloksin.

•Johnny Octavian Lane
Vuodet: 1180-1271
Tupa: Rohkelikko
Merkittävät saavutukset: Johnny omisti koko elämänsä kasveille ja yrttitiedon opettamkselle. Velho etsi jokaisella kesälomallaan uusia kasveja ja löysi muun muassa pikkumyrkkyliljan, suopiiskan ja kuristajaheinän, jotka tuottivat hänelle paitsi useita haavoja ja mustelmia, myös mainetta ja kunniaa.

•Quinette Amy Sirena White
Vuodet: 1272-1304
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Quinette ei saavuttanut mitään merkittävää, mutta omistautui työhönsä senkin edestä ja sen takia hänet muistetaan Tylypahkan reippainpana ja positiivisimpana opettajana.

•Jennifer Genevieve Marilyn Lee
Vuodet: 1305-1368
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Jennifer tutki ennen opettajantyötään wampus-kissojen käyttäytymistä ja ansaitsi suosiota julkaisemalla seitsenosaisen kirjasarjan, Wampuksen elämää.

•Marlin Roswell Yates
Vuodet: 1369-1418
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Marlin tutki työnsä ohessa tiiviisti pollomuhkuja, jotka olivat hänen intohimonsa. Velho ei kuitenkaan koskaan saanut julkaistua tietoaan, sillä hän, hänen talonsa ja hänen muistelmansa paloivat elokuussa vuoden 1418 tulipalossa.

•Tashia Eleonore Jenkins
Vuodet: 1419-1475
Tupa: Rohkelikko
Merkittävät saavutukset: Tashia kehitteli työnsä ohessa hyödyllisiä loitsuja, jotka ovat kuitenkin ajan myötä saaneet väistyä uusien ja kenties myös parempien tieltä.

•Natasha Eva Avarella Wolf
Vuodet: 1476-1542
Tupa: Rohkelikko
Merkittävät saavutukset: Natasha oli aikansa merkittävin kasvikirjailija, joka julkaisi useita kasvitietokirjoja ja tutki monien kasvien puolustusteorioita.

•Mark Wellington Evans
Vuodet: 1543-1581
Tupa: Korpinkynsi
Merkittävät saavutukset: Mark toimi pitkän elämänsä aikana yrttitiedon opettajana, taikaministerinä ja sauvaseppänä, mutta ehti silti kirjoittaa myös paljon kirjoja eri aiheisiin liittyen.

•Teresa Stephanie Fury
Vuodet: 1582-1674
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Teresa tutki työnsä lomassa lihansyöjäkasveja ja kirjoitti niistä kirjoja, jotka ovat tulleet tunnetuksi lähinnä niiden lihansyöjäkasveja ylistävästä tekstistä ja noidan vahvoista mielipiteistä.

•Lizbeth Clara Danielle Oliver
Vuodet: 1675-1739
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Lizbeth oli yksi Tylypahkan rakastetuimmista rehtoreista.

•Dan Nicole Brown
Vuodet: 1740-1809
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Dan tutki paljon kasvien mahdollisuuksia sotaan. Hän etsi kasvien salaisia voimia ja yritti saada niistä toimivia aseita.

•Owen Sandley Parker
Vuodet: 1810-1882
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Owen ei saavuttanut urallaan juuri mitään maininnan arvoista.

•Kelsey Dawson Rich
Vuodet: 1883-1951
Tupa: Luihuinen
Merkittävät saavutukset: Kelsey jatkoi Dan Brownin tutkimusta yrittäen auttaa nuorta Voldemortia, toimien hänen opettajanaan valeammatin turvin.

•Pomona Verso
Vuodet: 1952-
Tupa: Puuskupuh
Merkittävät saavutukset: Pomona on vaikuttanut merkittävästi taikakasvikirjallisuuteen ja ollut jo nyt Puuskupuhin pidetyin tuvanjohtaja Helga Puuskupuhin jälkeen.

a) Minkä tuvan edustajia opettajissa oli eniten?
Michaelan vastaus: Puuskupuhin edustajia oli eniten.
b) Minkä tuvan edustajia opettajissa oli vähiten?
Michaelan vastaus: Luihuisen edustajia oli vähiten.
c) Montako sinun tupasi edustajia opettajissa oli?
Michaelan vastaus: Tupani edustajia, eli Korpinkynsiä oli kaksi.

Michaela laski voipuneena sulkakynän kädestään ja huokaisi helpotuksesta.
'Vihdoinkin', hän ajatteli ja nojasi vapautuneesti epävakaaseen tuoliin, joka kaatui kovalla rytinällä.

Vastaus:

Oi, toteutit hienolla tavalla läksyt ja tarinamaisuuden yhteen. Tietysti läksyt ja tehtävänannot hieman katkoivat tekstiä, mutta tässä oli tarkoituksesikin tehdä läksymuotoinen kirjoitus, kuten aiemmin kerroit. Mukavaa, että jaksoit keksiä niin laajasti aiheita ja pohtia myös yrttitietoa ihan opintojen kannalta.

Tässä oli paljon kivoja yksityiskohtia, joihin sain tutustua. Sopivat hyvin myös Potter-maailmaan, nämä olivat saman tyylisiä kuin taikamaailman historiasta esiin tulevat jutut. :) Iso peukku panostuksesta tämän tyyppiseen kirjoitukseen.

Saat: 5 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Jessica

06.04.2017 16:18
sun tarinat on ihanii<3

Nimi: Michaela Black

20.03.2017 23:47
Luku 29

Michaelasta tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Hän ei voinut liikuttaa jäsentäkään, sillä huone hänen edessään oli aivan liian erikoinen ja aivan liian poikkeuksellinen. Tyttö pystyi vain tuijottamaan silmät selällään pienehköstä oviaukosta avautuvaa näkymää, huonetta, josta hänen mieleensä tuli kasvien keräilijöille suunniteltu postikortti. Huone oli nimittäin varsin erilainen muihin Tylypahkan huoneisiin verrattuna. Ensinnäkin sen seinien vaaleanvihreän ruohon yläpuolelle maalatulla taivaalla pilvilampaat ajoivat toisiaan takaa. Jo seinien maalaaminen oli ihmeellistä, sillä Michaela ei ollut nähnyt linnassa ajatteluhuonetta lukuunottamatta muita kuin kiviseiniä. Sen huoneen värikäs seinä oli aivan toista. Kauniilla nurmikolla kasvoi luonnollisessa koossa satoja taidokkain siveltimen vedoin loihdittuja kasveja, jotka olivat toinen toistaan erikoisempia. Tytön suu loksahti auki, kun hän huomasi suuren kyhmyisen puun, joka viuhtoi oksillaan villisti, ja yritti hutkia häntä, vaikkeivät sen oksat päässeetkään pois seinältä. Puu oli niin isokokoinen, että osa siitä oli maalattu taivaansiniseen kattoon, jonka keskellä loisti suuri oikeaa valoa tuottava aurinko. Se valaisi koko huoneen kirkkaasti perimmäistä nurkkaa myöten, muttei silti sokaissut tyttöä, joka ihmetteli sen olemassaoloa.

Michaelan tarkkaileva katse ei voinut kuitenkaan viipyä missään kovin kauaa. Siitä syystä tyttö siirsi sen kiireesti ove vasemmalla puolella olevaan seinään, jossa oli ikkuna, jonka ikkunalauta oli maalattu iloisen vihreäksi. Seinää vasten nojasi kirkkaanvihreä mukavannäköinen nojatuoli ja sen edessä oli pienehkö tummanvihreä opettajanpöytä, jonka yläpuolella leijui röyhelöpaitainen haamu. Michaela, joka ei ollut koskaan nähnyt mitään huonetta vihreämpää hieroi silmiään miettien, oliko hän todella hereillä. Tyttö näki hetken vain tähtiä, mutta sitten huone kirkastui hänen eteensä samanlaisena kuin ennenkin. Hän siirtyi katseellaa eteenpäin itseään vastapäätä olevalla seinällä, jonka täytti lasiovilla varustettu kasvihuoneen tapainen, jonka sisällä näkyi jotain tummaa ja kiemurtelevaa, josta Michaelalle tuli mieleen käärme. Kasvihuoneen edessä hieman lähempänä tyttöä oli hieman kiikkerän näköinen kapeajalkainen pöytä, jonka kansi oli maalattu smaragdinvihreäksi. Pöydän takana oli toinen samanlainen ja niiden välissä oli kaksi vihrein pehmustein päälystettyä puutuolia, joiden tumma sävy muistutti melkein mustaa. Kaikkein hätkähdyttävintä huoneessa oli kuitenkin Michaelan mielestä kirja. Se oli kamalan paksu ja neliön muotoinen. Opus oli ainoa koko huoneessa ja siitä huokui salaisuuksia, kun se lehteili hiljaa omia sivujaan. Tyttö pysäytti katseensa sen kohdalle kaikista pisimmäksi aikaa, kun hänet keskeytti sama harmaaviittainen aave, joka oli hänet hakenutkin.
"Nyt aloitamme", kummitus ilmoitti tavoitellen ääneensä arvokkuutta, "Istuuduhan tuolillesi."

Michaela käänsi katseen jalkoihinsa ja hämmästyi nähdessään, että melkein koko lattian peitti puhdas kirkkaanvihreä nurmikko. Nurmikottoman lattian väri oli sen sijaan varsin likainen. Se oli nimittäin tavallista kivilattiaa, jolla oli paljon sekä multaa, että ruohonkorsia ja joistain kohdista löytyi jopa mudalta näyttävää ainetta, jossa oli vivahdus vihreää. Tyttö harppasi suoraan nurmimatolle, sillä hän ei halunnut liata nahkakenkiään. Hän käveli ympärilleen katsellen ja hieman epäräiden kohti takarivin tummia puutuoleja. Ruohomaton kirkas väri oli hyvin kesäinen, joten Michaelaa hämmästytti, miten se oli saatu niin oikean näköiseksi. Jokainen ruohonkorsi taipui omalla tavallaan, eivätkä niiden pituuserotkaan olleet aivan pieniä. Ruohikko oli pisimmillään melkein tytön polven korkuinen, mutta lyhimmistä kohdista se tuskin hipoi nilkkoija. Se oli aivan toista kuin jästien vaisut tekonurmet ja näytti hyvin aidolta.

Michaela tunsi nurmen pehmeyden, joka tuntui oudolta kaiken kivilattialla juoksemisen jälkeen ja haistoi ilmasta miedon kevään ja mullan tuoksun. Se tunkeutui tytön sieraimiin lähtemättömänä ja tuntui ihanalta. Tuoksu toi hänen mieleensä Espanjan kevätkukkaset ja lapsuuden leikit syreenimajassa. Pieni äänetön kyynel vierähti tytön poskelle, kun tämä käveli penkkiä kohti lapsuusmuistot mielessään. Eräs aivan erityinen hetki tunkeutui juuri silloin Michaelan mieleen kirkkaana, kuin eilispäivä, mutta ehkä jopa hieman uhkaavana. Hän sulkeutui muistoihinsa ja näki toisen kerran elämässään pienen kohtauksen omista onnen päivistään. Silmänsä sulkien tyttö näki taas rehevän viljapellon, jossa heinät heiluivat ja tuuli sekoitti pienen hintelän tytön mustia kiharoita. Pieni tyttö oli tietenkin hän itse nuorempana. Sen Michaela tiesi ja jatkoi tapahtuman ajattelua, että se palaisi paremmin hänen mieleensä. Hän melkein tunsi tuulen huminan kesäisellä heinäpellolla ja melkein haistoi kypsän viljan ihanaa tuoksua katsellessaan pientä sinimekkoista nelivuotiasta itseään sielunsa silmin. Pikkutyttö keskellä heinäpeltoa näytti onnelliselta, vaikka hänen surumieliset silmänsä sanoivatkin aivan muuta. Michaela kuitenkin tunsi itsensä ja tiesi, että tyttö todella oli onnellinen maatessaan heinissä lintuja katsellen. Hän tiesi hyvin, mitä tytölle pian tapahtuisi, mutta halusi nähdä sen mahdollisimman aitona. Sen takia tyttö pitkitti odotustaan ja muotoili tytön kuvan tarkasti päänsä sisään. Michaelasta tuntui kuin hän olisi sivusta katselija, kun hän vihdoin viimein näki juuri sen, nelivuotiaan elämän kauheimman kokemuksen. Hän katseli mielikuvaansa keskittyneesti ja näki myrkynvihreän vilahduksen tytön lähellä heinien seassa. Tyttö seurasi myrkynvihreän olennon liikettä mielikuvituksessaan, vaikkei hän ollutkaan nähnyt sitä oikeasti. Michaela katseli käärmettä, joka syöksähti juuri silloin kohti heinissä makaavaa pikkutyttöä. Hän katseli hieman jännittyneenä, kun tytön ilme muuttui kauhistuneeksi käärmeen avatessa kitansa. Tyttö muisti elävästi pelänneensä kamalasti, mutta juuri silloin kuului selkeä julma ääni, joka tuntui kuuluvan käärmeen sisältä.
"Ei vielä", ääni sähisi, "Ei vielä."

Michaela avasi silmänsä. Aurinko huoneen katossa valaisi kirkkaasti ja kirveli silmiä, mutta tytöstä tuntui kuin hän olisi juuri herännyt syvästä unesta. Hänen mielensä oli aivan musta ja sen oli vallannut yksi ajatus.
'Se oli varmasti Loan käärme', tyttö hoki mielessään ja yritti ymmärtää, että Loa oli todellakin olemassa.
Michaelan järkytys oli suuri, sillä sitä ennen hän ei ollut juurikaan ajatellut käärmettä, jonka hän oli tosiaan nähnyt nelivuotiaana. Hän yritti silti näyttää tyyneltä istuutuessaan limetinvihreälle tuolin päällä olevalle pehmusteelle. Tyttö laski painavan laukkunsa tumman tuolin selkänojalle ja vapautui samalla vasenta olkaansa painavasta taakasta, joka puudutti sen kipeäksi. Michaela varmisti vielä, että pikimusta koululaukku pysyisi varmasti hieman huteran näköisen tuolin karmilla ja painoi kätensä kipeälle olkapäälleen. Hän näki takanaan vain metrin päässä seinän, johon oli maalattu kiehtova sinikukkainen yrtti, näyttävä lihansyöjäkasvimainen kukka ja monta muuta erikoista kasvia. Tyttö nosti katseensa seinästä käänsi sen samantien eteenpäin.

Kun Michaela istui oikein päin limetinvihreällä koristeellisella pehmusteella pehmustetulla tuolilla, se meinasi kaatua tytön laukun painosta. Tyttö sai vain vaivoin tumman tuolin pysymään pystyssä ja sekin onnistui vain silloin, kun hän piti smaragdinvihreästä pöydästä kiinni. Lähempää katsottuna hän näki pöydän laitoija kiertävät köynnosmäiset kaiverrukset ja huomasi smaragdinvihreän pöytälevyn päällä olevan hiuksenhienon pölykerroksen, joka tuskin edes erottui. Michaela käänsi kuitenkin katseensa suoraan eteenpäin, kun hän kuuli vaimean rykäisyn. Toinen helmiäsen värinen aave selvitti röyhelön peittämää kurkkuaan.
"No niin", kummitus aloitti matalalla äänellä ja leijui tumman oliivinvihreän opettajanpöydän takana vain hieman nurmimaton yläpuolella, "Meidän on kai aloitettava ihan alkeista sinun kanssasi, Black."
Toinen aave nyökkäsi hänelle lyhyesti mustat hiukset hulmahtaen ja käänsi sitten katseensa Michaelaan.
"Ota esille oppikirjasi Tuhat taikayrttiä ja -sientä", hän kehotti pyyhkien kutrejaan kasvoiltaan puhuen rauhalliseen laskelmoivaan äänensävyyn, joka sai järkyttyneen tytön rauhoittumaan hieman.
Michaela kääntyi takaisin kohti tuolinsa selkänojaa ja yritti kaikin keinoin estää tuoliaan kaatumasta. Hän näki taas sinikukkaisen yrtin, joka oli juuri aukaissut kukkiensa terälehdet ammolleen niin, että ne näyttivät suorastaan hätkähsyttävän taivansinisiltä. Tyttö ei kuitenkaan jäänyt ihailemaan kasvin kauneutta, vaan avasi laukkunsa vetoketjun kiireesti ja pujotti kätensä laukun suurimpaan taskuun, joka oli täynnä kirjoja. Michaela nosti laukista ensimmäiseksi Usvaton tulevaisuus-kirjan, jonka hän pani kuitenkin heti takaisin laukkuun, mutta toinen yritys tuotti tulosta siinä määrin, että oikea kirja todella löytyi. Tyttö kääntyi oikein päin laukkunsa painosta huojuvalla tuolilla ja pani Tuhat taikayrttiä ja -sientä-kirjansa pöydälle hänen eteensä.

Michaela tuijotti tiiviisti ja odottavasti luokan tai pikemminkin luokan osan edessä leijuvia aaveita. Hän ei tiennyt, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, eikä myöskään ymmärtänyt, miksi kummitukset keskustelivat keskenään kuistaten. Tyttö käytti kuitenkin ylimmääräisen aikansa mietteisiin ja pohti nelivuotiaana näkemänsä käärmeen sisältä kuuluvan äänen todellisuutta.
'Entä jos se oli harhaa?' hän keksi, muttei vaihtoehto tuntunut kovin todennäköiseltä.
"Ensiksi puhumme yrttitiedosta itsestään", harmaakaapuinen aave sanoi kertovaan sävyyn näyttäen päättäväiseltä.
Hän katsahti vaivihkaa toiseen kummitukseen kuin käskien, mutta toinen ei joko huomannut tai halunnut huomata. Michaela näki sen kuitenkin selvästi ja valmistautui pitkäänkin puheeseen. Hän risti kätensä syliin ja nojasi tuolinsa selkänojaan, jonka seurauksena huteran tuolin liitokset nitisivät hiljaa. Tyttö ei pitänyt siitä, joten hän yritti olla aivan liikkumatta, ettei nitinä voimistuisi. Michaelan äänettömän tuijotuksen kannustamana mustakutrinen aave jatkoi puhettaan.
"Yrttitieto, kuten ehkä tiedätkin, käsittelee taikakasveja. Näillä väliaikaisilla oppitunneilla opettelemmä pääsääntöisesti vain alkeita ja yritämme saadauun luokan kiinni. Siispä se vaatii sinulta ahkeruutta ja yritteliäisyyttä", aave aloitti opetuspuheensa, joka oli luultavasti tarkoitettu johdannoksi tai kannustukseksi, "Tällä tunnilla opiskelemme ensin vain tärkeitä sääntöjä taikakasveihin ja -yrtteihin liittyen, mutta seuraavalla tunnilla keskitymme ja käytännön osuuteen. Oletan, että teet läksysi ahkerasti, sillä ne ovat tärkeä osa opintoja ja parhaiten opit muistamaan termit kirjoittamalla ne ensin ylös. Sinun on siis todella ahkeroitava, eikä pelkkä vaisu yritys riitä. Arvioimme jokaisen läksysi arvoasteikolla U:sta P:hen. U on upea ja P on peikko. Siispä sinun on pyrittävä hyväksyttäviin arvosanoihin, eikä muutama haparoiva lause enää riitä. Onko kysyttävää?"
Mkchaelalla ei ollut kysyttävää. Hän oli samaan aikaan sekä vaikuttunut, että lievästi säikähtänyt. Tyttö pudisti siis päätään ja haamu tulkitsi sen kieltäväksi vastaukseksi.
"Sen pidemmittä puheitta voimmekin aloittaa. Sinun on kopioitava tämä lista asioista vihkoosi, sillä ne auttavat sinua sekä läksysuorituksissasi, että tuntityöskentelyssä", aave kertoi ja heilautti kättään niin, että seinän tyhjälle kohdalle ilmestyivät kuin näkymättömän käden kirjoittamana siistejä tekstauskirjaimia.

Michaela otti nahkakantisen ohuen vihkon yrttitiedon kirjansa etukannen taskusta ja silitti sen pehmeää kantta ajatukset kaukana käärmeessä, jonka nimeä hän ei enää muistanut. Tyttö piti oikealla kädellään tiukasti kiinni pöydästä, ettei tuoli kaatuisi ja kääntyi sitten toisinpäin saadakseen sulkakynän laukustaan. Hän avasi pienen vetoketjutaskun vasemmalla kädellään ja noukki sen pohjalta nurinpäin kääntyneen sinimustan mustepullon ja tyylikkään korpinsulkakynän, jonka pikimustasta väristä heijastui pala sateenkaarta. Michaela nosti kummankin pöydälle varovasti ja huolellisesti, sillä hån ei halunnut rikkoa niitä. Häk varmisti, että mustepullo oli oikein päin ja avasi vasta sitten sen tumman pienen korkin. Tyttö vilkaisi ensimmäistä kertaa viisikohtaista tärkeiden asioiden listaa ja alkoi jäljentämään sitä vaaleanruskeaan vihkoonsa. Musta kynä raapi pergamenttipaperia, kun tyttö kirjoitti pienillä ja kauniilla kirjaimillaan:

1. Älä koskaan mene liian lähelle vaarallista taikakasvia tai kasvia, jota et tunne, sillä se voi aiheuttaa ongelmia. Älä tee kasvien luona muutakaan harkitsematonta.
2. Kun kirjoitat tietotekstiä tai esseetä kasvista sinun on mainittava lähdemateriaali, kasvin ulkonäkö ja käyttäytyminen ehdottoman selkeästi poikkeuksetta.
3. Ole aina hyvin varovainen käsitellessässi taikakasveja ja muista käyttää silloin suojahansikkaita.
4. Jos sinulle sattuu onnettomuus kasvin kanssa sinun on mentävä välittömästi Sairaalasiipeen.
5. Kun hoidat kasvia se on tehtävä huolella, eikä mitään saa jättää puolitiehen.

Kun Michaela oli viimein jäljentänyt listan loppuun asti hänen kättään särki hieman, mutta suurempi oli olkapääkipu, joka kasvoi koko ajan luultavasti hiertymän takia. Tyttö painoi olkaansa kädellään ja odotti lisäohjeita tuntityöskentelyynsä. Aaveet eivät kuitenkaan huomanneet sitä, vaan keskittyivät aivan muuhun. Röyhelöpaitainen mieshaamu leijui vaisusti seinän läpi ja takaisin samaan aikaan kun hänen toverinsa tutki keskittyneesti suurta violettikukkaista kasvia opettajanpöydän takana. Michaela odotti kuitenkin kärsivällisesti ja mietti taas myrkynvihreän käärmeen sanoja.
'Ei vielä. Ei vielä', ääni tytön päässä toisteli, kun tämä mietti kenelle se oikein kuului.

Muutaman minuutin kuluttua toinen helmiäisenvalkea haamu huomasi, että tyttö oli jo valmis.
"Seuraavaksi sinun täytyy lukea kirjastasi johdantosivu ja tehtävä sen tehtävät, joihin löydät apua sivuilta 8, 47 ja 439", hän selitti ja katosi samalla seinän läpi lausuen vielä, "Tietoa löytyy myös käytävän kirjahyllystä."
Michaela avasi Tuhat taikayrttiä ja -sientä-kirjansa mielellään, sillä lukeminen oli hänen intohimonsa. Hän kääntyi suoraan sivulle kuusi, josta alkoi kolmen sivun pituinen johdanto ja aloitti painetun pienikirjaimisen tekstin lukemisen.

//Voinko tehdä nuo tehtävät läksyn muodossa?

Vastaus:

Minusta onnistuit tässä luvussa vielä hienommin kuvailussa kuin aiemmassa. Nyt kuvailu ei uuvuttanut lukijaa, vaan välissä oli sopivasta tapahtumia ja kerrontaa, mikä tasapainotti tekstiä nätisti. Silti onnistuit tuomaan esiin yksityiskohtia ja kuvaamaan huoneen maailmaa.

Toki voit tehdä tehtävät läksymuotoisesti. :) Itse yritän muistaa, että ne eivät ole näitä Pensieven läksyjä, vaan omiasi, jotka tahdot tähän muotoon tehdä.

Aloitit oppitunnin kuvauksen mukavasti ja oli kiva tutustua samalla hieman taikamaailman faktoihin. Erilaisten hahmojen opetustyylit ovat myös kiintoisia, kenties saan jatkossa tutustua Michaelan opiskeluun lisääkin.

Tytön muistikuva käärmeestä herätti jälleen kiintoisia kysymyksiä. Vieläkään ei ole päästy kovinkaan paljon perille siitä, mitä oikein on tapahtumassa ja miten kaikki esitellyt hahmot mahtavat olla kietoutuneita juoneen. Ja miten Loa ja hänen suunnitelmansa ovat koskettaneet Michaelaa jo nuoruudesta.

Saat: 4 kaljuunaa ja 4 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Ocean Sands

17.03.2017 18:50
anteeksi kun olen ollut niin epäaktiivinen! nyt sitten vihdoin kirjoitin uuden tarinan, jossa michaelakin mainitaan! laita myös minulle aina ilmoitus kun mainitset oceanin.

Nimi: Michaela Black

14.03.2017 22:13
Luku 28

Michaela sesoi pienehkön tummapuisen oven edessä. Sen harmahtavan nurkan pintaan oli kaiverrettu suuri huuhkaja, joka olisi näyttänyt elävältä, ellei se olisi ollut oven värinen ja puuta. Puuovessa oli hieman ruostunut messinkikyltti, johon oli kirjoitettu kaivertamalla kiemuraisilla kirjaimilla:

Monitoimiluokka 197

Tyttö odotti hengityksensä tasaantumista juoksun jäljiltä ja katseli ympärilleen. Hänen vasemmalla puolellaan toisen puuoven edessä seisoi tumma suklaasilmäinen Korpinkynsi, Cornelia Elliott. Michaelan oikealla puolella käytävä jatkui ja siellä täällä sen seinustoilla näkyi samanlaisia ovia, kuin hänenkin edessään, paitsi että niissä oli jokaosessa erilainen pöllö. Tyttöä lähimmässä ovessa oli kauniisti kaiverrettu lapinpöllö, sitä seuraavassa taas pikkuruinen helmipöllö. Hänen katseensa harhaili levottomana edessä seisovaan tummaan oveen, sillä hänen kellonsa minuuttiviisari tikutti uhkaavasti kohti minuutin yli yhdeksää. Michaela olisi mielellään avannut oven, mutta siinä ei ollut lainkaan kahvaa, joten se ei onnistunut. Yhtäkkiä tyttö kuuli oven takaa selkeän vanhan äänen.
"Tervetuloa oppitunnille", varma miesääni sanoi.
Michaela hätkähti kuullessaan äänen, jonka hän oli viimeksi kuullut noin viisikymmentä sekuntia sitten aivan yhtä selvänä ja vanhuudesta pölyisenä. Kuin taikaiskusta huuhkajakoristeinen ovi avautui ilman, että kukaan edes koski siihen. Tytön sinimustat silmät suurenivat hämmästyksestä, kun tämä näki eteensä luikertelevan jonkin luonnonvalkoisen pitkäkarvaisen, joka näytti tunkeutuvan ulos avonaisesta oviaaukosta rajulla voimalla. Hän hypähti hieman taaemmas karvaisen maton näköisen jonkin tieltä, mutta se pysähtyikin sievästi hänen jalkojensa juureen, eikä näyttänyt enää ollenkaan villiltä toisin kuin ensinäkemältä. Michaela astui varovasti matontapaisen päälle astui sisään omituisimpaan luokkaan, jossa hän oli koskaan ollut.

Michaela katseli ihmeissään ympärilleen astuttuaan sisään kahvattomasta ovesta kiviseinäiseen suureen matalakattoiseen luokkahuoneeseen. Paksu harmahtava ovi paukahti itsestään kiinni ja pörheä karvamatto väisti sitä kiireesti kiepahtamalla huoneen sisälle niin rajusti, että Michaela meinasi kaatua nykäisyn voimasta. Tyttö katsahti kiireesti sinnepäin, sillä hän oli jo kävellyt ovelta poispäin muutaman askelen ja huomasi, että myös sillä puolella ovea oli huuhkajakaiverrus. Hän näki vasemmalla puolellaan noin puolen metrin päässä hänesät kiviseinän, johon nojasi jykevä harmaa kirjahylly, joka oli täynnä toinen toistaan kiinnostavamman näköisiä kirjoja. Loitsujen käsikirjat yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän seisoivat suorassa rivissä hyllyn tukevaa seinää vasten. Myös monet muut loitsuja käsittelevät kirjat, kuten Loitsujen keksiöitä, Kätevimmät taiat kodin hoitoon ja Loitsut ja Kiroukset, tunnistusopas. Ylimmällä hyllyllä oli muotokuvia. Michaela tunnisti kuvista vain yhden. Se oli rivin oikeanpuoleisin ja esitti hänen tuvanjohtajaansa, professori Lipetitiä. Sillä hetkellä professori hieroi nenänvarttaan ja istui tummansinisellä sohvalla. Michaela siirsi katseensa pois kirjahyllystä ja näki jotain mielenkiintoista. Samalla seinustalla kirjahyllyn vieressä oli vaaleanharmaa pienehkö ovi. Ovessa oli messinkikyltti,jossa luki kiemuraisin hopeakirjaimin:

Loitsut

Oven kahva oli hopeanvärinen ja pyöreä. Se oli kauttaaltaan pienten kohokuvioiden peitossa. Messinkikyltin yläpuolella oli pieni nelikulmainen ilmoitustaulu. Michaela katseli sitä ihmeissään, sillä lähes koko taulun täytti suuli värikäs juliste, jossa luki suurin keltaisin mustalla rajatuin kirjaimin kirjoitettuna:

TERVETULOA LOITSUKERHOON!

Otsikon alapuolella oli pientä mustaa tekstiä, joka oli tuskin lukukelpoisen kokoista, mutta se johtui luultavasti suuren tekstiä ympäröivän kuvan koosta. Michaela yritti saada selvää kirjoituksesta, jossa luki:

Loitsukerho on alkanut taas. Olet siis tervetullut harjoittelemaan loitsuja ja tekemään loitsuläksyjä kanssamme. Loitsukerho kokoontuu perjantai-iltaisin kello 20.00 joka viikko lukuunottamatta joululomaa. Kaikki halukkaat pääsevät mukaan, eikä osallistujamäärää ole rajoitettu!
Terveisin: Simon Cross (Puuskupuh)

Valtava kuva, joka peitti julisteen tekstittömät kohdat esitti neljää taikasauvaa, joista jokaisen päästä purkautui esiin joku eläin. Suurin sauva oli pähkinänruskea ja sieltä putkahti esiin keltainen mäyrä, joka katosi melkein heti uuden tieltä mustien ja kanariankeltaisten kipinöiden lennellessä ympäriinsä. Pähkinäsauvan ja tekstin välissä oli punertavan ruskea hieman pienempi sauva, jonka päästä purkaantui kultaisia leijonia toinen toisensa perään ja joka sylki punaisia ja kullan värisiä kipinöitä. Suuren sauvan toisella puolella oli hyvin tumma sauva, joka muistutti kooltaan punaruskeaa sauvaa. Se lennätti ilmaan vihreitä ja hopeisia kipunoita, joiden välistä luikerteli tasaisin väliajoin myrkynvihreitä käärmeitä. Viimeinen sauva oli aivan paperin reunassa. Se oli kaikista pienin ja väriltään ruskea, jossa oli ripaus pronssista vivahdetta. Sauvan ruskeasta kärjestä työnyt esiin säännöllisesti kiiltävän pronssisia kotkia, jotka lehahtivat lentoon ja yhtyivät tummansinisten ja pronssinruskeiden kipunoiden parveen. Michaela katseli ihmessään kuvaa ja ymmärsi.
'Sauvat esittävät Tylypahkan tupia', tyttö ajatteli ja tuijotti taidokkaasti muotoutuvia eläimiä.

Michaela kääntyi seuraavaksi tutkimaan, mitä oli hänen oikealla puolellaan kummallisen näköisessä matalakattoisessa luokkahuoneessa. Silläkin puolella oli jykevä harmahtava kiviseinä. Se ihmetytti tyttöä, sillä hän ei ymmärtänyt, miten voisi opiskella kapeassa käytävämäisessä luokassa. Hän lähesty seinää, jota vasten nojasi myös kirjahylly, mutta sen kirjat olivat erilaisia kuin toisen seinustan kirjahyllyssä.
'Muodonmuutokset edistyneille, Britanian animaagiluettelo, Teekupista hiireksi, Jos olisinkin tänään jotain muuta', tyttö tavasi kirjojen selkämyksistä pyyhkien yönmustia kiharoita silmiltään.
Hän katsahti hyllyn yläosaan ja näki taas muotokuvia. Niiden noidat ja velhot tarkkailivat Michaelaa uteliaina ja tyttö tunnisti joukosta professori McGarmivan tiukan olemuksen, joka oli juuri poistumaisillaan oikeanpuolimmaisesta muotokuvasta. Michaela tuijotti ymmällään muotokuvia, muttei tunnistanut enää muita ihmisiä. Kuvien hopeakehyksissä oli pieniä kirjaimia, jotka oli ilmeisesti kaiverrettu siihen. Ne olivat kuitenkin liian kaukana ja liian pieniä luettavaksi, joten niidenkään avulla tyttö ei saanut selville keitä kuvien henkilöt olivat. Hän katsahti sen sijaan hieman kirjahyllystä vasemmalle ja näki vaalean tuhkanharmaan oven, joka näytti toisen seinän oven kopiolta. Ovi oli muutoin lähes samanlainen kuin toinenkin, mutta sen messinkikyltissä luki samoilla hopeisilla kiemurakirjaimilla:

Muodonmuutokset

Michaela ei katsellut kylttiä kauaa, vaan siirsi katseensa ilmoitustaulun julisteeseen, jossa luki valtavin harmaakarvaisin kirjaimin:

TAHDOTKO ANIMAAGIKSI?

Tyttö luki julisteen otsikon moneen kertaan. Hän ei tiennyt, mikä oli animaagi, eikä ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan sellaisista. Michaela päätti kuitenkin lukea julisteen muun tekstin, sillä hän toivoi sen kertovan lisää aiheesta. Hän katsoi ensin pieniä mustia kirjaimia ja hahmotti niistä vähitellen sanoja ja lauseita. Lopulta tyttö tiesi, että julisteessa luki:

Tervetuloa opiskelemaan animaagiksi! Monet nuoret noidat ja velhot ovat varmasti ainakin joskus halunneet muuttua joksikin muuksi. Ehkä sinäkin olet joskus tuntenut kutkuttavaa mielihalua olla joinain päivinä esimerkiksi vaikkapa pöllö. Kuulostaako tutulta? Jos vastaus on kyllä sinnun kannattaa ehdottomasti tulla joka lauantai kello 16.00 Tylyahon juna-asemalle. Siellä voivat kaikki halukkaat näyttää taitonsa ja ehkä oppia lopulta muuttumaan joksikin eläimeksi. Pidä varasi, sillä animaagiksi oppiminen vie aikansa ja on epäonnistuessaan jopa vaarallinen. Sen takia kurssi on suunnattu vain 17-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Kurssi on yllättävän halpa siihen verrattuna, mitä voitte sen avulla saada. Se maksaa vain vaivaiset viisikymmentä kaljuunaa, kahdeksan sirppiä ja neljä sulmua. Tulkaa siis ja oppikaa animaagiuden salat!
Terveisin: Tobin Warren (punainen nuolimyrkkysammakko)

Tyttö luki tekstin ihmeissään. Hän mietti sanoja tarkkaan katsellessaan julisteen liikkuvaa kuvaa, jossa ihminen muuttui koko ajan erilaiseksi eläimeksi. Sillä hetkellä se sattui olemaan suurehko musta gorilla, joka heilutti raajojaan. Michaela pohti juuri animaageja, joista hän ei tiennyt juuri mitään, kun hän kuuli käytävän toisesta päästä ihmisäänen.
"Etkö aio ollenkaan tulla yrttitiedon luokkaan?" tyttö kuuli hieman huvittuneen hyväntuulisen miesäänen kysyvän kiviseinäisen käytävän päästä.
Tyttö säpsähti rajusti osin siksi, että joku puhui hänelle, osin siksi, että hän oli unohtanut oppituntinsa, jonka ajatteleminen oli väistynyt animaagien ja luokan outouden pohtimisen tieltä. Hän käännähti ja näki jotain, joka sai hänet ihmettelemään toden teolla.

Michaelan edessä aivan käytävän päässä oli valtaisa suorakulmainen jokin, joka muistutti kaappikellon ja ihmisen risteytystä. Se oli hyvin tumman harmaan värinen ja siinä, missä kaappikellossa olisi ollut kellotaulu oli suurensuuret miehen kasvot. Miehen, jolla oli suuret myrkynvihreät silmät ja melkein harmaat, luonnonvalkeat hiukset. Silloin Michaela ymmärsi, että se jokin, mitä hän oli luullut matoksi olikin kelmeäkasvoisen miehen pitkä tuuhea parta. Tyttö tarkkaili liikkumattomiksi kivettyneitä kasvoja ja siirtyi pois parran päältä.
'Yrttitiedon luokkan?' hän ihmetteli, "Kuinka niin yrttitiedon luokkaan?'

Michaela tuijotti edelleen kasvoja liikkumattomana. Niiden kuva syöpyi ainaiseksi hänen verkkokalvoihinsa, kun hän pohti niiden tarkoitusta.
'Eivät kai kivikasvot voi puhua?' tyttö kysyi enimmäkseen itseltään katsellessaan kasvoja, jotka näyttivät kivestä veistetyiltä.
Kuin vastaukseksi hänen kysymykseensä sama huvittunut ääni kysyi:
"Tuletko sinä oppitunnillesi?"
Samassa kauimmaisen kirjahyllyn läpi lipui helmiäisen valkea aave, jolla oli pitkä röyhelökauluksinen paita. Michaela säikähti hieman, mutta yritti olla näyttämättä sitä. Hän nyökkäsi haamulle, joka hymyili hänelle jostain syystä. Aave kääntyi ja lipui suoraan seinän läpi kadoten jonnekin. Tyttö hämmästyi ja riensi kohti kiviseinää, jonka läpi kummallisesti käyttäytyvä kummitus oli lipunut. Hän juoksi välittämättä edelleen pistävästä kyljestä ja painavasta koululaukustaan. Michaela tuijotti tiiviisti seinää juostessaan, kuin odottaen, että aave putkahtaisi taas esiin. Seinien kivet vilahtivat ohi tytön molemmin puolin, mutta hän ei välittänyt niistä, vaan keskittyi seuraamaan tekisikö seinä jotain omituista uudelleen. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kun Michaela pääsi seinän luo kauimmaisen kirjahyllyn vieressä hän oli edelleen hämmästyksissään ja pohti ihmeissään aaveen sanojen tarkoitusta. Hän ei kuollakseenkaan voinut käsittää, miksi joku kutsuu ensin oppitunnille ja sitten yhtäkkiä vain katoaa seinän läpi. Tyttö ei kuitenkaan ehtinyt miettiä sitä kauaa, sillä jykevä kirjahylly kiinnitti hänen huomionsa muualle. Siinä oli kirjoja, niinkuin kirjahyllyissä yleensä, mutta ei mitä tahansa kirjoja. Yksi nahkeanvihreäkantainen kirja ojenteli lonkeromaisia ulokkeitaan häntä kohti, kun taas toinen, limainen ja myrkynvärinen kirja sen sijaan sylki tasaisin väliajoin eräänlaista mätää, joka haihtui ilmaan, jos se ei törmännyt mihinkään. Michaela katseli kirjoja lumoutuneena ja tavasi niiden selkämyksistä nimiä, jotka oli painettu erikoisesti. Osalla oli vierasmaalainen nimi, toiset oli kirjoitettu mahdottoman koukeroisesti tai erikoisilla tuntemattomilla kirjainmerkeillä.

Juuri, kun Michaela oli saamassa selville, mitä oikein koukeroisilla kirjaimilla oli kirjoitettu kultamustetta käyttäen pieni ovi kirjahyllyn vasemmalla puolella näytti vaihtavan väriään. Hän ei ollut huomannut harmaata ovea aikaisemmin, koska tyttö oli tutkinut kirjoja niin kiinnostuneena. Michaela kuitenkin sattui katsahtamaan oveen päin, kun hän luki harmahtavan sienen näköisillä kasveilla kuvioidun kirjan selkämystä. Tytön katse pysähtyi heti ennen tuhkanharmaaseen oveen, joka vaaleni sillä hetkellä keskeltä, messinkikyltin yläpuolelta alkaen. Hän seurasi silmät selällään, kun vaalea väri levisi ja levisi, kun yhtäkkiä harmahtava viitta ilmestyi näkyviin ja helmiäisen vaalea hahmo harmaa viitta päällä erkaantui ovesta. Kaunis naiskummitus lähestyi tyttöä.
"Eikö sinun olisi jo aika tulla luokkaan?" aave kysyi syvällä äänellä.
Michaela nyökkäsi hämmästyksissään ja astui askelen lähemmäs aavetta, joka näki, että viesti oli mennyt perille. Kummitus kääntyi ja alkoi hiljalleen leijua kohti ovea. Se kääntyi vähän väliä katsomaan, seurasiko tyttö sitä ja jatkoi taas matkaansa. Michaela tuijotti ihmeissään aavetta. Se oli varmasti Korpinkynnen tupakummitus. Siitä tyttö oli varma. Hän käveli hitain epävarmin askelin eteenpäin kohti vaaleaa ovea, jonka messinkikyltissä luki:

Yrttitieto

Tyttö katseli ihastuksen ja kauhunsekaisin tuntein, kun kummitus leijui seesteisesti läpi oven ja katosi jonnekin. Minne, sitä hän ei vielä tiennyt.

Michaela pysähtyi oven luo. Hän odotti hetken haluten varmistaa, että kummitus ehtisi pois tieltä, sillä tyttö ei halunnut kävellä sen läpi. Pian hän kuitenkin sai hengittyksensä tasoittumaan ja painoi kätensä kohokuvioiden täyttämälle kahvalle. Tyttö veti oven hitaasti ja dramaattisesti auki. Hänen silmänsä laajenivat, kun hänen eteensä auvautui maailman siihen mennessä ihmeellisin huone.

//En saamut vielä varsinaista oppituntia mukaan, sillä halusin kuvailla huoneen hyvin, jotta lukijakin hahmottaisi sen.

Vastaus:

Olipa huoneesta runsasta ja tarkkaa kuvausta. Tämä kävisi jopa harjoituksesta, jossa paikkaa pyritään kuvailemaan. Onnistuit mielestäni tavoitteessasi hyvin ja sait kuvatuksi aika reilusti kaikkea, mitä ympärillä oli. Aluksi lukua olikin oikein mukava seurata tästä syystä.
Muutoin kerronta ehkä hieman kärsi. Kun mitään erityistä ei tapahtunut ja kuvaus vain jatkui, tuntuu teksti siltä, kuin se ei johtaisi mihinkään. Tässä tietysti luvun tarkoitus on palvella sitä, että lukija saa käsityksen paikasta, mutta muutoin jatkuva kuvaus ja tapahtumattomuus voivat vaikuttaa tylsältä ja kyllästyttää lukijan. Tämän kanssa kannattaa siis olla tarkkana.

Pidän kovasti siitä, että huone oli täynnä myös taikuutta ja maagisuus tuli paikoin esille. Aika kiehtova paikka, ja Tylypahkan tuntien hieno mahdollisuus opiskelulle, kun eri aineiden tietoja on kerätty tilaan sekä seuraaviin luokkahuoneisiin. Myös opettajien kuvat tehostivat mielestäni Tylypahkan hieman konservatiivistakin asennetta ja virallista koulumaista näkökulmaa.

Yksityiskohdat ovat kauniita ja rikastuttavat hyvin maailmaa, jossa liikutaan.

Kirjojen paljoudesta johtuen tuo kirja sana toistuu aika usein ja jossain kohtaa hieman häiritsi. Synonyymit tässä ainakin auttavat, kirjaakin voi kuvata sen osilla: kansi, selkämys tai vaikka sanoilla opus, nide, teos, julkaisu, oppikirja, romaani yms.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

Nimi: Michaela Black

09.03.2017 23:51
Luku 27

Pitkät tupapöydät täyttyivät täydellisen aamiasen rakennusaineksista. Cornelia huokaisi hämmästyksestä, kun hän näki tyhjästä ilmeatyneet jogurttikupit, murolautaset ja sämpylävadit. Michaela oli jo tottunut itsestään täyttyviin pöytiin, mutta häntä askarrutti, mistä ruoat tulivat. Hän oli kuitenkin liian nälkäinen miettiäkseen ruokaa syömättä sitä. Siispä tyttö otti aamiaislautaselleen kaksi pehmeää herkullisen näköistä sämpylää, jotka hän sai juuri ja juuri pöydän toisella puolella olevasta suuresta sämpylävadista. Hän näki sivusilmällä kuinka Cornelia lappoi vaniliajogurttia lautaselleen ja näytti hyvin onnelliselta päästyään syömään. Michaelakin päätti ottaa vaniliajogurttia, joten otti vaalean jogurttikulhon, jossa oli tummansininen raita. Hän kauhoi hieman valkeaa jogurttia kauniinväriseen kulhoon ja otti Tylypahkan vaakunalla varustetun hopealusikan tummapuisesta lusikkapurkista, joka seisoi hänen edessään vanilia- ja mansikkajoguttikulhojen välissä. Tyttö ojensi lusikan Corneliallekin, sillä tämä ei ollut huomannut pientä lusikoilla täytettyä purkkia.

Michaelan ja Cornelian ympärillä kuului onnellisen rupattelun ääntä. Oppilaat istuivat tupapöydissään levollisina ajatellen pian alkavia oppitunteja. Tytöt saattoivat poimia sana tai lauseen sieltä täältä, kuten:
"Täänään on taikaolentojen hoidossa kyhmejä... vaikeita eläinmuodonmuutoksia... ennustamme kristallipalloista... käsittelemme vastamanauksia... vastamyrkkyjä... halkinaurus-loitsu... opiskelemme maahiskapinoista."
Kaikki tuntuivat tietävän, mitä heidän piti tehdä. Kaikki muut paitsi Michaela. Hän lopetti sämpylänsä voitelemisen yhtäkkiä ja voiveitsi putosi kalahtaen lautaselle.
'Mitä minä teen?' tyttö mietti epätoivoisena.
Hän tiesi olevansa paljon jäljessä jokaisessa aineessa, joten ei hän tunnille voinut mennä. Michaela nosti pudonneen veitsen vaalealta leipälautaseltaan ja pyyhki sen huolellisesti Korpinkynnen vaakunalla varustettuun lautasliinaan. Tyttö voiteli sämpylänsä loppuun aivot raksuttaen nopeasti. Hän ei voinut käsittää, mitä tekisi. Ensin hänen päähänsä pälkähti, että hän voisi opiskella tehokkaasti toipilaspäivänsä saadakseen muun luokan kiinni. Se ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta ilman opettajaa. Sairaalasiivessä makaaminen ei suuremmin houkutellut tyttöä, joten sen vaihtoehdon hän yritti unohtaa parhaansa mukaan. Todennäköisimmältä tuntui, että hän joutuisi esimerkiksi järjestelemään palkintohuonetta tai kirjastoa siihen asti, että oppitunnit loppuisivat ja hän voisi alkaa opiskelemaan.

Michaela söi joguttinsa nopeasti miettien koko ajan mitä tekisi. Silloin hänen päähänsä pälkähti oivallus, joka ei tosin liittynyt hänen päiväänsä.
'Mitä Cornelia tekee?' hän mietti katsahtaen vieressään istuvaa tyttöä huolestuneena.
Cornelia ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että olisi huomannut sen. Hän söi tyytyväisenä juustovoileipäänsä, mutta Michaela piti velvollisuutenaan kertoa asiasta.
"Cornelia", tyttö aloitti hiljaa.
Puhuteltu kääntyi nopeasti Michaelaan päin ja näki hänen hiolestuneen ilmeensä.
"Mitä?" Cornelia kysyi oitis suu täynnä voileipää.
Michaela mietti mistä aloittaisi. Hän katseli ympärilleen ja varmisti, että kaikki muut oppilaat olivat keskittyneet joko aamiaiseensa tai omiin keskusteluihinsa, ennen kuin hän kysyi vaimealla äänellä:
"Mitähän me teemme? Tarkoitan siis kun olemme niin paljon jäljessä muista."
Cornelia kohautti olkapäitään huolestumatta.
"En tiedä", hän sanoi pureskeltuaan leivänpalasen loppuun, "Kyllä professorit varmaan keksivät, miten saamme menetetyn ajan kiinni."
Hänen suhtautumisensa hämmästytti Michaelaa, mutta tyttö päätti jättää asian pohtimisen sikseen, sillä hän epäisi Cornelian olevan oikeassa. Siispä tyttö noudatti toisten esimerkkiä ja aloitti sämpylänsä syömisen. Juustosämpylä oli parhain sämpylä, jota hän oli koskaan syönyt. Se oli sopivan pehmeä ja vaalea, eikä yhtään liikaa paistettu. Sen ihanan tuore maku esti Michaelaa huolestumasta sen enempää jälkeen jäämisestä. Siispä hän söi hiljaa suurella nautinnolla toisenkin sämpylänsä, eikä välittänyt muiden oppilaiden puheesta.

Syötyään Michaela ja Cornelia lähtivät suuresta salista uteliaiden katseiden seuraamana. Kaikki halusivat nimittäin nähdä uuden oppilaan edes vilaukselta. Se oli kummankin mielestä hyvin kiusallista, mutta kumpikaan ei voinut sille mitään. He kävelivät rauhallisesti Luihuisen pöydän ohi ja Iwyta Smith mulkaisi Michaelaa ilkeästi. Tyttö ei kuitenkaan välittänyt siitä, sillä häntä häiritsi enemmän ensiluokkalaisten Luihuisten huonosti peitetty uteliaisuus ja tekohalveksunta. Corneliaa hermostutti, kun kaikki tuijottivat häntä, mutta sille hän ei voinut mitään. Tyttö yritti kääntää katseensa pois tuijottavista oppilaista, mutta se oli hankalaa, sillä jotkut jopa huutelivat hänelle hävyttömyyksiä. Puuskupuhin pöydän kohdalla oli jo rauhallisempaa. Osa ensiluokkalaisista hymyili ystävällisesti ja vanhemmatkin näyttivät suppeilta. Joku pienikokoinen hörökorvainen punapää jopa huusi:
"Olisit tullu meidän tupaan!"
Cornelia yritti hymyillä pingottuneesti, mutta se näytti enimmäkseen tuskaiselta. Hän vilkutti hiukan parille ensiluokkalaiselle ja nopeutti kävelyvauhtiaan päästäkseen mahdollisimman pian ovelle. Michaela seuraisi häntä yrittäen pysyä tyynenä, vaikka O'Brianin kaksoset huutelivatkin hänelle:
"Miten Ruipelolla meenee?" ja "Oletko jo toipunut vammoistasi, jotta voit hankkia uusia?" ja "Valmistaudu kärsimään!"
Hän yritti olla katselematta ympärilleen ja helpottui suuresti päästyään ovelle, jota Cornelia piti hänelle auki.

Michaela ja Cornelia olivat hyvin huojentuneita päästessään Suuren salin vilskeestä rauhalliseen varjoisaan eteishalliin, jonka haarniskat eivät suinkaan ilkkuneet heillle. Cornelia paukautti Suuren salin oven kiinni hieman tavallista kovempaa ja tyhjän eteishallin rauhallinen hiljaisuus täytti tyttöjen korvat. Hallin korkea kupolikatto ja varjoisat seinäsyvennykset tuntuivat Michaelasta ihanan kodikkailta, vaikka lähes kaikki olikin kolkkoa kiveä. Yhtäkkiä Suuren salin ovi avautui uudestaan. Salista eteishalliin astui tummahiuksinen mustasilmäinen tyttö, Korpinkynnen pitkähkö valvojaoppilas, Milca Swan, joka piti kädessään kahta suurta pergamenttikääröä.
"Michaela, Cornelia", hän huohotti kävellen tyttöjä kohti, "Minulla on teidän teho-opiskeluanne varten tehdyt suunnitelmat."
Milcan tummat laineet olivat valahtaneet hyväntahtoisille kasvoille ja hän huohotti hengästyneenä. Hän ojensi paksut pergamenttikääröt tytöille hymyillen sädehtivästi.
"Kiitos", Cornelia sanoi Michaelankin puolesta ottaen vastaan molempien pergamentit.
Michaela sen sijaan katseli Milcaa ihmeissään. Hän ei nimittäin ymmärtänyt, miten he voisivat opiskella.
'Ehkä tässä on tapahtunut jokin erehdys', tyttö pohti katsellessaan edelleen Milcaa, joka näytti valitsevan oikeita sanoja kertoakseen jotain.
Cornelia katsahti Michaelaa ja huomasi tämän tuijotuksen. Milca sen sijaan ei huomannut sitä, vaan säteili edelleen ja sanoi:
"Nähdään taas. Onnea opintoihin, sillä sitä te tulette tavitsemaan paronin kanssa."
Cornelia kiitti onnentoivotuksista, mutta Michaela mietti jo uutta asiaa.
'Kuinka niin paroni?' tyttö kysyi itseltään samalla, kun Milca vilkutti ja kääntui poispäin heistä.

Kun Milca oli kadonnut toisen kerroksen portaikkoon Cornelia ojensi Michaelalle toisen vanhannäköisistä pergamenttikääröistä. Michaela otti sen ihmetellen edelleen Milcan sanoja ja avasi sen. Pergamentin ja sitruunan vivahteinen tuoksu tunkeutui tyttöjen sieraimiin, kun he lukivat kumpikin omaa kääröään. Michaelan käärössä luki kaltevalla käsialalla:

TEHO-OPINTOSUUNNITELMA

Oppilas: Neiti M. Black
Opettajina tomivat: Helena Korpinkynsi, Sir Nicholas De Minsy-Porpington
Paikka: monitoimiluokka 197
Tarvikkeet:
•Adalbert Jaaritellen: Taikojen perusteet
•Arsenius Mittalasis: Taikaliemet ja -juomat
•Bathilda Bagshot: Historian taikakaudet
•Emeric Kytkin: Muodonmuutokset aloittelijoille
•Kassandra Vablatski: Usvaton tulevaisuus
•Lisko Scamander: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
•Miranda Kanahaukka: Loitsujen käsikirja 1
•Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä
•Priscilla Kaava: Numerologian salat 1
•Quentin Tytina: Pimeyden voimat itsesuojeluopas
•Taikasauva
•Noidankattila
•Lasipullosarja
•Kau koputki
•Punnussarja
•Sulkakynä
•Mustetta
•Pergamenttiä

Täten olemme määränneet, että kyseisen oppilaan (Michaela Black) on opiskeltava tehokkaammin pysyäkseen muun luokan vauhdissa. Hänen on siis opiskeltava yksin tai pienessä ryhmässä, sillä hän on sairastellut, loukkaantunut tai jollain muulla tavoin joutunut jättämään oppitunteja välistä.

Keskiviikko 5.9
Klo 9.00: Yrttitieto (Teoria)
Klo 10.00: Lentäminen (Teoria)
Klo 11.00: Lounas
Klo 12.00: Taikajuomat (Kaksoistunti)
Klo 13.00: Taikajuomat (Kaksoistunti)
Klo 14.00: Ennustus
Klo 15.00: Tähtitiede (Teoria)
Klo 16.00: Päivällinen
Klo 17.00: Loitsut (Kaksoistunti)
Klo 18.00: Loitsut (Kaksoistunti)
Klo 24.00: Tähtitiede (Käytäntö)

Michaela tuijotti listaa ihmeissään. Cornelia ei kuitenkaan tyytynyt tuijottamaan, vaan toimi. Hän riensi pergamentti kädessään Michaelan luokse ja sanoi:
"Se alkaa kymmenen minuutin kuluttua, meillä on kiire."
Se havahdutti tytön mietteistään. Hän ei halunnut missään nimessä myöhästyä, joten tyttö kääri nopeasti oman pergamenttinsa rullalle ja työnsi sen laukkuunsa. Cornelia säntäsi jo portaille, mutta Michaela sanoi kiireisellä äänellä:
"Emme ehdo mitenkään sitä kautta. Tule tänne."
Tyttö tuli hänen luokseen ja katseli tätä kysyvästi suklaasilmillään. Hän kuitenkaan kysynyt mitään, kun Michaela siveli sormellaan tummaa kiveä Suuren salin oven vastapäisellä seinustalla. Näyttäen hämmästyneeltä Cornelia katseli ympärilleen ja mietti, mitä muut ihmiset ajattelisivatkaan, jos näkisivät heidät sillä hetkellä. Michaela siveli edelleen kärsivällisesti seinän suurinta tumminta kiveä, joka lopulta väistyikin avain samalla tavalla kuin silloin, kun Ocean oli sivellyt sitä. Hän näki Cornelian hämmästyneen ihmeen ja selitti:
"Tämä on salakäytävä."
Cornelia nyökkäsi ymmärryksen merkiksi niin, että Michaela huomasi sen. Hän katsoi tarkkaan, kun kiven jättämä aukko suureni ja suureni, kunnes siitä mahtui juuri ja juuri ihminen. Silloin Michaela kiipesi aukosta sisään ja tuli tuttuun pimeään tunneliin, jonka liukas lattia oli hieman kostea ja joistain kohdista ohuen jääkerroksen peitossa. Tyttö siirtyi pois aukon edestä ja meinasi liukastua saman tien, sillä jäinen vesilammikko oli sattunut hänen jalkansa alle. Jää räsähti rikki ja Michaela oli kiitollinen, ettei ollut laittanut jalkaansa matalavartisia kenkiä, sillä niihin olisi voinut joutua vettä sisään.

Cornelia tuli aukosta sisään hieman hämmentyen käytävän pimeydestä. Hän etsi katseellaan Michaelaa, joka oli sillä hetkellä aivan käytävän seinän vieressä ja näkikin hänet vaikka vain heikosti. Tytön pimeänäkö oli nimittäin loistava.
"Meidän on kiirehdittävä", Cornelia muitutti, silä hänkään ei halunnut myöhästyä.
Michaela nyökkäsi, mutta pimeässä edes Cornelia ei voinut nähdä sitä. Hän nykäisi Corneliaa tämän kaavun hihasta niin, että tyttö varmasti ymmärtäisi missä hän oli, ennen kuin hän lähti juoksemaan liukkaalla lattialla eteenpäin kohti käytävän päätä. Ylämäkeä oli kuitenkin vaikea juosta ja Cornelia saavutti Michaelan nopeasti omituisilla sandaaleillaan juosten. Tytöt yrittivät parhaansa, sillä heillä oli kiire, mutta silti oli todettava, etteivät piemeys, liukkaus ja juoksu sopineet yhteen. Siitä huolimatta he yrittävät juosta mahdollisimman nopeasti, vaikka vaikeustasoa lisäsi myös ylämäen jyrkkyys. Välillä Michaela vilkaisi hopeakelloaan, mutta koska siinä ei ollut itsevalaisevia viisareita, kellonaika ei erottunut pimeydessä. Hän huohotti hieman ja yritti nähdä, missä tunnelin pää oli, mutta sekin oli hämärän peitossa. Yhtäkkiä Cornelia huomasi jotain tarkoillla silmillään.
"Miksi emme käytä portaita?" hän kysyi ihmeissään huohottavalta Michaelalta.
Michaela katseli ympärilleen hämmästyneenä, muttei ymmärtänyt, mitä Cornelia oikein tarkoitti.
"Mitä portaita?" hän ihmetteli katsoen kysyvästi tunnelin sitä kohtaa, jossa epäili Cornelian olevan.
Siellö tyttö ei kuitenkaan ollut. Hän seisoi pitkän kapean portaikon puolimaissa ja tutki neliskulmaisia kiviportaita, joissa ei ollut jäätä.
"Näitä portaita täällä käytävän oikeassa laidassa", Cornelia selitti, "Miksemme kiipeä niitä pitkin yläkertaan?"
Michaela kuuli tytön äänen käytävän seinän viereltä. Hän käveli epävarmin askelin kohti oikeanpuolesita seinää sanaakaan sanomatta. Cornelia sen sijaan tarkkaili edelleen portaiden sileää kivipintaa, joka tuntui hyvältä sekä käden, että jalan alla.
"En huomannut niitä aiemmin", Michaela vastasi päästyään portaiden luo ja todettuaan ne hyviksi.
Hän käveli niitä pitkin ylemmäs ja kuuli Cornelian askelten lähestyvän häntä.
"Selvä", Cornelia sanoi nopeasti, "Mutta nyt on kiire, meidän on juostava."
Hän kääntyi äkkiä ja Michaela, joka huohotti jo valmiiksi kuuli hänen keveiden juoksuaskeltensa katoavan pimeyteen. Tyttö lähti juoksemaan portaita pitkin Corneliaa seuraten, mutta huomattavasti hitaampana.

Michaela ja Cornelia juoksivat ylöspäin korkeilla kiviportailla. He eivät pitäneet pientäkäön taukoa, sillä heillä oli kova kiire. Michaela huohotti ja häntä hengästytti, mutta Cornelia ei näyttänyt merkkiäkään väsymyksestä. Hän oli joko tottunut juoksemaan tai oli siinä luonnonlahjakkuus. Tytöt juoksivat mitään sanomatta kohti edessä siintävää pimeyttä, jossa odottivat käytäbän pään olevan. Yhtäkkiä Cornelia törmäsi johonkin. Hän pystyi vain vaivoin välttämään tuskanhuutonsa, sillä se jokin oli hyvin kovaa ja kylmää. Se oli kiviseinä. Michaelakin tuli huohottaen sen luo. Hän etsi käsikopelolla suurta tummaa kiveä, joka avaisi tunneliin aukon. Hetken kuluttua tyttö löysi kuin löysikin oikean kiven ja alkoi sivellä sitä sormellaan Cornelian odottaessa vieressä.

Pian kirkas valo häikäisi tyttöjen silmiä. Sitä tulvi pienestä aukosta, joka kasvoi koko ajan suuremmaksi. Michaela räpytteli sinimustia silmiiän aukon häikäisevän kirkkaassa valossa, joka tuntui hyvin täyttävän kaikki paikat pilkkopimeän tunnelin jälkeen. Hän astui ulps aukosta silmiään siristellen ja näki ensimmäisenä salakäytävää vastapäätä paksun tumman harmahtavan puuoven, jossa oli messinkikyltti. Kylttiin oli kaiverrettu:

Monitoimiluokka 196

"Tuonne minun pitää mennä", Cornelia sanoi kömmittyään aukosta melkein tyhjälle käytävälle.
Michaela nyökkäsi ja mietti hetken, mihin suuntaan hänen pitäisi mennä. Pitkä käytävä kiviseinineen näytti samalta kuin muutkin käytävät. Kun Cornelia jäi odottamaan ovelle oppituntinsa alkua, Michaela kääntyi oikealle. Hän vilkutti hieman, kun tummasilmäinen tyttö riensi kohti muotokuvilla täytetyn käytävän päätä. Michaela juoksi ympärilleen katsomatta. Hän ohitti vain muutaman vastaantulian. Pähkinänruskeahiuksisen viirusilmäisen Luihuistytön, kaksi täysin identtistä oliivi-ihoista Korpinkynttä, jotka näyttivät kiirehtivän johonkin ja pienikokoisen Rohkelikkotytön, Cècile McShadovin, joka heilautti kättään hänelle ohi kävellessään. Michaela juoksi edelleen hieman huohottaen ja pääsi lopulta käytävän päähän, jossa tutut kapeat kierreportaat odottivat häntä. Tyttö harppoi porrasaskelmia ylöspäin kaksi kerrallaan. Hän painoi katseensa askelmiin ja hämmästyi, sillä parin porrasaskelman päässä hänestä oli pari mustia tennareita, joiden sisällä oli kaksi pitkää jalkaa, joissa oli kummassakin pitkävartinen taivaansininen hieman kömpelösti neulottu villasukka. Jalat seisoivat hievahtamatta kiviportaalla kuin odottaen jotain. Niiden jälkeen Michaela näki seuraavalla portaalla niinikään parin liikkumattomi jalkoja. Tällä kertaa vanhannäköisiin mustiin nappikenkiin ja samansävyisiin moitteettomiin sukkiin sullottuina. Myös sitä seuraavalla askelmalla seisoi jalkapari. Tyttö seurasi katseli jalkapareja ja siirsi sitten katseensa jaalkoja pitkin ylöspäin nähdäkseen oppilasjoukon, joka seisoi portaikossa. Yhtäkkiä ryhmä sai jalkoihinsa liikettä. Oppilaat alkoivat kävellä, juosta, tai jotkut jopa rynniä portaita ylöspäin. Silloin Michaela tajusi, mistä oli kyse. Joku oli vastannut oikein kotkakolkuttimen kysymykseen. Hän kiirehti heti muun joukon mukaan ehtiäkseen oleskeluhuoneeseen ennen oven sulkeutmista. Tyttö vilkaisi kelloa juostessaan. Se oli kolmea vaille yhdeksän.

Askeliaan kiirehtien Michaela pääsi oviaukosta viihtyisään oleskeluhuoneeseen, jonka ikkunoista avautui näköala sumuisille vuorille. Tyttö kiirehti hälisevien viidesluokkalaisten ohi ja pujotteli tummansinisten sohvien ja nojatuolien ohi mahdollisimman nopeasti tullen lopulta jykevän tummanruskean puuportaikon luo. Hän näki portaiden yläpäässä ensiluokkalaisten tyttöjen makuusalin ja alkoi kiipeämään matalia portaita mahdollisimman nopeasti. Tyttö juoksi yhä ylemläs ja ylemmäs päästen lopulta makuusalin tummalle ovelle nopeasti hengittäen ja huohottaen.
Pronssikynttilänjalat seinissä tärivivät, kun Michaela riuhtaisi puuoven auki ja juoksi suoraa päätä oman pylvässänkynsä luo. Se oli onneksi lähimpänä ovea, joten matka ei ollut pitkä. Tyttö avasi tumman matka-arkkunsa edelleen huohottaen ja tavattoman kiitollinen siitä, että oli pinonnut oppikirjansa siistiin pinoon arkun keskelle. Hän kahmaisi kirjat avonaiseen koululaukkuunsa, mutta joutui hieman järjestelemään sitä, että saisi kaiken mahtumaan. Kirjat sekoittuvat pergamentin, sulkakynien ja muiden koulutarvikkeiden sekamelskaan, kun tyttö ei kiireessään ehtinyt niitä paljoa siirtelemään. Michaela paukautti matka-arkkunsa kiinni ja nousi salamana pystyyn. Sillä hetkellä tyttö tosiaan juoksi. Hän säntäsi makuusalin ovi paukkuen portaikkoon, josta hän melkein lensi sinisen sävyisen oleskeluhuoneeseen, jossa rupattelevat viidesluokkalaiset tuijottavat häntä ihmeissään. Tyttö ei välittänyt heistä, vaan tuijotti suoraan eteensä määrätietoisesti kiirehtien eteenpäin. Yhä juosten hän jatkoi matkaansa kotkakolkuttimen ovesta portaikkoon, josta hän kiirehti käytävälle. Michaela näki Cornelian käytävän keskivaiheilla ja juoksi viimeiset metrit tämän luo kylki pistäen ja laukku painaen hänen käsivarrellaan. Juuri silloin kello löi yhdeksän. Tytöt kuulivat kumpikin luokasta selvän ääneen sanovan:
"Oppitunti alkaa."

Vastaus:

Tahti on jälleen tarinassasi mukavan rauhallinen ja tämänkin pätkän aikana lukija sai tutustua rauhassa tapahtumiin ja uuteen hahmoon. Cornelia on kiinnostava tyttö ja hänen saapumisensa kouluun oli tietysti aika mystistä. Asian suhteen on vielä paljon selvittämättömiä asioita. Saa nähdä, miten Michaela ja Cornelia tulevat toimeen keskenään. Ainakin tytöt vaikuttavat alustavasti ystävystyneen.

Huomioit hyvin tyttöjen tarpeen saada opiskeluisaan luokkatoverinsa kiinni. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten teho-opiskelu toteutetaaan ja miten tytöt jaksavat. Ja miten aaveet hallitsevat opetuksen! Michaelankin on varmaan tarkoitus päästä oman luokkansa rytmiin. Kenties aikuiset ovat puuttuneet kiusaamisiin ja turvaavat tytölle myös henkisen avun tarvittaessa.

Muutamia kirjoitusvirheitä oli jäänyt tekstiin, mutta ei mitään suurempia. Osa kappaleista alkaa hyvin samankaltaisella lauseella, kuin edellinen kappale loppui, mikä ehkä hieman tönkköyttää tekstin sujuvuutta. Asiaa ei tavallaan tarvitsisi toistaa, kun se on jo kerran sanottu. Näitä ei montaa ollut, mutta huomiona kuitenkin.

Aluksi hieman hämäännyin, miksi Michaela lähti vielä matkaan luokkahuoneen luota, kun tavallaan tapahtumille tai hänen ajatuksilleen ei siinä tullut selitystä. Hetken päästä sitten selvisikin, että tyttö kävi hakemassa koulukirjansa. Kerronta ehkä hieman rikkoontui, mutta kuvaus tapahtumista säilyi mukavan laajana.

Saat: 4 kaljuunaa ja 3 tupapistettä.
-Aline-

©2017 Pensieve - Tylypahka tarinaroolipeli - suntuubi.com